Aikaa oli varattu pari viikkoa ja tarkoituksena oli ajaa Norja etelästä pohjoiseen MC kart Norgen suosittelemia reittejä pitkin ja sieltä sitten kotiin. Suunnitelmat muuttuivat pian toisenlaisiksi.
Sunnuntaina oli lähtö Turusta Tukholmaan. Mopo ja kuski lähtivät matkavarusteissa kulkemaan kohti Turkua. Ensimmäinen "enne" tulevasta tuli pian Tampereen jälkeen. Peltipoliisi välähti. Prkl. Tätä ennen ei ole kamera välkkynyt tai muitakaan sakkoja tullut, vaikka kilometrejä ja vuosia, on takana reilusti. Navigaattorissa nopeutta 83 8-kympin alueella. Ei siinä muuta kuin sadatellen kohti määränpäätä (tiedän, tiedän, ei ne kamerat takaa kuvaa). Mopo laivaan ja parilla remmillä kiinni. Useimmat mopoilijat eivät käyttäneet remmejä ja silti pysyivät pystyssä, joten aika turha lienee niitä remmejä tuolla välillä käyttää. Laivassa nautin runsaan illallisen matkan kunniaksi.
Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena Tukholmassa. Luvassa oli puuduttava matka Ruotsin läpi Norjaan. Moottoritietä ajaessa "pääsi" kokeilemaan juuri ennen reissua uusittujen jarrupalojen ja -nesteiden toimivuutta ohitettavan auton kiilatessa eteen. Takarengas piirsi muutaman metrin mustaa viivaa asvalttiin ulinan saattamana. Takajarru osoittautui turhan tehokkaaksi, joten loppureissua varten takaraivossa hakkasi "varo takajarrua, varo takajarrua". Iltapäivällä saavuin Norjan Sarpsborgiin. Motellikin löytyi, mutta sisään pääsisi vasta kahden tunnin päästä. Nyt oli hyvä aika käydä tutustumassa alueen mutkapätkiin, eikä niiden etsimiseen suuremmin aikaa kulunut. Pari tuntia mutkapätkillä ja sitten kohti höyhensaaria.
Tiistain oli tarkoitus aloittaa varsinainen mutkapätkien kesytys. Päivä alkoi isolla tiellä ajamisella Larvikin kohdille saakka. Sieltä sitten em. mainitun kartan avustuksella pikkuteitä pitkin kohti pohjoista (valitan, nyt ei ole kartta käsillä ja puhelimen Mapsilla reittiä on tuskallista löytää). Kolmen-neljän maissa alkoi jälleen majoituksen etsiminen. Jossain kuvankauniissa vuonossa sijaitsevassa kylässä kävi mielessä, että jospa sitä ajaisi suoraan Lysebotniin. Puhelin käteen ja soittelemaan tiedossa olevaan hostelliin. Täyttä tuntui olevan, joten piti turvautua varasuunnitelmaan. Edlandin seutuvilta löytyi yösija ja aamulla oli tarkoitus lähteä kohti Lysebotnia.
Keskiviikko avautui aurinkoisena, mutta kylmänä. Ajotakin sisään vuori ja kohti uusia seikkailuja. Tietä 362 kohti Edlandin keskustaa ajaessa tulikin sitten suunnitelmat muuttava yllätys. Vuorenrinnettä alas ajettaessa vasemmalle kääntyvässä mutkassa tulikin sitten kuorma-auto osittain omalla kaistallani vastaan. Omaa vauhtia oli n. 40-60 km/h. Kallistaa ei voinut, koska auto blokkasi tien, eikä oikealle voinut väistää. Paniikkijarrutuksessa takapyörä lukkiutui. Kaarteen vuoksi takapyörä lähti tulemaan sivulle ja pidon palautuessa kuskia vietiin. Lensin ohjaustangon yli, onneksi, ajoradalle vasen olkapää edellä. Kaiteen toisella puolella kun olisi ollut muutaman metrin verran pudotusta, eikä kuormurin keulakoristeenakkaan olo olisi naurattanut. Kuormurikuski pysähtyi tarkistamaan tilanteen ja sen jälkeen "lähti hakemaan puhelinta". Autossa se ei ainakaan ollut, koska varsin pian auton äänet hävisivät mutkan takaa. Ei auttanut muuta kuin soittaa itse poliisille, joka laittoi matkaan ambulanssinkin.
Puolisen tuntia keräilin itseäni, ja mopon osia, pitkin tietä. Muutamat ohikulkijat pysähtyivät kyselemään vointia, mutta päästin heidät jatkamaan matkaa. Kiitos heille! Valitettavasti ainakin puolet, joiden mukana kanssamotoristejä, ajoivat ohi. Toivottavasti he näkivät ja käsittivät minun olevan kunnossa, ja tämän vuoksi jatkoivat pysähtymättä matkaa. Vihdoin apu saapui perille. Poliisi kirjoitti raporttinsa ja järjesti mopolle kuljetuksen jollekin varikolle. Ambulanssihenkilökunnankaan toiminassa ei ollut moitteen sijaa, vaikka heidän englanninkielentaitonsa, ja minun ruotsin-, oli hieman puutteellinen. Ambulanssi kaarti lähemmän terveyskeskuksen pihaan. Keskuksessa tarkustettiin, ettei luita ole pahemmin murtunut tai suurempia vammoja ole. Oikea nilkka ja vasen olkapää olivat sen verran kipeänä, ettei niillä mitään kärsinyt tehdä. Tarkistuksessa todettiin, ettei akuutille hoidolle ole tarvetta, joten ei muuta kuin taksilla kohti sairaalaa tarkempiin tutkimuksiin.
Aairaalassa pääsin heti röntgeniin (Suomen sairaaloihin verrattuna täällä ei ollut laikaan jonoja!). Röntgenissä todettiin oikeassa isovarpaassa ja vasemmassa olkapäässä hiusmurtumat. Niskakin kuvattiin ja todettiin kunnossa olevaksi. Lääkkeenä lepo ja paketti särkylääkettä. Käsi on nyt kantositeessä ja jalassa pitäisi käyttää jäykkää kenkää, ettei varvasta suuremmin potkisi mihinkään. Viikon päästä pitäisi käydä kontrollissa tarkistuttamassa tilanne. Mukaan sain kuvat cd-levyllä ja erikseen jouduin vielä pyytämään lappusen lääkäriltä, josta selvisi vammat ja mitä oli tapahtunut. Muutenkin tuntui meno siellä olevan hieman vähättelevää.
Olin tällä välin soitellut vakuutusyhtiöihinkin. Mopossa on pakollisen liikennevakutuksen lisäksi pienempi kasko, joten jos vastapuolesta ei kuulu mitään, joudun maksamaan mopon korjauksen itse. Pyörän arvoon suhteutettuna iso kasko olisi ollut liian kallis, mutta enpä arvannut vahingon käyvän ulkomailla. Kotimaassa olisin voinut parsia mopon kasaan itse, mutta täällä joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Saa nähdä mitä tuon ajokuntoon saattamiseen menee... Mutta palatakseni vakuutusyhtiöihin. IF, jossa liikennevakuutukseni on asenne vahinkoon on kärjistettynä "maksa itse, saanet rahat sitten takaisin meiltä". Muutenkin tuntui siltä, että linjan toisessa päässä oli kesätyöntekijä töissä, kun ei suuremmin tietänyt ulkomaanvahingoista. Myöhemmin soittaessani uudelleen ja tiedustellakseni maksajaa seuraavalle yöpymiselle ja taksimatkalle sinne vastauksena tuli, jälleen kärjistettynä, "vakuutuskäsittelijänne ei ole nyt paikalla, en voi auttaa; jätän soittopyynnön hänelle aamuksi". Toisena pelinappulana on Pohjola, jossa on kotivakuutukseni. Yritin tiedustella ajokamojen korvauksesta, mutta "kiireellisestä soittopyynnöstä" huolimatta siitä suunnasta ei ole mitään kuulunut. Täytynee kokeilla huomenna uudelleen.
Nyt olen Morgendalin hotellissa, ja huomenna olisi tarkoitus saada mopo lähimpään korjaamoon Skieniin parin tunnin ajomatkan päähän. Hinausyhtiölle pitäisi saada toimitettua jonkinlainen maksusitoumus, jotta lähtevät liikkeelle. Toivottavasti aamulla saa IFin kanssa sovittua sen. Kuvia yritän lisäillä, jos niitä osaan puhelimella siirtää. Lopuksi täytyy erityisesti kiittää paikallista taksikuskia, joka jaksoi olla koko päivän mukana, käydä apteekissa, järjellä majoitusta, korjaamopaikan löytymistä ym.
Olkaa siis tarkkana liikenteessä, ei ole kiva kun vuoden odotetuin matka katkeaa ensikilometreille. Jatkuu...
Sunnuntaina oli lähtö Turusta Tukholmaan. Mopo ja kuski lähtivät matkavarusteissa kulkemaan kohti Turkua. Ensimmäinen "enne" tulevasta tuli pian Tampereen jälkeen. Peltipoliisi välähti. Prkl. Tätä ennen ei ole kamera välkkynyt tai muitakaan sakkoja tullut, vaikka kilometrejä ja vuosia, on takana reilusti. Navigaattorissa nopeutta 83 8-kympin alueella. Ei siinä muuta kuin sadatellen kohti määränpäätä (tiedän, tiedän, ei ne kamerat takaa kuvaa). Mopo laivaan ja parilla remmillä kiinni. Useimmat mopoilijat eivät käyttäneet remmejä ja silti pysyivät pystyssä, joten aika turha lienee niitä remmejä tuolla välillä käyttää. Laivassa nautin runsaan illallisen matkan kunniaksi.
Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena Tukholmassa. Luvassa oli puuduttava matka Ruotsin läpi Norjaan. Moottoritietä ajaessa "pääsi" kokeilemaan juuri ennen reissua uusittujen jarrupalojen ja -nesteiden toimivuutta ohitettavan auton kiilatessa eteen. Takarengas piirsi muutaman metrin mustaa viivaa asvalttiin ulinan saattamana. Takajarru osoittautui turhan tehokkaaksi, joten loppureissua varten takaraivossa hakkasi "varo takajarrua, varo takajarrua". Iltapäivällä saavuin Norjan Sarpsborgiin. Motellikin löytyi, mutta sisään pääsisi vasta kahden tunnin päästä. Nyt oli hyvä aika käydä tutustumassa alueen mutkapätkiin, eikä niiden etsimiseen suuremmin aikaa kulunut. Pari tuntia mutkapätkillä ja sitten kohti höyhensaaria.
Tiistain oli tarkoitus aloittaa varsinainen mutkapätkien kesytys. Päivä alkoi isolla tiellä ajamisella Larvikin kohdille saakka. Sieltä sitten em. mainitun kartan avustuksella pikkuteitä pitkin kohti pohjoista (valitan, nyt ei ole kartta käsillä ja puhelimen Mapsilla reittiä on tuskallista löytää). Kolmen-neljän maissa alkoi jälleen majoituksen etsiminen. Jossain kuvankauniissa vuonossa sijaitsevassa kylässä kävi mielessä, että jospa sitä ajaisi suoraan Lysebotniin. Puhelin käteen ja soittelemaan tiedossa olevaan hostelliin. Täyttä tuntui olevan, joten piti turvautua varasuunnitelmaan. Edlandin seutuvilta löytyi yösija ja aamulla oli tarkoitus lähteä kohti Lysebotnia.
Keskiviikko avautui aurinkoisena, mutta kylmänä. Ajotakin sisään vuori ja kohti uusia seikkailuja. Tietä 362 kohti Edlandin keskustaa ajaessa tulikin sitten suunnitelmat muuttava yllätys. Vuorenrinnettä alas ajettaessa vasemmalle kääntyvässä mutkassa tulikin sitten kuorma-auto osittain omalla kaistallani vastaan. Omaa vauhtia oli n. 40-60 km/h. Kallistaa ei voinut, koska auto blokkasi tien, eikä oikealle voinut väistää. Paniikkijarrutuksessa takapyörä lukkiutui. Kaarteen vuoksi takapyörä lähti tulemaan sivulle ja pidon palautuessa kuskia vietiin. Lensin ohjaustangon yli, onneksi, ajoradalle vasen olkapää edellä. Kaiteen toisella puolella kun olisi ollut muutaman metrin verran pudotusta, eikä kuormurin keulakoristeenakkaan olo olisi naurattanut. Kuormurikuski pysähtyi tarkistamaan tilanteen ja sen jälkeen "lähti hakemaan puhelinta". Autossa se ei ainakaan ollut, koska varsin pian auton äänet hävisivät mutkan takaa. Ei auttanut muuta kuin soittaa itse poliisille, joka laittoi matkaan ambulanssinkin.
Puolisen tuntia keräilin itseäni, ja mopon osia, pitkin tietä. Muutamat ohikulkijat pysähtyivät kyselemään vointia, mutta päästin heidät jatkamaan matkaa. Kiitos heille! Valitettavasti ainakin puolet, joiden mukana kanssamotoristejä, ajoivat ohi. Toivottavasti he näkivät ja käsittivät minun olevan kunnossa, ja tämän vuoksi jatkoivat pysähtymättä matkaa. Vihdoin apu saapui perille. Poliisi kirjoitti raporttinsa ja järjesti mopolle kuljetuksen jollekin varikolle. Ambulanssihenkilökunnankaan toiminassa ei ollut moitteen sijaa, vaikka heidän englanninkielentaitonsa, ja minun ruotsin-, oli hieman puutteellinen. Ambulanssi kaarti lähemmän terveyskeskuksen pihaan. Keskuksessa tarkustettiin, ettei luita ole pahemmin murtunut tai suurempia vammoja ole. Oikea nilkka ja vasen olkapää olivat sen verran kipeänä, ettei niillä mitään kärsinyt tehdä. Tarkistuksessa todettiin, ettei akuutille hoidolle ole tarvetta, joten ei muuta kuin taksilla kohti sairaalaa tarkempiin tutkimuksiin.
Aairaalassa pääsin heti röntgeniin (Suomen sairaaloihin verrattuna täällä ei ollut laikaan jonoja!). Röntgenissä todettiin oikeassa isovarpaassa ja vasemmassa olkapäässä hiusmurtumat. Niskakin kuvattiin ja todettiin kunnossa olevaksi. Lääkkeenä lepo ja paketti särkylääkettä. Käsi on nyt kantositeessä ja jalassa pitäisi käyttää jäykkää kenkää, ettei varvasta suuremmin potkisi mihinkään. Viikon päästä pitäisi käydä kontrollissa tarkistuttamassa tilanne. Mukaan sain kuvat cd-levyllä ja erikseen jouduin vielä pyytämään lappusen lääkäriltä, josta selvisi vammat ja mitä oli tapahtunut. Muutenkin tuntui meno siellä olevan hieman vähättelevää.
Olin tällä välin soitellut vakuutusyhtiöihinkin. Mopossa on pakollisen liikennevakutuksen lisäksi pienempi kasko, joten jos vastapuolesta ei kuulu mitään, joudun maksamaan mopon korjauksen itse. Pyörän arvoon suhteutettuna iso kasko olisi ollut liian kallis, mutta enpä arvannut vahingon käyvän ulkomailla. Kotimaassa olisin voinut parsia mopon kasaan itse, mutta täällä joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Saa nähdä mitä tuon ajokuntoon saattamiseen menee... Mutta palatakseni vakuutusyhtiöihin. IF, jossa liikennevakuutukseni on asenne vahinkoon on kärjistettynä "maksa itse, saanet rahat sitten takaisin meiltä". Muutenkin tuntui siltä, että linjan toisessa päässä oli kesätyöntekijä töissä, kun ei suuremmin tietänyt ulkomaanvahingoista. Myöhemmin soittaessani uudelleen ja tiedustellakseni maksajaa seuraavalle yöpymiselle ja taksimatkalle sinne vastauksena tuli, jälleen kärjistettynä, "vakuutuskäsittelijänne ei ole nyt paikalla, en voi auttaa; jätän soittopyynnön hänelle aamuksi". Toisena pelinappulana on Pohjola, jossa on kotivakuutukseni. Yritin tiedustella ajokamojen korvauksesta, mutta "kiireellisestä soittopyynnöstä" huolimatta siitä suunnasta ei ole mitään kuulunut. Täytynee kokeilla huomenna uudelleen.
Nyt olen Morgendalin hotellissa, ja huomenna olisi tarkoitus saada mopo lähimpään korjaamoon Skieniin parin tunnin ajomatkan päähän. Hinausyhtiölle pitäisi saada toimitettua jonkinlainen maksusitoumus, jotta lähtevät liikkeelle. Toivottavasti aamulla saa IFin kanssa sovittua sen. Kuvia yritän lisäillä, jos niitä osaan puhelimella siirtää. Lopuksi täytyy erityisesti kiittää paikallista taksikuskia, joka jaksoi olla koko päivän mukana, käydä apteekissa, järjellä majoitusta, korjaamopaikan löytymistä ym.
Olkaa siis tarkkana liikenteessä, ei ole kiva kun vuoden odotetuin matka katkeaa ensikilometreille. Jatkuu...
Toissailtana peura viljapellossa tien reunassa aiheutti jarrutuksen ja aika mielenkiintoista on miten tajusin että jarrun aikana perä tulee sivulle, enkä edes tietoisesti tajunnut painavani takajarrua. Samoin kävi TouRingissa viimevuonna, mutta peura oli venetraileri, eikä se ollut viljapellossa. Kuitenkin, jostain kumman syystä se takajarru tuntuu tulevan käyttöön, normaalisti en kertakaikkiaan koskaan käytä takajarrua muuta kuin liikennevaloissa tms. käsijarrun korvikkeena. En tiedä olisiko tuo jossain alitajunnan selkärangassa mopoiluajoilta jäänyt, jolloin pysäyttäminen hiekkatiellä vaati sen takajarrunkin mukaan.
