Kolmen kundin Euroopan ympyrä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Deleted
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
siis eihän tuolla voi väärin ajaa. Como järvi on vain sairaan hienoa nurkkaa! vetäkää lätäkkö ympäri ja sitte GROSSGLOCKNERIN hochalpenstrasse mutkatietä jne. tosi hauska pätkä, vaikka maksaakin jotain parikymppiä. se yks viiksityyppi tykkäs Berchtesgadenin olevan saksan parasta paikkaa, ja vaikkei just sitä taivaantuuliin mäjäytettyä mestaa kävis kattomassa, on maisemat aika kivoja.
 
Juu näinhän se on,ei pahasti mee pieleen.,Garda ,Como,ja maggiore järvien seutuja ajeltu,maisemat kohdillaan,prätkätkin toimivat riittävän hyvin,tällä kertaa:thumbup:Alfa Romeo museo käytiin tarkistamassa ohikulkumatkalla,jossa onkin sitten tavaraa runsaasti,oikein hämmästykseen asti.
 
Jees olihan sitä hauskuutta taas pari viikkoa. Tällä etapilla ei sadeasua tarvittu, eikä korjaamoa. Jossain vaiheessa se kuitenkin on taas väistämättä edessä vähintään keulan stefojen vaihdon muodossa. Venttiilien säädön aikakin ohjekirjan mukaan olisi, mutta eiköhän ne hoidu sitten joskus tavalla tai toisella. Nyt on aika jättää ratsut Milanoon ja palata kukin kotiin tienaamaan seuraavaa siirtymää varten, jonka määränpää selvinnee talven mittaan. Itään kuitenkin on pyrkimys. Jatketaan matkastooria taas keväällä.

 
Hellurei, terveisiä helteisestä Italiasta. Pyörät siis talvehti 8kk Niinivirralla kun kuskit kärsi vilua ja nälkää kerätessään matkakassaa. Varauduimme mahdollisiin käynnistysongelmiin peräti käynnistyskaapelein- käsimatkatavaroissa, kuinkas muuten- mutta oli akuille tullut odotellessa mitta täyteen. Yksi kolmesta lähti omillaan käyntiin, tällä kertaa positiivisesti yllätti Honda. Loput kaksi heräsi apuvirralla - hetkeksi. No meillähän oli yksi toimiva mopo niin ei kun etsimään ja onneksi alle 10km päästä löytyi pienestä mp-korjaamosta uudet akut. Tokihan juuri hapotetusta ja ladatusta akusta pamahtaa korkit ilmaan just kun olet ottamassa sitä tiskillä kouraan - no sellast kai sit sattuu, ja ei kun akut sivulaukkuun ja saatiin kaikki pyörät tulille. Suunnaksi otettiin viime syksynä ajamatta jäänyt Stelvio.





+25° ja lunta on hämmästyttävä yhdistelmä. Muuten Stelviosta...no pitihän se käydä ajamassa mutta jos parhaista mutkapätkistä puhutan niin yliarvostettu on. Seuraava kohde Großglockner, tarkoitus ajaa se huomenna pohjoisesta etelään. Katotaas kuin meitin käy.
 
Viimeksi muokattu:
Hellurei, terveisiä helteisestä Italiasta. Pyörät siis talvehti 8kk Niinivirralla kun kuskit kärsi vilua ja nälkää kerätessään matkakassaa. Varauduimme mahdollisiin käynnistysongelmiin peräti käynnistyskaapelein- käsimatkatavaroissa, kuinkas muuten- mutta oli akuille tullut odotellessa mitta täyteen. Yksi kolmesta lähti omillaan käyntiin, tällä kertaa positiivisesti yllätti Honda. Loput kaksi heräsi apuvirralla - hetkeksi. No meillähän oli yksi toimiva mopo niin ei kun etsimään ja onneksi alle 10km päästä löytyi pienestä mp-korjaamosta uudet akut. Tokihan juuri hapotetusta ja ladatusta akusta pamahtaa korkit ilmaan just kun olet ottamassa sitä tiskillä kouraan - no sellast kai sit sattuu, ja ei kun akut sivulaukkuun ja saatiin kaikki pyörät tulille. Suunnaksi otettiin viime syksynä ajamatta jäänyt Stelvio.





+25° ja lunta on hämmästyttävä yhdistelmä. Muuten Stelviosta...no pitihän se käydä ajamassa mutta jos parhaista mutkapätkistä puhutan niin yliarvostettu on. Seuraava kohde Großglockner, tarkoitus ajaa se huomenna pohjoisesta etelään. Katotaas kuin meitin käy.
Grosslockner on ehkä vähän parempi, hieman vauhdikkaampaan ajeluun, mutta ruuhkia sielläkin on. Hinta on mielestäni aika suolainen, päivälippu 36,50€, eikä kertaylityksen lippuja ole ollut moneen vuoteen. Stelvio on sentään ilmainen.
 
Seuraava kohde Großglockner, tarkoitus ajaa se huomenna pohjoisesta etelään. Katotaas kuin meitin käy.

Minun mielest Timmeljoch on makeempi, ku Gossklokner. Enemmän "ajettavia" mutkia, ku niitä tiukkoja 180:iä tornanteja ;)
Ois myös vähän lähempää Stelviota ja sinne menee Italian puolelt, idästä päin, suht makea Jauffenpass.
On myös maksullinen. mut noin puolet edullisempi ku Grossklokner
Jaufenpass on ihan ilmainen, niinku kaikki passot Italiassa....
 
Tänään tuli ajettua Stelvio toista kertaa elämässä. Myös viimeistä. Maisemat ovat toki hienot, mutta ei siinä idästä tulevassa nousussa ole juurikaan ajettavia mutkia. Yhdessä (alhaalta tullessa) oikealle kääntyvässä neulansilmässä tuli parille eri suunnista tulevalle autolle vähän ahdasta, joten molemmat pysähtyivät. Ylhäältä tulevalle gessukuski joutui jarruttamaan vähän yllättäen, pysähtyi, mutta eipä ylettynyt jalka maahan. Kaato vasemmalle alamäen puolelle, takana istunut nainen lensi aika kauas, kuski taas jäi oman pyöränsä alle. Ei näyttänyt kivalta. Läntinen puoli on sentään normaali alppitie.
 
Stelviolla tosiaan eilen käytiin,ja heti Ekassa tunnelissa liikenne seis,syy löytyi hinurin lavalla lojuneesta hussen supermotosta..aivan paskana,joko ajanut vastaantulijaan tai seinään,toivottavasti kuski selvinnyt laastarilla.tänään oli neitsyt matka grosslocnerille, pohjoisesta etelään ajaen. mielestäni kivempi kuin stelvio,hiukan enemmän ajettavia mutkia,toki olematta silti mikään mutka paratiisi.maisemat ovat toki kiistämättömän hienot,on siellä motoristin hyvä aikaansa viettää kuitenkin.1200s bandit toimii tuollaisilla nyppylöillä ihan ok ,olematta mikään höyhenen kevyt.suomessa ei taida kannattaa bensaa paljon poltella?
 
Tiedämme olevamme köyhiä, ja näkemyksemme saa vahvistusta katsellessamme kanssamotoristien kaluston hintatasoa. Onpa toisaalta joitain klassikkopyöriäkin vastaan tullut. Vaan onko kokeneemmilla suosituksia mitä maisemia näille

restful image upload service
kannattaisi näyttää kun päämääränä on Unkarin eteläisin piste?
 
Dolomiiteilla Wolkensteinin ympärillä ehkä viimeinen kesä vapaalle ajolle. Syyskuussa alkaa testikausi, jolloin vain paikalliset ja hotellien vieraat saavat Grödnerjochilla ajaa.
 
Varmasti hieno tuokin gröndnerjoch,nyt vain ei sattunut kohdalle .tänään ajelimme Slovenian puolelle vrsicin solaan tutustumaan,liikkujaa on moneen lähtöön,mutta ei aivan sellaista säpinää kuin stelviolla,jossa kaikilla kiire ohittaa kaikkia .sieltä ajelimme etelään tietä nro 102 logateciin ,tuo tie oli motoristeille mukavaa tekemistä,ilo kallistella puhtaalla hyvällä asfaltilla,kohtuullisella nopeudella ,koko ajan mutkiin keskittyen .pidän itse ainakin enemmän normaalimmasta mutka menosta kuin Alppien u-käännös kurveista,oma taiteenlaji toki sekin,jos lujaa ajattelisi menevänsä.
 
Näinhän me tehtiin. Vaikka Itävalta sinällään on tunnelmaltaan huomattavasti kotoisampi kuin just vaikkapa Italia, päädyimme pienen pohdiskelun jälkeen lähteä suoraan Slovenian puolelle. Tämä maa oli tarkoitus ottaa haltuun tällä etapilla, ja täällä taidammekin viihtyä muutaman päivän. Ajamisen arvoisia teitä ei montaa taida olla, mutta ainakin pari moottoripyörämuseoa näyttäisi löytyvän. Lähdemme tutkimaan.
 
Moottoritietä painoimme hiukan itään, yksityis MP museoita katsomaan.ikävä huomata moottoritien vastakkaisella puolella poikittain kyljellään oleva joku sunlight matkailuauto,kateeksi ei käynyt jonon pituus.olikin tukossa seuraavaan liittymään asti,toivottavasti oli turvavyöt, ja tavarat sidottu paikoilleen, olikohan rekan kanssa ottanut matsia, kun sellainenkin oli siinä parkissa . Onko muuten ok ohittaa jonot prätkillä Sloveniassa? Taitaa olla mutta se on vaikea itse sisäistää.ensimmäinen oli grom motociklov muzej. Aivan jäätävästi eri merkkisiä vanhoja entisöityjä pyöriä. Joilla myöskin ajetaan aika ajoin. Toinen yksityinen oli motociklof Indian grof.,tyyppi omistautunut Indian moottoripyöriin vakavalla otteella. Asiallista ajan käyttöä hellepäiviin. Indian museon takapihalla oli pesupaikka prätkille, jossa toki huuhtelimme ne tehokkaalla painepesurilla.pidämme Sloveniasta, tiestö paikoitellen mukavan mutkaista.
 
Jep, huomaamme Slovenian olevan erinomaisen viihtyisä maa. Liikennettä on melko vähän, tiet hyvässä kunnossa, ihmiset ystävällisiä ja kielitaitoisia. Majatalossa saatat saada ilmaisen oluen, tai viinitastingin, minne satutkin eksymään. Me eksyimme tällä kertaa tähän Koperin lähelle rannikolle, toisin kuin alunperin suunniteltiin, mutta kun aikaa tuntuu olevan ja siirtymät lyhyitä. Vaan huomenna otamme suunnaksi Kroatian hiekkarannat. Jospa sitä vilukissatkin uskaltaisi mereen pulahtamaan kun lämpötilat huitelee siinä 35 paikkeilla. Uimahousut ainakin lähti matkaan lähikaupasta.
 
Näinpä tehtiin,Kroatian rantaa alaspäin etelään ajettiin, ajoittain hieman lämpimissä tunnelmissa, Senj kylän kohdalla painelimme sisämaahan kohti zagrebia. Siellä oltiin pari yötä parkissa toivoen lauhempia lämpötiloja, kuitenkin seesteinen 36 pilvettömältä taivaalta. Zagrebissa kävimme suklaa museossa tutkimassa suklaan historiaa alkuajoilta tähän päivään.montezumasta-ruby suklaaseen. Ei ollut ennen tiedossa että riisi suklaa on kroatialainen innovaatio. Toiseksi kävimme Nikola Tesla nimisessä tekniikan museossa. Tämä mies keksinyt jotain sähkömoottoriin liittyvää. Papuk luonnonsuojelualueen kautta Unkarin puolelle, jossa lämpötilakin laskeutui alle 30c+. Unkari ei aluksi tarjoillut mitään super mutka pätkiä, maaseudulla ainakaan. Pomppuista ja jopa hiekkaakin tiellä löytyi, pienet hiekan jyvät tiellä syytä kai huomioida kallistaessa.
 
Juu tätä kirjoittaessa istutaan jo haikein mielin lentoasemalla. Zagrebissahan kävimme vielä Museum Of Broken Relationships. Ei voi suositella. Se oli niin masentava että ei otettu enää riskiä ja menty krapulamuseoon. Olisihan se voinut olla hauskakin, jätettiin muille. Sloveniasta muuten vielä, siellä sit ei ole moottoritiellä maksukoppeja vaan automaattivalvonta. Toivotaan että perästä ei kuulu. Mutta Ljubljana, me ehkä tapaamme vielä. Hieman yli 2000km tuli mittariin, tällä kertaa ilman ongelmia - mitä nyt ne akut oli kuollut seisoessaan. Japanilaisille pyörille totuttua parempi saavutus, mitä nyt ketjut loppu ja ohjauslaakerit, pieniä öljyvuotoja ym pientä... Hiljaisemman GSX1400- kuskin sanoin: ei huolta, nyt ollaan jo niin lähellä kotia! Kroatian ilta-auringosta pari tunnelmapalaa ja ei muuta kuin ensi kertaan.

 
Back
Ylös