Kaato #3 parin viikon takaa GSA:lla:
Jossain Lakselvin nurkilla kaarsin tien sivuun hiekkapintaiselle levikkeelle kahville ja kuselle. Hiekkapinta oli laidasta vähän pehmeää ja pysäytin mopon ajolinjan suunnittelemiseksi. Kuten arvata sopii, oikean jalan alle sattui sen kenturan ainut isompi kuoppa, jolloin maa tuli jalan alla vastaan 10 cm tavallista myöhemmin. Sitten vaan hitaan arvokkaasti kallistuttiin oikealle kyljelle pötkölleen polven nivelsiteiden naukuessa. Mitään ei voinu, mutta hyvin ehti ajatella että tässä sitä taas mennään
Kokeilin ensin itse nostaa, mutta eihän se siinä hiekassa mihinkään noussut. Oli tankkilaukkukin paikallaan ettei päässyt kunnolla punnaamaan selkä pyörää vasten. Huiskuttelin sitten ohiajavia autoja apuun, ja heti 2 ensimmäistä norskia pysähtyikin, ja auttoivat vääntämään norsun jaloilleen. Ystävällistä porukkaa, moneen kertaan kyselivät onko kaikki varmasti OK. Ei vaurioita, vain pienet naarmut oikean puolen kaatumarautaan, sekä peili hieman kääntyi.
Keskempää levike oli tallautunut kivikovaksi, eli jos ois ajanut vähän keskempää, ois jäänyt kippaamatta. Ei muuten edes hävettänyt tuo kaato. Jokohan sitä alkaa tottumaan kippailuun...
Laitanpa nuo pari aiempaakin, itselleen nauraminen kun on kuulemma terveellistä
Kaato #2 GSA:lla viime tai toissa kesältä:
Kerrostalon pihasta kadulle tulossa, stoppasin väistämään autoa. En tullut vetäneeksi etujarrua kunnolla kiinni koska vauhtia oli ~0, jolloin eturatas pääsi pyörähtämään katukiven reunan yli ja pyörä siirtyi pätkän eteenpäin. Ja alkoi kallistumaan vasemmalle. Pyörän siirtyessä tukijalka jäi liian taakse, joten jalassa ei ruuti riittänyt pystyssäpitämiseen. Seurauksena oli enemmän tai vähemmän rauhallinen lasku kylkiasentoon kaatumaraudan varaan. Ei onneksi jäänyt jalka puristuksiin. Pyörä nousi yllättävän keveästi pystyyn kun selkä pyörää vasten punnersin, luultavasti häpeä antoi lisävoimia (ääks, eikaikukaanvaannähny!)
Kahvasta ja takapään raudoista sai hyvän otteen. Ei vaurioita, vain pienet naarmut kaatumaraudassa.
Kaato #1 XX:llä muutama vuosi sitten Italiassa:
Hirveä helle, eksyttiin exän kanssa johonkin Pohjois-Italian kaupunkiin. Parkista lähtiessä pyörä kallistui vasemmalle, jalassa ei voimat riittäneet - ehkä nestehukasta johtuen kun ei muistanut juoda tarpeeksi - ja niin sitä mentiin kyljelleen kuin "hidastetussa filmissä" (kyydissä olleen exän kommentti kaadosta)
Ohi lappoi jatkuvana virtana italiaanoja autoillaan, virnuilivat vaan ja jotain se la vii:tä huutelivat ohimennessään
Häpeä antoi karhun voimat ja riuhtaisin mopon hetkessä pystyyn, selkä pyörää vasten -otteella. Vaurioina magneeton kopan ja peilin naarmut. Mopo jäi enimmäkseen ison Givin sivulaukun varaan, luultavasti siksi ei tullut katteisiin kuin pienen pienet jäljet.
Mitä näistä opimme? Ainakin sen, että mulle näköjään tulee kaatoja helpoissa tilanteissa, jotka ei edes oo mitään "tilanteita".
Kaatumaraudat ovat myös pop, ei tarvi niin ressiä repiä jos sattuu muksahtamaan kumoon.