-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Noloin kaato/kaatuminen
- Keskustelun aloittaja Vihree
- Aloituspäivä
Tuli sitten kolaroitua ja kaaduttua, töihin menos Kawalla ja edellä oleva mersu veti liinat kiinni samantien kun valo vaihtui keltaiselle, maa oli vielä kosteaa niin en saanut pyörää pysähtymään ajoissa, sain kuitenkin pyörän ohjattua sivuun ettei se suoraan perään osunut. Pakoputki kolhas mesee ja siitä sitte kaaduin suojatien korokkeelle.
Nainen pomppaa ylös autosta ja kun vielä makaan maassa kysyy osuinko häneen/autoonsa ja käy katsomassa mitä autolle kävi
Kävi vielä kerran kysymässä kun sain kypärän pois ja meni pari kertaa vielä katsomaan autoaan ennenkuin kysyi minun vointiani.
Oikeesti mitä helvettiä. Itse tilanne oli minun mokani mutta kuka käy kyselemään jotain tollasta ja lähtee sitten autoa kattomaan kun toinen makaa pyörän alla maassa, jeesus sentään.
Ei onneksi käynyt mitään ihmeempiä ja pyöräänkin tuli vain naarmuja ja pakoputkeen klommo.
Ei oikeestaan kuulu tänne mut en löytänyt missä voisi kiukuta auto kuskeita.
Nainen pomppaa ylös autosta ja kun vielä makaan maassa kysyy osuinko häneen/autoonsa ja käy katsomassa mitä autolle kävi
Kävi vielä kerran kysymässä kun sain kypärän pois ja meni pari kertaa vielä katsomaan autoaan ennenkuin kysyi minun vointiani.
Oikeesti mitä helvettiä. Itse tilanne oli minun mokani mutta kuka käy kyselemään jotain tollasta ja lähtee sitten autoa kattomaan kun toinen makaa pyörän alla maassa, jeesus sentään.
Ei onneksi käynyt mitään ihmeempiä ja pyöräänkin tuli vain naarmuja ja pakoputkeen klommo.
Ei oikeestaan kuulu tänne mut en löytänyt missä voisi kiukuta auto kuskeita.
Tuli sitten kolaroitua ja kaaduttua, töihin menos Kawalla ja edellä oleva mersu veti liinat kiinni samantien kun valo vaihtui keltaiselle, maa oli vielä kosteaa niin en saanut pyörää pysähtymään ajoissa, sain kuitenkin pyörän ohjattua sivuun ettei se suoraan perään osunut. Pakoputki kolhas mesee ja siitä sitte kaaduin suojatien korokkeelle.
Nainen pomppaa ylös autosta ja kun vielä makaan maassa kysyy osuinko häneen/autoonsa ja käy katsomassa mitä autolle kävi
Kävi vielä kerran kysymässä kun sain kypärän pois ja meni pari kertaa vielä katsomaan autoaan ennenkuin kysyi minun vointiani.
Oikeesti mitä helvettiä. Itse tilanne oli minun mokani mutta kuka käy kyselemään jotain tollasta ja lähtee sitten autoa kattomaan kun toinen makaa pyörän alla maassa, jeesus sentään.
Ei onneksi käynyt mitään ihmeempiä ja pyöräänkin tuli vain naarmuja ja pakoputkeen klommo.
Ei oikeestaan kuulu tänne mut en löytänyt missä voisi kiukuta auto kuskeita.
Olin niin pihalla etten oikeastaan tajunut kaikkea tapahtunutta kuin vasta jälkikäteen kun poliisit olivat jo paikalla, mutta hei olihan hänellä kiire parturiinKäsittämättömän törkeätä käytöstä, oli kyseessä sitten kuinka hotti amg-mersu tahansa, eiköhän henkilövahingot mene aina etusijalle. Huomautitko käytöksestä asiallisesti?
Astuin itsekin tänä kesänä rajan toiselle puolelle, tavalla joka nolotti järjettömästi tapahtumahetkellä mutta täältä olen oppinut etten ole ainoa joka on kaatanut pyöränsä tällä tavalla...
Tais olla kesäkuuta kun oltiin mökillä Nokian lähellä. Melkein mökin ohi menee se kuuluisa Tottijärvi - Narva - Vesilahti mutkapätkä jota on tullut ajettua useasti. No niin tälläkin kertaa, poikkeuksena oli että vaimo oli siirtynyt oman Ducatinsa sarviin ja ajelin taas soolona omalla Duccellani.
Ajolenkillä olin mennyt vähän muita ripeämmin ja jäin odottelemaan jonkin matkan päähän muuta porukkaa. Siinä oli helteitä päällä ja mieletön fiilis, katselin bussipysäkillä maalaismaisemaa ja mietin että laitan pyörän parkkiin ja jään selkään istumaan pyörä sivuseisontatuella.
Siinä ku alko horisontti kallistumaan kiinnitin huomioni siihen ettei liike lakannutkaan. Ilmeisesti kenkä/puntti oli käynyt tukeen ponnauttaen sen ylös ja siinä vaiheessa kun tämän tajusin oli jo myöhäistä.
Hetken näytin varmasti Van Halenilta kun yritin epätoivoisesti pitää pyörää irti äiti maasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi olen harrastanut budolajeja joten totesin että tilanne vaatii pyörän saaton maahan ja minulta ukemin perään
Lopulta pyörä tippui noin 5-10 cm asvalttiin, ja minä repäisin nilkan pois välistä ja tein tyylipuhtaan kierähdyksen selälleni vasemmalle. Mikä siinä muuten onkin että ne pyörät aina kaatuu vasemmalle???
Siinä sit makailin selälläni, pyörä kyljellään, vasen käsi vielä tangossa ja mietin että kyllä se poutapilvinen taivaskin hyvältä näyttää. Ei sillä sekunnilla harmittanut yhtään, olin kai tyytyväinen onnistuneeseen "alasvientiin".
Pyörä kun oli kaksi kuukautta vanha Ducati Monster 696. Pyöriä oli ollut ennenkin jo vuosia, mutta tämä oli se eka Ducati, jota olin halunnut jo 16 vuotta! Ja sillä oltiin sitte kyljellään...
Vahingot olivat lopulta peilin vääntyminen ja tangonpääpainon naarmuuntuminen - ei muuta! Peili ei mennyt edes rikki, tai naarmuille...
Tais olla kesäkuuta kun oltiin mökillä Nokian lähellä. Melkein mökin ohi menee se kuuluisa Tottijärvi - Narva - Vesilahti mutkapätkä jota on tullut ajettua useasti. No niin tälläkin kertaa, poikkeuksena oli että vaimo oli siirtynyt oman Ducatinsa sarviin ja ajelin taas soolona omalla Duccellani.
Ajolenkillä olin mennyt vähän muita ripeämmin ja jäin odottelemaan jonkin matkan päähän muuta porukkaa. Siinä oli helteitä päällä ja mieletön fiilis, katselin bussipysäkillä maalaismaisemaa ja mietin että laitan pyörän parkkiin ja jään selkään istumaan pyörä sivuseisontatuella.
Siinä ku alko horisontti kallistumaan kiinnitin huomioni siihen ettei liike lakannutkaan. Ilmeisesti kenkä/puntti oli käynyt tukeen ponnauttaen sen ylös ja siinä vaiheessa kun tämän tajusin oli jo myöhäistä.
Hetken näytin varmasti Van Halenilta kun yritin epätoivoisesti pitää pyörää irti äiti maasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi olen harrastanut budolajeja joten totesin että tilanne vaatii pyörän saaton maahan ja minulta ukemin perään
Lopulta pyörä tippui noin 5-10 cm asvalttiin, ja minä repäisin nilkan pois välistä ja tein tyylipuhtaan kierähdyksen selälleni vasemmalle. Mikä siinä muuten onkin että ne pyörät aina kaatuu vasemmalle???
Siinä sit makailin selälläni, pyörä kyljellään, vasen käsi vielä tangossa ja mietin että kyllä se poutapilvinen taivaskin hyvältä näyttää. Ei sillä sekunnilla harmittanut yhtään, olin kai tyytyväinen onnistuneeseen "alasvientiin".
Pyörä kun oli kaksi kuukautta vanha Ducati Monster 696. Pyöriä oli ollut ennenkin jo vuosia, mutta tämä oli se eka Ducati, jota olin halunnut jo 16 vuotta! Ja sillä oltiin sitte kyljellään...
Vahingot olivat lopulta peilin vääntyminen ja tangonpääpainon naarmuuntuminen - ei muuta! Peili ei mennyt edes rikki, tai naarmuille...
Kaato #3 parin viikon takaa GSA:lla:
Jossain Lakselvin nurkilla kaarsin tien sivuun hiekkapintaiselle levikkeelle kahville ja kuselle. Hiekkapinta oli laidasta vähän pehmeää ja pysäytin mopon ajolinjan suunnittelemiseksi. Kuten arvata sopii, oikean jalan alle sattui sen kenturan ainut isompi kuoppa, jolloin maa tuli jalan alla vastaan 10 cm tavallista myöhemmin. Sitten vaan hitaan arvokkaasti kallistuttiin oikealle kyljelle pötkölleen polven nivelsiteiden naukuessa. Mitään ei voinu, mutta hyvin ehti ajatella että tässä sitä taas mennään
Kokeilin ensin itse nostaa, mutta eihän se siinä hiekassa mihinkään noussut. Oli tankkilaukkukin paikallaan ettei päässyt kunnolla punnaamaan selkä pyörää vasten. Huiskuttelin sitten ohiajavia autoja apuun, ja heti 2 ensimmäistä norskia pysähtyikin, ja auttoivat vääntämään norsun jaloilleen. Ystävällistä porukkaa, moneen kertaan kyselivät onko kaikki varmasti OK. Ei vaurioita, vain pienet naarmut oikean puolen kaatumarautaan, sekä peili hieman kääntyi.
Keskempää levike oli tallautunut kivikovaksi, eli jos ois ajanut vähän keskempää, ois jäänyt kippaamatta. Ei muuten edes hävettänyt tuo kaato. Jokohan sitä alkaa tottumaan kippailuun...
Laitanpa nuo pari aiempaakin, itselleen nauraminen kun on kuulemma terveellistä
Kaato #2 GSA:lla viime tai toissa kesältä:
Kerrostalon pihasta kadulle tulossa, stoppasin väistämään autoa. En tullut vetäneeksi etujarrua kunnolla kiinni koska vauhtia oli ~0, jolloin eturatas pääsi pyörähtämään katukiven reunan yli ja pyörä siirtyi pätkän eteenpäin. Ja alkoi kallistumaan vasemmalle. Pyörän siirtyessä tukijalka jäi liian taakse, joten jalassa ei ruuti riittänyt pystyssäpitämiseen. Seurauksena oli enemmän tai vähemmän rauhallinen lasku kylkiasentoon kaatumaraudan varaan. Ei onneksi jäänyt jalka puristuksiin. Pyörä nousi yllättävän keveästi pystyyn kun selkä pyörää vasten punnersin, luultavasti häpeä antoi lisävoimia (ääks, eikaikukaanvaannähny!)
Kahvasta ja takapään raudoista sai hyvän otteen. Ei vaurioita, vain pienet naarmut kaatumaraudassa.
Kaato #1 XX:llä muutama vuosi sitten Italiassa:
Hirveä helle, eksyttiin exän kanssa johonkin Pohjois-Italian kaupunkiin. Parkista lähtiessä pyörä kallistui vasemmalle, jalassa ei voimat riittäneet - ehkä nestehukasta johtuen kun ei muistanut juoda tarpeeksi - ja niin sitä mentiin kyljelleen kuin "hidastetussa filmissä" (kyydissä olleen exän kommentti kaadosta)
Ohi lappoi jatkuvana virtana italiaanoja autoillaan, virnuilivat vaan ja jotain se la vii:tä huutelivat ohimennessään
Häpeä antoi karhun voimat ja riuhtaisin mopon hetkessä pystyyn, selkä pyörää vasten -otteella. Vaurioina magneeton kopan ja peilin naarmut. Mopo jäi enimmäkseen ison Givin sivulaukun varaan, luultavasti siksi ei tullut katteisiin kuin pienen pienet jäljet.
Mitä näistä opimme? Ainakin sen, että mulle näköjään tulee kaatoja helpoissa tilanteissa, jotka ei edes oo mitään "tilanteita".
Kaatumaraudat ovat myös pop, ei tarvi niin ressiä repiä jos sattuu muksahtamaan kumoon.
Jossain Lakselvin nurkilla kaarsin tien sivuun hiekkapintaiselle levikkeelle kahville ja kuselle. Hiekkapinta oli laidasta vähän pehmeää ja pysäytin mopon ajolinjan suunnittelemiseksi. Kuten arvata sopii, oikean jalan alle sattui sen kenturan ainut isompi kuoppa, jolloin maa tuli jalan alla vastaan 10 cm tavallista myöhemmin. Sitten vaan hitaan arvokkaasti kallistuttiin oikealle kyljelle pötkölleen polven nivelsiteiden naukuessa. Mitään ei voinu, mutta hyvin ehti ajatella että tässä sitä taas mennään
Kokeilin ensin itse nostaa, mutta eihän se siinä hiekassa mihinkään noussut. Oli tankkilaukkukin paikallaan ettei päässyt kunnolla punnaamaan selkä pyörää vasten. Huiskuttelin sitten ohiajavia autoja apuun, ja heti 2 ensimmäistä norskia pysähtyikin, ja auttoivat vääntämään norsun jaloilleen. Ystävällistä porukkaa, moneen kertaan kyselivät onko kaikki varmasti OK. Ei vaurioita, vain pienet naarmut oikean puolen kaatumarautaan, sekä peili hieman kääntyi.
Keskempää levike oli tallautunut kivikovaksi, eli jos ois ajanut vähän keskempää, ois jäänyt kippaamatta. Ei muuten edes hävettänyt tuo kaato. Jokohan sitä alkaa tottumaan kippailuun...
Laitanpa nuo pari aiempaakin, itselleen nauraminen kun on kuulemma terveellistä
Kaato #2 GSA:lla viime tai toissa kesältä:
Kerrostalon pihasta kadulle tulossa, stoppasin väistämään autoa. En tullut vetäneeksi etujarrua kunnolla kiinni koska vauhtia oli ~0, jolloin eturatas pääsi pyörähtämään katukiven reunan yli ja pyörä siirtyi pätkän eteenpäin. Ja alkoi kallistumaan vasemmalle. Pyörän siirtyessä tukijalka jäi liian taakse, joten jalassa ei ruuti riittänyt pystyssäpitämiseen. Seurauksena oli enemmän tai vähemmän rauhallinen lasku kylkiasentoon kaatumaraudan varaan. Ei onneksi jäänyt jalka puristuksiin. Pyörä nousi yllättävän keveästi pystyyn kun selkä pyörää vasten punnersin, luultavasti häpeä antoi lisävoimia (ääks, eikaikukaanvaannähny!)
Kaato #1 XX:llä muutama vuosi sitten Italiassa:
Hirveä helle, eksyttiin exän kanssa johonkin Pohjois-Italian kaupunkiin. Parkista lähtiessä pyörä kallistui vasemmalle, jalassa ei voimat riittäneet - ehkä nestehukasta johtuen kun ei muistanut juoda tarpeeksi - ja niin sitä mentiin kyljelleen kuin "hidastetussa filmissä" (kyydissä olleen exän kommentti kaadosta)
Ohi lappoi jatkuvana virtana italiaanoja autoillaan, virnuilivat vaan ja jotain se la vii:tä huutelivat ohimennessään
Mitä näistä opimme? Ainakin sen, että mulle näköjään tulee kaatoja helpoissa tilanteissa, jotka ei edes oo mitään "tilanteita".
Kaatumaraudat ovat myös pop, ei tarvi niin ressiä repiä jos sattuu muksahtamaan kumoon.
--------------------------------------------------------------------------------
Olin työntämässä takalaukkua paikoilleen kun havaitsin että pyörä liikahti etiäpäin...
Ja oli suru puserossa kun yhä seisoin laukku ylhällä ojossa ja pyörä oli jo rämähtänyt kyljelleen...
Onneksi ei suurempaa narmua tullut, ja tuostahan oppi jälleen paljon!
--------------
Life is a bitch... but ain't it funny to fuck it!?!!
Back to top
--------------------------------------------------------------------------------
Samoin kävi itelle tuossa taannoin, ja oli eka kerta kun pyörä meni kyljelleen. No onneks sain raksatyömaalta kaverin auttaa nostossa.
Lahjaksi saatu iso A-kortti 80-luvulla antoi luvan ajaa moottoripyörää
, niinpä...
Tuore hulluus vei mopoilun maailmaan tämän kesän alussa, pääsin ekan kerran kunnon pyörän kyytiin
.
Hulluus vain paheni ja kaksi kuukautta ekasta takapenkkikokemuksesta olin ekaa kertaa oman mopottimen päällä ja piukka ajatus, minä osaan varmasti ajaa , tai sitten en
. Alla oli Yammun XJ Diversion 600, kehuttu hyväksi aloittelijan pyöräksi.
No tosi aloittelijalta kaatuu pyörä ennen kuin se on edes käynnissä ja metriäkään ajettu. Kokeiltu on, jalat liian lähellä runkoa ja pienikin kallistus riitti, humps sitä kupsahdettiin oikealle kyljelle. Siinä ei auttanut vaikka kuinka pisti vastaan, tosin sain jarrutettua vauhtia , vauriot jäivät vähäisiksi, vain etuvilkun lasi irtosi. Muita vammoja ei tullut, paitsi henkisiä
. En kuitenkaan antanut periksi vaan ajoharjottelu alkoi..
Viikon köröttelin omaa tahtiini, harjoittelin lähtöjä, jarrutuksia, hidasajoa, ja kumma kyllä kaatoja ei tullut. Kerran oli lähellä kun pysähdyin, ajokengän alla oli hiekkaa, siitä tasapaino kärsi ja taas oltiin mennä oikealle kyljelle. Jokin ihme temppu pelasti ja pysyin pystyssä.
Reilun viikon päästä ja 1000 ajokilometrin jälkeen tuli toinen kaato ja taas vauhdittomassa tilassa. Olin kääntynyt viistoparkkiin ja etupyörä linkussa painoin etujarrukahvan liian äkäseen , voitte arvata taas mentiin oikealla kyljelleen.. Taas sain hangotelua kaatumisen niin , että pystyin laittamaan hanttiin ja vauriot jäivät samaisen etuvilkun lasin irtoamiseen, joka oli jo vammoja saanut aikaisemminkin.Tällä kertaa piti käytää vähän teippiä, että samainen vilkun lasi pysyy kiinni.
Kerran vielä meinasin kipata ja taas oikealle kyljelle. Tämä tapahtui tankatessa,tällä kertaa jalan alla oli öljyä , ja tassu lipesi , ja pyörä oli mennä oikealle ketoon. Tässäkään tapauksessa en tiedä , millä ilveellä onnistuin pitämään pyörän pystyssä, mutta kaatoa ei tullut.
Olen nyt ajellut kohta kuukauden. Kilometreissä lähennellään 3500 km, bensaa on palanut monen monta tankillista, mutta oppia voi vaan ajaessa, ei kotisoffalla.
Olen aivan myyty moottoripyöräilyyn
.
Ja voin todeta , että Yammun Diversion on tosi hyvä aloittelijan pyörä!!
Tuore hulluus vei mopoilun maailmaan tämän kesän alussa, pääsin ekan kerran kunnon pyörän kyytiin
Hulluus vain paheni ja kaksi kuukautta ekasta takapenkkikokemuksesta olin ekaa kertaa oman mopottimen päällä ja piukka ajatus, minä osaan varmasti ajaa , tai sitten en
No tosi aloittelijalta kaatuu pyörä ennen kuin se on edes käynnissä ja metriäkään ajettu. Kokeiltu on, jalat liian lähellä runkoa ja pienikin kallistus riitti, humps sitä kupsahdettiin oikealle kyljelle. Siinä ei auttanut vaikka kuinka pisti vastaan, tosin sain jarrutettua vauhtia , vauriot jäivät vähäisiksi, vain etuvilkun lasi irtosi. Muita vammoja ei tullut, paitsi henkisiä
Viikon köröttelin omaa tahtiini, harjoittelin lähtöjä, jarrutuksia, hidasajoa, ja kumma kyllä kaatoja ei tullut. Kerran oli lähellä kun pysähdyin, ajokengän alla oli hiekkaa, siitä tasapaino kärsi ja taas oltiin mennä oikealle kyljelle. Jokin ihme temppu pelasti ja pysyin pystyssä.
Reilun viikon päästä ja 1000 ajokilometrin jälkeen tuli toinen kaato ja taas vauhdittomassa tilassa. Olin kääntynyt viistoparkkiin ja etupyörä linkussa painoin etujarrukahvan liian äkäseen , voitte arvata taas mentiin oikealla kyljelleen.. Taas sain hangotelua kaatumisen niin , että pystyin laittamaan hanttiin ja vauriot jäivät samaisen etuvilkun lasin irtoamiseen, joka oli jo vammoja saanut aikaisemminkin.Tällä kertaa piti käytää vähän teippiä, että samainen vilkun lasi pysyy kiinni.
Kerran vielä meinasin kipata ja taas oikealle kyljelle. Tämä tapahtui tankatessa,tällä kertaa jalan alla oli öljyä , ja tassu lipesi , ja pyörä oli mennä oikealle ketoon. Tässäkään tapauksessa en tiedä , millä ilveellä onnistuin pitämään pyörän pystyssä, mutta kaatoa ei tullut.
Olen nyt ajellut kohta kuukauden. Kilometreissä lähennellään 3500 km, bensaa on palanut monen monta tankillista, mutta oppia voi vaan ajaessa, ei kotisoffalla.
Olen aivan myyty moottoripyöräilyyn
Ja voin todeta , että Yammun Diversion on tosi hyvä aloittelijan pyörä!!
Olin juuri saanut suoritettua hyväksytysti A-kortin ajokokeen. Tutkinnon vastaanottaja poistui sisälle ja minä jäin pihalle pyörän kanssa. Tarkoituksena oli ajaa pyörä omin päin autokoululle. Laitoin pyörän käytiin, nostin tukijalan ja lähdin nousemaan pyörän päälle ja huuuuuuuummps, pyörä nurin ja tietysti mahtavat kaasutukset päälle kun pidin ohjaustangosta/kaasusta kiinni. Pikkasen nolotti..
Joo, tarvi sitten tätäkin viime kesänä harjoitella. Olikin hieman arvoitus, että jaksaako sen pöyrän nostaa ylös. Hyvin nousi, kun oli tarpeeksi katsojia. Eli aika oli lauantai, kello noin 17:00 ja paikkana Tampesterin keskusta eli Hämeensilta. Lähdin liikennevaloista ja ajelin rauhassa hidasta vauhtia Lexuksen perässä. Aurinko paisteli ja minä katselin ympärilleni, mutta en eteeni. Lexus pysähtyi seuraaviin punaisiin valoihin ja minä Lexuksen takapuskuriin. Pyörä nurin ja kuski katuun. Vähän se Lexuksen kuski ihmetteli, että mitä oikein tapahtui, niin varmaan kaikki muutkin siinä lähistöllä. Kuskille ei käynyt mitään, mopoon muutama raapale ja auton puskuriin pieni jälki. Siinä sitten kokosin kamppeet kasaan, nostin pyörän pystyyn ja siirryimme tekeen paperitöitä vähän sivummalle. Ja ihan pieni kevyt vitutus päälle. Paikka oli vielä tuttu eli tiesin seuraavien valojen olevan punaiset. Tulipa kuitenkin todettua, että kuski ei päädy sinne minne katselee (Tillikan terasille) vaan sinne minne etupyörä näyttää. Eipä tuosta paljoa opittavaa jäänyt, mutta muistaakseni tuli tehtyä ekaa kertaa vahinkoilmoitus.
Viimeksi vedin lipat muistaakseni n. 18-19 vuotta sitten. Läksin kaveri kyydissä bussipysäkiltä tarkoituksena kääntyä seuraavasta oikealle risteävälle tielle. Olin just saanut sakot keulimisesta, v.tutti ja ajatukset ihan jossain muualla kuin ajamisessa.
Pikeä tiellä, perä alta ja liukuen pitkin asfalttia sillä seurauksella, että kädestä kuoriutui nahka ranteesta kyynärpäähän (silloin todellakin vedettiin t-paidassa kesäkuumalla). Kaverille kunnon vekki polveen ja muuta pikkuvahinkoa ja taisi siinä oma jalkakin ottaa osumaa.
Minä siitä sitten pienen paikkailun jälkeen kaljakorin kanssa toisen kaverin autotalliin dokailemaan ja kyydissä ollut kaveri lähti terveyskeskukseen, jossa kuulemma ihmettelivät, mihin "kuski" oli häipynyt.
Viikkokausia meni viitatessa, kun nahatonta kättä ei voinut laskea kivun takia alas ja vieläkin siinä näkyy jälkiä tuosta "hiomisesta".
Ei taas tarttenut olla ylpeä, mutta onneksi piki sentään oli liukasta.
Pikeä tiellä, perä alta ja liukuen pitkin asfalttia sillä seurauksella, että kädestä kuoriutui nahka ranteesta kyynärpäähän (silloin todellakin vedettiin t-paidassa kesäkuumalla). Kaverille kunnon vekki polveen ja muuta pikkuvahinkoa ja taisi siinä oma jalkakin ottaa osumaa.
Minä siitä sitten pienen paikkailun jälkeen kaljakorin kanssa toisen kaverin autotalliin dokailemaan ja kyydissä ollut kaveri lähti terveyskeskukseen, jossa kuulemma ihmettelivät, mihin "kuski" oli häipynyt.
Viikkokausia meni viitatessa, kun nahatonta kättä ei voinut laskea kivun takia alas ja vieläkin siinä näkyy jälkiä tuosta "hiomisesta".
Ei taas tarttenut olla ylpeä, mutta onneksi piki sentään oli liukasta.
Porkkalan niemellä kävin just kaatamassa pyörän ja itseni.Kapea hiekka tie jossa kääntyä piti.Kytkin kahvasta tuli three finger only-malli,kukaan ei nähnyt eli ei mitään.
Alkuun pelotti että tulee piiiitkä tupakka tauko koska pyörä H-D Street Bob painaa 300kg ja minä 58,eikä liikennettä mitään.
Kolmannella yrityksellä,selkä pyörää vasten ote satulasta ja tangosta pyörä pystyyn!
Alkuun pelotti että tulee piiiitkä tupakka tauko koska pyörä H-D Street Bob painaa 300kg ja minä 58,eikä liikennettä mitään.
Kolmannella yrityksellä,selkä pyörää vasten ote satulasta ja tangosta pyörä pystyyn!
Olet melko kevyt kaveri. 
Mutta ei siinä, näit sattuu.
Itse olen aika alotteleva muutenkin, kevari astuu talliin ensi keväänä.
Näitä lukiessani sain itseluottamusta paljon. Jos kaadun, en ole ainoa.
Kiitos teille!
Mutta ei siinä, näit sattuu.
Itse olen aika alotteleva muutenkin, kevari astuu talliin ensi keväänä.
Näitä lukiessani sain itseluottamusta paljon. Jos kaadun, en ole ainoa.
~200kg tuntuu yllättävän kevyeltä, vaikka "ylämäkeen" joutui punnertamaan, siinä vaiheessa kun tulee hätä ettei kukaan vaan kerkeä näkemään.
Ja ei kerennyt, kun ihan ykkösellä ohjaustangosta riuhtasemalla oltiin taas kumipuoli alaspäin tiellä.
Nimim. "Tarkastaa tästä lähtien maaperän kunnon, ennen kuin yrittää (oman) jalan varaan pyörää laskea."
Nimim. "Tarkastaa tästä lähtien maaperän kunnon, ennen kuin yrittää (oman) jalan varaan pyörää laskea."
Läheltä piti viikolla ettei mennyt lepuuttamiseksi ihan omalla pihalla.
Kas kun ostin uudet, sporttisemmat ajokengät. No mikäpä siinä, mutta kun pehmeämmillä touring-henkisilläkin popoilla saa vain päkiät maahan, joko hyvin yhdeltä puolelta kerrallaan, tai samaan aikaan huonosti molemmilta.
Kovat ja jäykät sporttikengät eivät sallikaan "varvastella" yhtä hyvin. Sorapihalla päällä istuen lievään alamäkeen peruuttaessa ja samalla kääntäessä äkkiä ei toisen puolen jalka ensin ylettänytkään maahan, sitten kengänkärki tapasi soraan, upposi siihen ja alkoi luistaa, pyörä kallistuu ja valuu taaksepäin...
No jotenkin kummallisella painonsiirrolla ja muulla kikkailulla sekä tuurilla sai pahimman estettyä mutta varmaan oudolta kohellus näytti jos joku näki.
Eli jäi tämä pyörä vielä toistaiseksi kaatamatta
Mutta kerrotaanpa kuitenkin hauskana(?) ja opettavaisena(?) anekdoottina.
Jatkossa pitää noita popoja käyttäessä peruuttaa taluttaen vierestä jos on mäkeä ja/tai pehmeämpää alustaa.
Kas kun ostin uudet, sporttisemmat ajokengät. No mikäpä siinä, mutta kun pehmeämmillä touring-henkisilläkin popoilla saa vain päkiät maahan, joko hyvin yhdeltä puolelta kerrallaan, tai samaan aikaan huonosti molemmilta.
Kovat ja jäykät sporttikengät eivät sallikaan "varvastella" yhtä hyvin. Sorapihalla päällä istuen lievään alamäkeen peruuttaessa ja samalla kääntäessä äkkiä ei toisen puolen jalka ensin ylettänytkään maahan, sitten kengänkärki tapasi soraan, upposi siihen ja alkoi luistaa, pyörä kallistuu ja valuu taaksepäin...
No jotenkin kummallisella painonsiirrolla ja muulla kikkailulla sekä tuurilla sai pahimman estettyä mutta varmaan oudolta kohellus näytti jos joku näki.
Eli jäi tämä pyörä vielä toistaiseksi kaatamatta
Mutta kerrotaanpa kuitenkin hauskana(?) ja opettavaisena(?) anekdoottina.
Jatkossa pitää noita popoja käyttäessä peruuttaa taluttaen vierestä jos on mäkeä ja/tai pehmeämpää alustaa.
Skanssista lähtiessä kohti laustetta kaistalla yhtäkkiä jakeluauto, olin keskellä kaistaa etujarru lukkoon=pyörä lähti kaatumaan oikealle, jarru pois, pysyi pystyssä mutta linja meni oikeaan reunaan, en enää jarruttanut vaan lähdin kiertämään autoa vasemmalta, keulaan kopsahti lensin konepellin yli ja pyörä kappaleiksi.
JOS (jossittelu aina turhaa) olisin vain väistänyt enkä jarruttanut olisin voinut väistää kuorma-auton.. Tosin en tiennyt lähteekö vielä eteenpäin vai mitä tekee? Ja toisaalta JOS olisin saanut väistettyä olisi takana voinut olla joku muu kuka olisi ajanut mun yli?
Kaiken kaikkiaan hyvä että meni niin kun meni.. Sopiva osuma etten sentään mennyt pää edellä kylkeen enkä osunut pelkällä jalalla autoon (jonka jälkeen olisin jalkapuoli).
JOS (jossittelu aina turhaa) olisin vain väistänyt enkä jarruttanut olisin voinut väistää kuorma-auton.. Tosin en tiennyt lähteekö vielä eteenpäin vai mitä tekee? Ja toisaalta JOS olisin saanut väistettyä olisi takana voinut olla joku muu kuka olisi ajanut mun yli?
Kaiken kaikkiaan hyvä että meni niin kun meni.. Sopiva osuma etten sentään mennyt pää edellä kylkeen enkä osunut pelkällä jalalla autoon (jonka jälkeen olisin jalkapuoli).
Tossa perjantaina tuli liityttyä pannutusklubiin. Ihan kiva. Motoparkissa jyrkkä oikea hieman hieman hevosenkengän jälkeen, takarengas alta ja sellälleenliukua hiekalle. 70-80km/h vauhtia tilanteessa. Luultavasti keskittyminen sitten oli vähän herpaantunut, kun en oikein muista syytä tapahtuneelle. Kait siinä tuli vaan vähän liikaa avattua, mitä kyllä olen kovasti pyrkinyt välttämään..
Kuskille ei käyny kuinkaan, mitä nyt nahkat ei enää ihan uutuuttaan kiillä. Pyörästä oikea kate naarmuille, kytkinkoppa naarmuille, oikea peili poikki, jarrukahva poikki ja clipari sekä tankopaino menee vaihtoon.
Niin pyöränä tänä vuonna hommattu ylivuotinen cbr 1000rr -08. -05 cbr -> -08 cbr ja kierrosjasta tippu laakista hieman päälle 2s. On se ketterä peli tuo uusi..
Kuskille ei käyny kuinkaan, mitä nyt nahkat ei enää ihan uutuuttaan kiillä. Pyörästä oikea kate naarmuille, kytkinkoppa naarmuille, oikea peili poikki, jarrukahva poikki ja clipari sekä tankopaino menee vaihtoon.
Niin pyöränä tänä vuonna hommattu ylivuotinen cbr 1000rr -08. -05 cbr -> -08 cbr ja kierrosjasta tippu laakista hieman päälle 2s. On se ketterä peli tuo uusi..