Fillarillahan on helvetin paljon halvempaa ja vaarattomampaa "kokeilla" eri asioita käytännössä.
Samalla huomaa tosiaan tuon massan ja niiden suhteiden vaikutuksen.
"Absoluuttinen", käytännön kontekstista irroitettu, teoreettinen totuus "vastavoimista",
havainnollistuu konkreettiselle tasolle mainiosti juuri fillari-mopo vertailuissa.
"Hyttysen paska valtameressä"- vertaus sopii yllätävän usein ja moneen käytännön asiaan.....
vaikka absoluuttinen teoria "suunnittelupöydällä" muuta näyttäisi.
On hieman eri asia potkaista pientä muovista leikkiautoa......
kuin useamman tonnin painoista ökymaasturia.
Ei paljoa käytännössä paina.... vaikka teoriassa joitain samoja asioita tapahtuukin

.
Mut joo.... "vastaohjaaaminen" - kallistuminen - nopeus.
Koittaa fillarilla tasapainoilla paikoillaan hän..... vaikka tuttavallisestikin.
Vauhti nolla, mutta "tasapainoilu" taitaa kuitenkin tapahtua pääosin stongaa
kääntelemällä tuossa lajissa ja nopeudessa.
Homman huomaa erityisen hienosti kun tasapainoilee fillari selvästi kallellaan ja
vaikka vielä "jarrua vastaan".
"Lisää kääntäminen" nostaa hyvin pystyyn ja "oikaisu" kallistaa lisää.
Vauhtihan oli nyt nolla.
"Hiljaisessa vauhdissa"... noin yleisemmin.... taitaa sitten olla sujuvampaa liikkua
pienemmillä/vähemmän radikaaleilla kallistusmenetelmillä... ja hommaan tulee
ihan eri suhteessa tasapainon "horjuttaminen" muilla keinoin kuin vastaohjaamalla....
ja tämän yhteydessä enemmänkin "kääntämällä menosuuntaan".
Aika keikkuvaksi menee mutkitteleva hidasajo vaihtelevalla nopeudella (käytännön oloissa)
jos pelkästään vastaohjaamalla mennään.
Ihan klassikko on jostain pihasta-porttarista kadulle kääntäminen ja kiihdyttäminen siten,
että kipataan peli nutulleen vain vastaohjaamalla.
Tuohon nopeasti etenevään jatkumoon kun tulee käytännön tilanne eteen..... esim.
kadulle sopivasti pysähtyvään tai hiljentävään auton muodossa..... niin PÖKS!

. Juu-ei, ei perään, vaan....
Sisäkurvissa ollaan kyljellään..... kun joudutaan reilusti himmaamaan.
Samaan pläjäykseen osuva reilu tasapainotilan horjuttaminen vastaohjaamalla ja
kiihdytyksen muutos/loppuminenhiljentämiseksi saavat "pelin sakkaamaan" ihan kivasti

.
Etenkin, jos ei ole pakko tehdä paniikkijarrutusta..... jonka tapahtuessa
todennäköisyys sille, että jarruttaa etusen alta hartialukossa.... tai ettei absijarrutuskaan
riitä nostamaan hartialukossa kallellaan olevaa peliä pystyyn.... kasvaa aika lailla.
Pelkän takajarrun käyttötottumus sitten tuossa kohtaa oikeastaan jo sinetöi sen kippaamisen sisäkurviin.
Vauhdin ja tilanteiden äkkinäisyyden lisääntymisen myötä (tarkoituksella tai pakon edessä),
tarvitaan sitten lisääntyvässä määrin "kovempia konsteja" (vastaohjausta" peliin).
"Kropan käyttö" tasapainotilan horjuttamiseen, muuttamiseen ja sääntelyyn ei koskaan
katoa mihinkään, sen vaikutus/osuus kokonaisuudessa vaan vaihtelee.
Monissa, ihan normaaleissa ja rennoissa kurvailuissa sen vaikutus.... eritoten yhdistettynä
nopeuden tarkoituksenmukaiseen muuttamiseen.... RIITTÄÄ hyvään ja hallittuun etenemiseen.
......Sitten taas ei.
Sittenkään... kun se ei riitä, sillä voidaan joko tehostaa tai kompensoida.... ja hienosäätää
sofistikoidusti etenemistä.
Jos kaksipyöräinen olisi lähtökohdiltaan "vain ratista ohjattava".......
siinä olisi jo ajat sitten ollut pieni ratti, joka olisi välitetty toimimaan kuin "väärinpäin kääntyvä stonga"

.