Perusasioihin keskittyminen ja loogisuus.
Nämä pätevät näennäisen yksinkertaisissakin asioissa.
Kuten myös se, että näissä tapahtuu turhan helposti "turhaa pikkuskäbää"
josta ei onneksi useinkaan kehity suurempaa akuuttia katastrofia,
mutta lompakko ja ajomukavuus tahtoo ottaa pientä inhaa osumaa
.
Esim. ketjut-rattaat/ riittävän rasvan puute, ylikireys, painepesurilla raiskaus+huono rasvaus jne.
Perusasioiden dissaaminen, osittainkin, syö helposti yli puolet ketjujen
hyvin pienellä vaivalla saavutettavissa olevista käyttökilometreistä.
Esim. ahkera pesu/putsaus vajaavaisella "jälkihoidolla" (kuivaus ja rasvaus), syö kilsoja
huomattavasti
enemmän kuin käytännössä olematon putsaus mutta kunnollisessa rasvassa pitäminen.
Ketjun ei liioin tarvitse päästä kuin yhden ainoan kerran kunnolla kuumaksi (liian kuivana), niin
sille voi pian sen jälkeen sanoa morjens.
OXYZ - Ärrä - WÖR tiivisteet palavat ja tehtaalla sisään laitetut mönjät tuuppaavat pihalle.
Nurkka-ajossa tämä ei tapahdu niin helposti ja dramaattisesti, mutta tien päällä varsin äkkiä.
Jokunen näistä perusvirheistä yhdistettynä vielä, jossain kohtaa alustan liikettä, ketjun liian piukoille
menon kanssa sitten viimeistelee/kiihdyttää tuon tuhoutumisen.
Oikean/sopivan kireyden hakemisessa käydään myös järkyttävän usein käsittämätöntä arvontaa joka
pohjautuu ties mihin.
OK, ohjekirjan arvo PITÄISI olla se josta lähdetään ja millä mennään, mutta MITEN tuo sitten
mitataan luotettavasti ja tavalla, jonka voi "toistaa" eri olosuhteissa aina samalla tavalla ???
Ei tuohonkaan liity mitään arvontaa, eikä rakettitiedettä.
On vaan alkuun kertaalleen tarkistettava, että ketju ei mene millään kohtaa alustan liikettä ylitiukaksi ja
sitten valittava joku "kiintopiste", mittaustapa jossa on "muuttumaton" lähtötilanne.
Kaikki esim. "sivujalalla", silleen-tälleen-tolleen mittaustavat ovat parhaimmillaankin suuntaa antavia.
Eli... kun on selvillä säätö, jossa vitja ei kiristy missään kohtaa liikaa, tarvitaan joku/jotkut selkeästi
määritetyt alustan asennot (painuma/ääriasento) jossa mittaus voidaan käytännössä tehdä
helposti ja toistuvasti vaikka ihan tien päällä.
Tapoja on siis monia, mutta kaikkien OIKEIDEN tapojen pohjalla on pettämätön logiikka
ja johdonmukaisuus. Muut tavat ovat enemmän tai vähemmän arvontaa.... yleensä enemmän.
Pari huomiota vielä noihin putkistojen muutoksiin. (vaimennin- catti- "käyrästöt" kollektoreineen)
Säätötarvetta kysellään kovin usein.
Usein on myös vastauksena, ettei osien valmistajan mukaan "tarvitse säätää".
Puhutaan nyt peruskäyttäjän normipeleistä.
Nyt kysytään taas tuota peruslogiikka ja vain sen kautta löytyy se totuus edes osimoilleen.
"Ei tarvitse säätää", tarkoittaa käytännössä parhaimmillaankin vain sitä, että osien vaihdon myötä
vehkeet ei ole sen enempää perseellään kuin aiemminkaan
.
Tuo tarkoittaa usein myös eräänlaista disclaimeria siinä mielessä, että pelkkä osan vaihtaminen
ei valmistajan käsityksen ja kokemusten perusteella aiheuta sellaisenaan vahinkoja/vaurioita.
Se, mikä tässä yhteydessä tahtoo kuitenkin jäädä, jos ei hämärän peittoon, niin avoimeksi, on se
että toisissa pyörissä "vaikutus säätöihin/säätötarpeeseen" on hyvinkin erilainen riippuen siitä,
käytetäänkö esim. vaimentimessa killeriä vai ei.
Usein "pöydällä pyörii" myös tilanne pelkän ns. täysvedon osalta.
Käytännössä valtaosa liikennöinnistä tapahtuu kuitenkin osakuormilla, joilla nykypelit on lähtöjään
normeista johtuen jo kohtalaisen kaukana optimista.
Näin ollen esim. tuo putkiston "väljentäminen" ei välttämättä lainkaan paranna "käytännön suorituskykyä"
ja toimintaa vaikka palikat olisivat kuinka laadukkaita tahansa.
Aika harvassa on ne mopot, jotka eivät normiliikennöinnisäkin selkeästi hyödy hyvin tehdystä
säätötyöstä. Puhumattakaan sitten vielä osia vaihdettaessa.
Persdynon mukaan ei välttämättä ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvä "ihan jees"
toimivasta pelistä saadaan säätämällä, ellei ole koskaan maistanut samanlaista,
pieteetillä kohdilleen hinkattua. Oli sitten vaihdettu palikoita tai ei.
Ero on yleensä vielä suurempi niissä, joissa osia on vaihdettu.
Lisääkö catin poisto ääntä?
Desibeleistä en sano mitään, mutta catti ainakin "pehmentää" ääntä.
Jos pyörän normiputkiston muuttaa siten, että vaihtehtoina on esim.
slipari alkup. catilla tai ilman cattia, ero on useimmiten selkeä.
Selkeä erityisesti "normiajossa", eli osakuormilla.
Monessa vehkeessä tahtoo ilman cattia ja killeriä ääni olla turhan räikeä, mutta
catin kanssa siitä katoaa juuri se pahin terävyys joka pääasiassa käy yleisön korvaan.
Desibeleistä en tosiaan mene sanomaan mitään, mutta käytännössä liikutaan usein alueella,
jossa äänen sävyllä on suurempi merkitys kuin jossain kohtuullisessa marginaalissa olevalla äänen tason muutoksella.
Tämä pätee hassusti vielä molempiin suuntiin. Mittauksessa alhaisempi arvo voi välillä ihan eri tavalla
"viiltää pään läpi otsan halkaisten"
.
Onko sitten mukavampi ajaa mopolla jossa on vähän jyhkeämpi, mutta ei niin rienaava soundi, vai
hakeeko sitten yleisen rauhan kustannuksella sinne tappiin sen pienen eron esim, catin poistolla?
Sen arvottaa jokainen itse.
Mitä nyt sitten jäi käteen?
Ne laittamattomat perusasiat, jotka kovin helposti eri syin ja verukkein ohitetaan, tai sysätään sivuun.
Ne nyt ei valitettavasti siitä huolimatta lakkaa olemasta tai vaikuttamatta. Usein kohtalaisen merkittävästikin.
Se, että "lopetetaan arpominen", ei vie lähellekään rakettitiedettä tai tarvetta siihen.
Se kuitenkin tekee sen, että näennäisen pienetkin asiat konkretisoituvat "oikeaan suuntaan ja odotetusti".
Muutoin mennään kuin Mikkelin torilla.... Että suattaapi olla, vauan suattaapi olla olemattakii. Yleensä sitten kuitenkin EI
Flekti lähtee pyörimään nyt muistaakseni 85 asteessa, vakiona lähti vasta 100 asteessa eli pyörä pysyy nyt kaupungissa viileämpänä. Lisäksi tähän saa ohjelmoitua vielä tarvittaessa ratasäätöjä, kuten varikkorajoitin, launch control ja quickshifterin säädöt. Suosittelen tuota softausta koska vaan, vaikka täysin vakiopyörälle.
