No... miten sen nyt sanoisi? Otetaan sentään järki käteen näissä asioissa, muutamia vaikeitakin paikkoja joskus korjanneena.
1. Ensimmäinen asia on maltti, ajatellaan vähän etukäteen, kumpi on helpompi avata, se alunperin ehjä kanta vai poikkiväännetty tai muuten vaan pyöristetty ja pilattu? Tästä voidaan lähteä liikkeelle, sanotaan usein että "se meni poikki"?, ei voinut mitään.
2. No, tianne ei ole ollenkaan menetetty, otetaan järki avuksi, taas. Ajatellaan että mikä se ruuvi noin niin kuin mekaanisena kone-elimenä on, onko siitä Arkhimedes jo aikanaan tehnyt teoreettisen tutkimuksen ja mihin on päätynyt, mitä on kitka, sen olomuodot levossa ja liikeessä? Ajatellaan näitä, tai väliaineita silloin kun kyseessä on kiinnijuuttunut kierre, tai kiristettävä sellainen.
3. En voi olla puuttumatta kantaan ja terminologiaan mitä täällä käytetään. Kyllä niinsanottua ristipäätä voidaan kansanomaisesti ajatella olevan periaatteessa kahta laatua, työkalujen puolesta. Se vanha ja perinteinen oli Philips ja uusi ja nykyään yleisempi on Pozidrive, molempia saatavana kokoluokissa 00-4, näin yleistäen. Joista yleisimmät koot ovat luokkaa 1 ja 2, ainakin moottoripyöriä ajatellen.
3. No, mikä sen ruuvin lukitsee paikalleen, ettei se aukea, se on kitka. Ja pelkkä kitka ei riitä, tarvitaan lisäksi voima, mikä sen saa aikaan, on hyvä ajatella. Se voi olla ruuvin esikiristyksen aiheuttama esijännitys, siis se kansanomaisesti laututtuna on se palautuva venymä, joka sallii muodonmuutokset pinnoissa, pitäen silti ruuviliitoksen kiinni. Vai onko se hapettuma, vai lukkoprikka tai muu vastaava.
Aiheuttaako kitkan ruuvin kanta, varsinkin senkkikantaisessa se voi olla näin. Vai onko ruuvi pohjannut, pohjaan vaiko kierre pohjannut? Näitä mietimällä saadaan asia ratkaistua.
4. Ratkaisu, jos kitkan aiheuttaa kiristysmomentista aiheutuva vetojännitys ruuvissa ja sen edelleen aiheuttama voima liitospinnoissa, joissa kitkakerroin vaikuttaa. On silloin helppo ratkaisu poistaa ruuvin esijännitys poistamalla ruuvista kanta joko poraamalla tai muuten. Voidaan myös ylittää ruuvin myötöraja, jolloin venymä ei ole enään palautuvaa, plastista, joten seurauksena on lähes käsin auki kierrettävä ruuvi.
5. Edellä on kansantajuisella tavalla lyhyesti kuvattu teoriaa, jonka avulla asiaa voi lähestyä.
6. Mitä sitten olisi tehtävissä kysyjän tapauksessa, kyseessähän oli nestesylinterin ohjaustangossa olevan säiliön kansi. Kysyjän tapauksessa yksi ruuvi niistä kahdesta on jo avattu. Siis kantta ei mikään muu pidä kiinni kuin yksi ruvi ja tiivisteen aiheuttama kitka. Joten toinen ruuvi aukeaa kantta ruuvin varassa nitkuttelemalla, ihan varmasti, ruuvi siis herää henkiin. Koska ruuvia kiristää vain enintään sen kannen kumitiivisteen puristuman aiheuttama vetojännitys ja siitä aiheutuva voima kierteissä, joka taas kitkan kanssa yhdessä vastustaa avautumista. Lisäksi kumitiiviste on elastinen.
Toisen ja suurimman kiinnipitävän voiman aiheuttaa senkatun eli upotetun ruuvin kanta, jossa on suurin halkaisija ja suurin pinta-ala. Menee siis suoraan momentin laskukaavaankin.
7. Edellä oli teoriaa, jonka vahvistaa käytäntö, ja päinvastoin.
8. Itse avaan tuollaisen seuraavasti; laitan siihen sopivan meisselin, yleensä PH-2, lyön siihen päähän vasaralla, noin 300 g, muutaman kerran ja avaan ruuvin. Yleensä edes ruuvien mustaan maaliin ei tällä tavalla tule virhettä. Muutamia ruuveja siis avanneena voin suositella lyömistä ensimmäisesmä toimena.
9. Mitä tulee ruuvien avaamisen yleensä, on täällä kerrottu hitsaaminen, sen lämpö ja lämmittäminen yleensä varma keino, ja toimii aina ja se maltti. Ihan hyvin voi M4:n hitsata, sitä pienemmät vain vaativat tarkkuutta, mutta aina parempi on se ehjä kanta, alkutilanne ja järjen käyttö, maltti, kuin se katkennut ruuvi? Ainakin omasta mielestäni.
Sanoisin että vastakierretappi on hyvä, muttta kaikki muut keinot ovat parempia. Iskumeisseli on hyvä, mutta pelkkä isku, oikea meisseli ja oikea kanta vielä parempia, kannattaa kokeilla.
Enkä asiasta mitään tiedä, kokemusta ei kovin paljon ole yli kolemeakymmentä vuotta, ...vielä.
Niin, ja se kannen toinen ruuvihan herää kantta sivuilta päin kopistelemalla, että ongelmaahan tässä ei siis alunperinkään enään ole.
Yleensä haluan sanoa kolleegoilleni, että ihmiset nämäkin ajokkimme ovat tehneet, ei siinä sen kummemmasta ole kysymys. Pitkä tarina tuli, lukee kuka jaksaa.
Kiitos!