Legolas ja moni muukin heitti tekstiä joka pisti ajattelemaan vakavia.
Oon parin viime vuoden aikana ollut kaksi kertaa mp-onnettomuudessa, joissa olis hieman huonommalla tuurilla voinut jopa lentää henkselit seinään. Nuorempana tuli mopolla/kevarilla myös pöljäiltyä, vaikkei mitään luunmurtumaa vakavampaa silloinkaan sattunut. Pari muutakin onnettomuutta on kohdalle sattunut, mm painekammio on tullut tutuksi (ja sen kyllä varmaan myös jutuistani huomaa
). Ja joitakin onnettomuuksia, pahojakin, oon joutunu satunnaisesti seuraamaan vierestä. Jotain noista oon toivottavasti oppinut.
Liikenteen läheltä-piti-tilanteita en ole koskaan laskenut; niitä sattuu jokaiselle ennemmin tai myöhemmin.
Ajaminen on edelleen yhtä hauskaa kuin ennenkin, enkä ole koskaan hakenut mitään rajojani yleisellä tiellä.
No ehkä siis joskus kevari-iässä
.
Tiedän että omat taitoni ja mahdollisuuteni hallita pyörää yllättävässä pikatilanteessa ovat aika rajalliset. Niinpä en ymmärrä miksi pitäisi tunkea tai hakeutua tilanteisiin joista ei pääse ehjänä pois jos jotain yllättävää sattuu. Niin kai mulla yleensäkin elämässä.
Tosiasia on se että mahdollisuus joutua onnettomuuteen ei aina ole itsestä kiinni. Ja jos käy se lopullinen huono tuuri, niin henki lähtee varmasti vaikka vaahtokylvyssä. Kaikkeen odottamattomaan ei voi varautua, mutta varovaisella ja ennakoivalla asenteella mm liikenteessä onnettomuusriski pienenee oleellisesti. Siinä mun mielestä tärkein. En siis tunne varsinaista pelkoa liikenteessä. Varovainen koitan olla, en kuitenkaan arka. Riippumatta kulkuvälineestä.
Ilkein esimerkki omalta kohdaltani on viime keväältä, kun seisoin punaisissa valoissa mopotin kanssa kaikessa rauhassa, ja takaa viittäkymppiä ajanut täti päätti liittyä jonon jatkoksi pysähtymättä, hiljentämättä tai edes eteensä katsomatta. Eipä ollut mulla omista oletetuista ajotaidoista juurikaan hyötyä sen ilmalennon aikana.
Kärjistettynä tarpeettoman ja turhan riskin hakeminen on aina ollut mun mielestä hieman omituista hommaa. Ajamisesta ja kovastakin vauhdista voi nauttia myös tolkun kanssa. Moottoripyöräilyn ja xjräyhin tapaan melonnan koen yhtä turvalliseksi ja mukavaksi kuin vaikka pilkkimisen talvella. Huonolla tuurilla voi käydä hassusti.
Kaikki "kerran se vaan kirpasee" -kommentoijat ja saappaatjallassakaatujat voisi joskus miettiä asioita hieman pitemmälle: vaikka se ei itseensä edes kirpasis, niin jälkeen jää yleensä x määrä surijoita, joita takuulla koskettaa enemmän tai vähemmän lähimmäisen turha ja ennenaikainen poismeno.