suizaki sanoi:Ehkä paras keino oman perstuntuman kehittämiseen ja virheiden havaitsemiseen on tehdä renkaiden suhteen päin vastoin, kuin 95% keskiryhmän tai nopeen kuskeista tekee.
Eteen ja taakse vaan rohkeesti pehmeetä ja revennyttä alle, tai sitten käytetyt sateiset kylmille keleille. Tällänen rengas varoittaa hölmöilystä aika hyvin vs. uusi slicksi ja sitten vaan miettimään korjaavia toimenpiteitä, jos esim. keula luistaa, avaukset ei onnistu tai linja pidä. Uudella slicksillä pääsee varmasti kovempaa, mutta niillä on hytti täynnä käsiä, kun jotain alkaa tapahtua ja vauhtia on sen verran, että ollaan ns. äärirajoilla. Jos pyörä ei luista tai elä yhtään, voi koittaa mennä vähän kovempaa.
Kokolailla samaa mieltä. Data on kivaa ja hyödyllistä, jos sen pystyy siirtämään suoritukseen. Osalla ei vaan ole sitä perstuntumaa eikä tule. Kaikissa urheilulajeissa törmää samaan ongelmaan. Olen parikymmentä vuotta ollut kilpasuunnistuksen parissa. Siinä touhussa analysoidaan suoritusta lopputtomiin. Osa puhkianalysoi suorituksen ja silti toistaa samoja virheitä kerrasta toiseen. Osa tekee huippusuorituksia hyvinkin alkeellisin metodein.
Renkaista on samankaltaiset kokemukset. Kesän viimeisenä ratapäivänä oli SC1 alla, eka kerta seoskumilla. Vaikka oli käytetyt kumit, niin pyörä meni kuin kiskoilla verrattuna normi SP:hen. SP:n ja RR k3:n sai vielä luistamaan ja huomasi virheen/rajan suht helposti. Enskesänä nähdään mihin ne kädet riittää ja kestääkö perse

)
".
) Kun tosiaan kierroksia on niin vähän takana niin olis mukava saada muutakin kuin kirjallista opastusta
)