Moottoripyöräilyn vaarallisuus

[MattiR]

Minäkin kuolen jonain päivänä - lupaan - eikä se välttämättä ole surullinen asia.

On kokonaan siitä kiinni millä tavalla asian näkee.
Re-inkarnaattisesti se on yhtä juhlaa. Helluntailaisillekin yhtä juhlaa.
Pääsevät Isän tykö. Sehän on niille iloinen asia. Ja jotkut pääsevät ja jotkut joutuvat kiertoon.

Kunhan tarkemmin mietitte niin ei ole lainkaan selvää mikä on iloa ja mikä surua.

Kun terroristi ammutaan, niin kumpi on terroristi - ammuttu vai ampuja vai kumatkin?
Pitäisikö silloin surra vai olla iloinen?

Onko suomalainen kuollut pyhempikuollut kuin amerikkalainen vai ovatko ne ihmisiä kumpikin?
Entäs intiaanit?

En halunnut loukata Teitä, jos niin kävi, niin olen pahoillani. Anteeksi.

 

[Rige]

Niin, keskustelu on rönsyillyt jo tässä vaiheessa tilastojen vahtaamiseen ja siihen kuinka jotakin pelottaa tai ei pelota kun lähtee pyörällä liikenteeseen. Itseäni ainakin jännittää tuleva kesä, koska ostin juuri ensimmäisen oikein "oikean" moottoripyörän kevarin jälkeen. Tuntuma on varmasti erilainen, vaikka onkin ajellut kavereiden isoilla pyörillä. Liikenteessä on silti tullut oltua, onhan kevarikortin saannista omalla osallani jo 7 vuotta. Ns. "hauskaksi" asian tekee se, että kevarikortti ja jammun TZR kerkesi olla vain viikon ajossa kun kerkesin jo teilata itseni auton takakulmaan. Kolariin oli molemmat syyllisiä, ja eikä asian vatvominen enää auta, mutta kyllä se teki minusta varovaisemman kuljettajan pyörällä, koska se osoitti silloin hyvin raadollisella tavalla, kuinka haavoittuvaisia moottoroitujen kaksipyöräisten kuljettajat ovat. SE että pidänkö itseäni onnekkaana sen vuoksi etten saanut neliraajahalvausta, tai pahimmassa tapauksessa kuollut, ei mielestäni ole mitään merkitystä. Olen tässä ja silti aion taas aloittaa moottoripyöräilyn, toki pieni pelko housunpuntissa. Mielestäni pieni "pelko" pitää varovaisena ja valppaana liikenteessä, sillä meitä on joka junaan ja vielä vähän asemallekin. no siitä huolimatta toivon hyvää kesää, ja odotan malttamattomana että saisi suzzukin räjäyttää käyntiin ja lähteä kuluttamaan maantietä...

 

[Gartza]

Minäkään en varsinaisesti pelkää moottoripyöräillessäni, mutta normaalin varovainen tietenkin olen. En tahallani ainakaan halua aiheuttaa mitään hässäköitä sen enempää itselleni kuin muillekaan. Jos pelkäisin, niin en varmaan ajaisikaan.

En malta olla kommentoimatta edellisiä:

... Kunhan tarkemmin mietitte niin ei ole lainkaan selvää mikä on iloa ja mikä surua...

En halunnut loukata Teitä, jos niin kävi, niin olen pahoillani. Anteeksi.

Taidan ola samaa mieltä, että ei kuolema niin kuoleman vakava juttu ole. Ainakaan niille ahneille perijöille.
Kun minä kuolen, niin toivon, että pitävät hauskat kemut eikä mitään itkijäisiä.
Kaikki kuolee. Luonnon laki. Se on vaan muuttunut niin luonnottomaksi, kun sitä ei enää normaalioloissa näe. Ihmisen arvokkuus ei riipu lainkaan siitä kuoleeko hän ojanpohjalle vai palaako talossa vai hukkuuko vai sairaalassa puhtaiden lakanoiden välissä vai rakennustyömaalla onnettemuudessa.
Vai riippuuko?
Surua on enimmäkseen läheisillä vai surraanko me kaikkia muitakin - en minä ainakaan. Hesarikin on sunnuntaisin pullollaan kuolinilmoituksia, enkä taatusti niitä kaikkia sure.

No saat anteeksi, kun kerran ymmärsit pyytää ...

Kaksi pultsaria:
"Khuule. Shu..-shur...- tsu.- shuriritssshä jos mä kkhuolishin?"
Toinen:
"Mi..-mhitäsh shrurisemista shiinä olishi?"

 

[duracl]

Kuolema on osa elämää. Silti sitä pelkää jollain tasolla, kuten mitä tahansa tuntematonta helposti pelkää. On kuitenkin yksi asia pelätä, se voi tuoda särmää, mutta toinen asia on antaa pelon halvaannuttaa. Vaikka oma pelkoni on vaikeimmasta päästä, en silti anna sen halvaannuttaa -vaikka eilen jo vannoin että jos tästä selviän hengissä, en enää ikinä astu lentokoneeseen vaikka mikä olisi, tiedän silti jo nyt että parin vuoden päästä viimeistään haluan taas jonnekin pitkälle pian, ja ellei teleporttia ole siihenkään mennessä keksitty niin sitten käydään taas tämä show kaikkine unettomuuksineen, paniikkihäiriöineen, shokkihoitoineen (www.airdisaster.com) ja hengenahdistuksineen läpi... tai ehkä jo annan senverran periksi että haen diapameja ja nykäisen kunnon pillerikoomat ennen nousukiitoa. Kuka tietää.

Pääasia on, että yritän parhaani jotta pelko ei kahlitsisi minua asioissa joita haluan tehdä. Haluan ajaa vielä Lapissa vaikka siellä on poroja, enkä aio antaa hirvivaaran pitää minua poissa tien päältä. Vaikka joskus öisin pelottaakin. Kiitos kaikille niille jotka ovat jaksaneet kuunnella mua ja kannustaa. *kumartaa ja vilkuttaa*

 

[Mopo]

Mikä on todellista vaarallisuutta ja mikä itse aiheutettua? Jokainen 20 v. aikana mopolla kokemani vaaratilanne on ollut oman koheltamiseni syytä.

 

[rico]

MattiR; tottakai suomalainen kuollut on pyhempi kuollut kuin jenkkikuollut. Ollaanhan me (suurin osa) suomalaisia. Ja jenkit ON oikeesti tyhmiä.

Everybody; no herneitä in the nose pliiz!

Asiaa. Vaikka kenellekään ei tietenkään sitä toivo, pieni kolari mopoillessa voisi tehdä monelle hyvää. Siinä vasta huomaa konkreettisesti sen, että liikenteessä on heikoilla ja pienikin kontakti voi sattua pahasti. Hyvä jos joku tajuaa sen ilman todisteita.
Pelon liioitteluun ei ole syytä, eikä kukaan meistä varmaan lähde tielle pelosta täristen. Sen sijaan pieni ja asiallinen varovaisuus yhdistettynä siihen tietoon, että kolarissa jäämme yleensä toiseksi, auttaa varmasti selviämään paremmin.

Turvallisia kilometrejä kaikille tulevana (kuluvana) ajokautena!

 

[MattiR]

... Pääasia on, että yritän parhaani jotta pelko ei kahlitsisi minua asioissa joita haluan tehdä. Haluan ajaa vielä Lapissa vaikka siellä on poroja, enkä aio antaa hirvivaaran pitää minua poissa tien päältä. Vaikka joskus öisin pelottaakin. Kiitos kaikille niille jotka ovat jaksaneet kuunnella mua ja kannustaa. *kumartaa ja vilkuttaa* ..

Kuuleppas nyt nainen - kyllä sinä sieltä elävänä takaisin tulet.
Älä ala mitään "mitä-vielä-olisin-halunnut-sanoa" juttuja latelemaan.

Saat sitten takaisin tultuasi kertoa matkatarinoita - tosikertomuksia elävästä elämästä.

 

[Pikkupiru]

Pieni terve pelko lienee paikallaan mutta jos liikaa alkaa vatvomaan niin kohta sitä ei kotoa uskalla nenäänsä ulos pistää, ja mitenkäs sitten kun kotiinkin on moni kuollut....
Ajetaan, nautitaan ja hei, ollaampas sitten varovaisia siellä

 

[MattiR]

... Minäkään en varsinaisesti pelkää moottoripyöräillessäni, mutta normaalin varovainen tietenkin olen. En tahallani ainakaan halua aiheuttaa mitään hässäköitä sen enempää itselleni kuin muillekaan. Jos pelkäisin, niin en varmaan ajaisikaan ...

Samaa mieltä.

... MattiR; tottakai suomalainen kuollut on pyhempi kuollut kuin jenkkikuollut. Ollaanhan me (suurin osa) suomalaisia. Ja jenkit ON oikeesti tyhmiä.

Everybody; no herneitä in the nose pliiz! ...

... but who am I to argue with the opinion of others ...

 

[xjrrrrräyh]

Elämä sinänsä on arvokas, mutta se ei olisi sitä ilman kuolemaa, joka tulee joskus, ehkä tänään tai kymmenen vuoden päästä. Kaikki suhtautuvat asiaan eri tavalla, jutun pähkinähän onkin se, kuinka antaa toiselle mahdollisuuden
suhtautua omalla tavallaan. Tavallaan.

Katselin vierestä isäni kuolemista joskus liki kolmekymmentä vuotta sitten, ymmärsin että se ei ole pointti, vaan sitä edeltänyt elämä. Noh, se nyt oli nuoren pojan ajatus, mutta säilynyt mukana matkassa...

Yks kaveri joutui pyörällään kahtena peräkkäisenä kesänä onnettomuuteen, molemmat tapaukset olivat sellaisia että hän tai kukaan muukaan ei olisi juuri paljoa voinut tehdä asialle. Toisen kerran jälkeen hänen uskonsa hiukan horjui, mutta taisimme joskus porukalla rupatella asiasta ja tulimme siihen tulokseen, että kyllähän se on heti kavuttava pyörän selkään kun mahdollista on. Ja jos ei, niin sitten ei.

 

[MattiR]

... jutun pähkinähän onkin se, kuinka antaa toiselle mahdollisuuden
suhtautua omalla tavallaan. Tavallaan ...

Katselin vierestä isäni kuolemista joskus liki kolmekymmentä vuotta sitten, ymmärsin että se ei ole pointti, vaan sitä edeltänyt elämä. Noh, se nyt oli nuoren pojan ajatus, mutta säilynyt mukana matkassa ...

Sinulla on näemmä erittäin merkittävää elämänkokemusta - ja onhan sitä varmaan monella muullakin.
Onneksi sitä ei voi kukaan otta Teiltä pois.
Kuolema usein pysäyttää ihmisen hetkeksi - hyvä asia, että
joutuu pohtimaan perusasioita oikein kunnolla - edes silloin.

Kasvun paikka - aika monelle - minullekin.

 

[duracl]

Älä ala mitään "mitä-vielä-olisin-halunnut-sanoa" juttuja latelemaan.

juu en...

 

[pomppe]

"Viime kesänä ajoin vasenta kaistaa autojonon ohi kehä III:sta itään 80 km/h rajoitusalueella itään ja oma nopeuteni oli sellaiset 100-110 km/h. Yht´äkkiä kun olen erään auton vieressä, se ryhtyy vaihtamaan kaistaa taatusti peileihin ja sivulle vilkaisematta sekä ilman vilkun näyttöä. Tuli kiire vetäistä enemmän vasemmalle, katsoa ettei joudu soralle ja samalla antamaan kunnolla hanaa, että pääsin alta pois. Kyllä puin sille p*skiaiselle nyrkkiä ja pyöritin päätäni, mutta mitäpä ne autoilijat oppivat kun eivät todennäköisesti edes ymmärrä,"

Tuohon ei voi muuta sanoa kuin että: huh huh. Olisit muuten hävinnyt sen jutun jos olis kolahtanut. Tästä on ennakkotapauksia, vaikka tavallaan olit "oikeassa" aiheutit yllättävän tilanteen reilulla ylinopeudellasi. Se toinen ehkä katsoi peiliin mutta kerkesit siihen nopeuserojenne takia. Kysy vaikka joltakin juristilta.
Edelleen on todettava sama minkä olen jo kirjoittanut tänne
monta kertaa: Hyvä lentäjä ei joudu tilanteeseen jossa tarvitaan taitava lentäjä. Mielestäni liikenneturvallisuus perustuu paljon kokemukseen, ennakointiin (nuo kaksi liittyy toisiinsa) ja siihen ettei asenne ole että "minä ekaks".
Sillä että osaa ajaa etu tei takapyörällä ei ole mitään tekemistä turvallisen kuljettajan kanssa, siihen tarvitaan myös jotain muuta.

 

[Sandels]

Pääosin hieno keskustelu tämä. Hyvä me.

Omassa elämässäni haluan tehdä, nähdä ja kokea paljon erilaisia asioita. Silti, yksikään tekemistäni asioista ei ole yksinään läheskään niin arvokas, että uhraisin sen vuoksi upean kokonaisuuden. Ei tarvitse edes miettiä, mitkä olisivat ne 'kokonaisuuden' asiat joista pakon edessä viimeiseksi luopuisin: ne rakkaat läheiset ihmiset joiden kanssa asioiden jakaminen ja kokeminen on sitä kaikkein parasta elämää.

Tämä oivallus saa minut jättämään omasta puolestani pienen marginaalin kaikkeen omaan muuhun tekemiseen ja harrastamiseen; vaikkakin se perustuu vain minun näkemykseeni vaarallisen ja vähemmän vaarallisen toiminnan eroista. Loppuosuus hengissäsäilymisestä on sattumaa tai kohtaloa, jonka hyväksymistä helpottaa se että sen kustannuksella on saanut kokea ja elää elämää niin kuin se on mielestäni tarkoitettu elettävän; hienona kokonaisuutena!

Ride safe, ride free.

 

[Gartza]

En halua yhtyä pomppeen, mielestäni riittää, että olen samaa mieltä.

 

[JHBMW]

Taytyy sanoa, etta on ollut todella ilo lukea viime aikaisia kirjoituksia. Paljon hyvia ajatuksia seka mielenkiintoisia kertomuksia omista kokemuksista. Nama viestit antavat huomattavasti erilaisen kuvan meista motoristeista kuin mita ns. suurella yleisolla usein on.

Uskonkin, etta moni moottoripyorailijoihin negatiivisesti / valinpitamattomasti suhtautuva olisi yllattynyt jos niita lukisi. Silla niiden perusteella voisi jopa epailla, etta motoristit ovatkin aivan normaaleja ihmisia, eivatka ainoastaan itsekkaita, muista liikenteessa liikkuvista piittaamattomia ramapaita.  

 

[kuulapää]

Omassa elämässäni haluan tehdä, nähdä ja kokea paljon erilaisia asioita. Silti, yksikään tekemistäni asioista ei ole yksinään läheskään niin arvokas, että uhraisin sen vuoksi upean kokonaisuuden. Ei tarvitse edes miettiä, mitkä olisivat ne 'kokonaisuuden' asiat joista pakon edessä viimeiseksi luopuisin: ne rakkaat läheiset ihmiset joiden kanssa asioiden jakaminen ja kokeminen on sitä kaikkein parasta elämää.

mitä jos ei oo omaisia tai kavereita

sit tykittää vaa menee

 

[pomppe]

Ehkä sillä oli jonka kanssa se mälli tuli vedettyä.

 

[kuulapää]

Ehkä sillä oli jonka kanssa se mälli tuli vedettyä.

Shit happens then u die

 

[Guest]

Joo vaarallista no niin on sohvassa makaaminenkin saa sydän ja verisuonitauteja samoin tupakka ja viina. Muuten ihan faktaa yleisimmät kuolin paikat koti ja sairaala. Jos aina pelkää niin ei voi tehdä mitään. Ei elämä ole pelkäämistä varten.