-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Miksi B korttilaiset vanhukset haluaa AB?
- Keskustelun aloittaja Suzu-ukko
- Aloituspäivä
Lisätääs suolaa haavoihin.Olin 65v kun ostin moottoripyörän ja lahjakortin voimalla sitä tuli ajettua tosin aluksi sivuteitä ja öisin kaupungissa kunnes mopo tuli tutummaksi niinpä sitten tuli pyörittyä ympäri Skandinavia ja nyt 72v olisi tarkoitus lähteä pyörimään Eurooppaan eikä siitä tule mitään elossajäämis taistelua.Minun kohdalla tuo kiikkutuoli saa viellä odottaa toivottavasti pitkään
jlik
MotOrg ry jäsen
750cc sanoi:Lisätääs suolaa haavoihin.Olin 65v kun ostin moottoripyörän ja lahjakortin voimalla sitä tuli ajettua tosin aluksi sivuteitä ja öisin kaupungissa kunnes mopo tuli tutummaksi niinpä sitten tuli pyörittyä ympäri Skandinavia ja nyt 72v olisi tarkoitus lähteä pyörimään Eurooppaan eikä siitä tule mitään elossajäämis taistelua.Minun kohdalla tuo kiikkutuoli saa viellä odottaa toivottavasti pitkään
J@ck sanoi:Mutta mitenpä se tarkemmin ottaen menikään, ei mitään mielikuvaa. Tässä kyse siis jostain <1970 vuosista, mieleen on jäänyt vallankin lukemattomat 80 cm3 siniset jammut.
Kai siihen max 100 cm3 kevarikorttiinkin piti olla 16 vuoden ikä, eikös se olisi ollut järkevämpi ajaa ison pyörän kortti saman tien? Vai oliko niin, että silloisen kevarikortin sai jotenkin helpommin kuin kortin isommalle pyörälle - vai oliko ikäraja alhaisempi?
Noista wanhoista pikkujawoista tulee mieleen ainoastaan satapiikki, oliko niitä sitten pienempiäkin.. Siis miten se oli kevari, jos rajat olivat 100 cm3 ja 75 kg?
Eiku... Olisko voinut olla jopa niin, ettei niihin alle 100 cm3 kevareihin tarvittu edes korttia, pelkkä 16 v ikä olisi riittänyt...?
Kyllä niihin kortti tarvittiin, mopoja sai ajaa 15v.ilman mitään muita vaatimuksia. Eiköhän tuo 75kg:n painoraja pudottanut isommat pois.
Pitäiskö tunnustaa...? minulla on ollut ABC kortti 80-luvun alusta. Kokemusta kaksipyöräisistä on kaverin kevarienduron kokeilemisesta muutaman kymmenen kilometrin matka joskus silloin nöösinä ja tietty kaadoin sen. Onneksi ei mitään mennyt rikki.
Pitkän, vuosien mittaisen miettimisen jälkeen ostin 2016 kevättalvella mopon. Uuden tietty, en jaksa enää ropailla autojakaan. Luin kaiken teorian mitä löysin, se pdf moottoripyörällä ajamisen teoriasta oli todella hyvä, en enää muista sen nimeä ja juttelin paljon pojan kanssa joka oli ajanut jo monta monituista vuotta. Keväällä sitten vedin pakasta otetut ajokamat päälle ja uskaltauduin ajamaan pyörän ensi kertaa pihasta kadulle. Ajelin näitä kyläteitä ja hiljaisia katuja aika pitkään, kuukauden pari, ennenkuin uskaltauduin minnekään missä on enemmän liikennettä. Kesän loppuun mennessä ajelin jo päivän reissuja pitkin maakuntaa ja tämän yhden Suomen suurimman kaupungin katuja, no problemo.
Eli onnistuu aivan hyvin noinkin. Mutta varoituksen sana niille jotka meinaisivat vastaavaa. Minulla on melkoinen kokemus erilaisista nopeistakin kulkuvälineistä ja niillä ajamisen opettamisestakin, sellaisistakin joihin eivät pääse kuin harvat ja valitut eli tuonne ylös. Tein sitä työksenikin aika pitkään.
Siksi moottoripyörän haltuunotto oli varmasti helpompaa. Ja kun turvallisuuskulttuuri on oman pään sisään kasvatettu tiukaksi hölmöilyn ja tarpeettomien riskien välttämisen pohjalle jo sieltä muinaisuudesta saakka, niin sekään ei tuota ongelmia.
Minulle moottoripyörällä ajamisen teoria oli helppo, sen soveltamisen opettelu perusajamiseen vielä helpompaa. Mutta se mikä on vielä haussa on äkkitilanteissa reagointi. En usko että osaan reagoida oikein kaikissa tai edes suurimmassa osassa äkkitilanteita. Ja oikeastaan, äkkitilanteiden välttäminen on koko turvallisuus ajattelun perusta. Kaikessa. Ja se niiden harjoittelu tehdään siksi että aina niitä ei vain voi välttää omilla toimilla.
Toisaalta, eivät osaa suurin osa muistakaan. Syitä siihen on, että merkittävällä osalla kuskeista ei ole (psyko)motoriikka siinä kunnossa että se ylipäätään onnistuisi (en lähde tästä kiistelemään, näin se vain on), ja nekään joilla on, he eivät suuri osa ole harjoitelleet sitä riittävästi tai ollenkaan, kuten en minäkään.
Perusajaminen onnistuu merkittävältä osalta ihmisistä autokoulun jälkeen, mutta kun tuota äkkitilannejuttua ei sielläkään opeteta kuin aivan minimaalisesti, niin eivät he sitä voi osata. Ja kun/jos on se opettelu jäänyt sen jälkeenkin, eivät he sitä osaa sen kummemmin kuin tällainen lahjakorttilainenkaan.
Tämän ajokauden oma tavoitteeni on saada opastusta ja harjoitella äkkitilanteita siten että saisin edes auttavan varmuuden niiden osalta.
Rata-ajot sun muut eivät kiinnosta, olen mennyt paljon kovempaa melkein yhtä malatalla
Pitkän, vuosien mittaisen miettimisen jälkeen ostin 2016 kevättalvella mopon. Uuden tietty, en jaksa enää ropailla autojakaan. Luin kaiken teorian mitä löysin, se pdf moottoripyörällä ajamisen teoriasta oli todella hyvä, en enää muista sen nimeä ja juttelin paljon pojan kanssa joka oli ajanut jo monta monituista vuotta. Keväällä sitten vedin pakasta otetut ajokamat päälle ja uskaltauduin ajamaan pyörän ensi kertaa pihasta kadulle. Ajelin näitä kyläteitä ja hiljaisia katuja aika pitkään, kuukauden pari, ennenkuin uskaltauduin minnekään missä on enemmän liikennettä. Kesän loppuun mennessä ajelin jo päivän reissuja pitkin maakuntaa ja tämän yhden Suomen suurimman kaupungin katuja, no problemo.
Eli onnistuu aivan hyvin noinkin. Mutta varoituksen sana niille jotka meinaisivat vastaavaa. Minulla on melkoinen kokemus erilaisista nopeistakin kulkuvälineistä ja niillä ajamisen opettamisestakin, sellaisistakin joihin eivät pääse kuin harvat ja valitut eli tuonne ylös. Tein sitä työksenikin aika pitkään.
Siksi moottoripyörän haltuunotto oli varmasti helpompaa. Ja kun turvallisuuskulttuuri on oman pään sisään kasvatettu tiukaksi hölmöilyn ja tarpeettomien riskien välttämisen pohjalle jo sieltä muinaisuudesta saakka, niin sekään ei tuota ongelmia.
Minulle moottoripyörällä ajamisen teoria oli helppo, sen soveltamisen opettelu perusajamiseen vielä helpompaa. Mutta se mikä on vielä haussa on äkkitilanteissa reagointi. En usko että osaan reagoida oikein kaikissa tai edes suurimmassa osassa äkkitilanteita. Ja oikeastaan, äkkitilanteiden välttäminen on koko turvallisuus ajattelun perusta. Kaikessa. Ja se niiden harjoittelu tehdään siksi että aina niitä ei vain voi välttää omilla toimilla.
Toisaalta, eivät osaa suurin osa muistakaan. Syitä siihen on, että merkittävällä osalla kuskeista ei ole (psyko)motoriikka siinä kunnossa että se ylipäätään onnistuisi (en lähde tästä kiistelemään, näin se vain on), ja nekään joilla on, he eivät suuri osa ole harjoitelleet sitä riittävästi tai ollenkaan, kuten en minäkään.
Perusajaminen onnistuu merkittävältä osalta ihmisistä autokoulun jälkeen, mutta kun tuota äkkitilannejuttua ei sielläkään opeteta kuin aivan minimaalisesti, niin eivät he sitä voi osata. Ja kun/jos on se opettelu jäänyt sen jälkeenkin, eivät he sitä osaa sen kummemmin kuin tällainen lahjakorttilainenkaan.
Tämän ajokauden oma tavoitteeni on saada opastusta ja harjoitella äkkitilanteita siten että saisin edes auttavan varmuuden niiden osalta.
Rata-ajot sun muut eivät kiinnosta, olen mennyt paljon kovempaa melkein yhtä malatalla
Harald Hirmuinen sanoi:
Oma tilanne poikkeaa siitä, että äkkitilanteiden refleksinomainen hallinta tuli opituksi nuorena poikana 80-luvulla endurossa, krossissa ja jääradalla.
Se mikä tässä vaiheessa huolettaa on ihan sama kuin sinulla: toiminta äkkitilanteissa.
Ovatko refleksit tallella? Toiminko varmasti oikein esimerkiksi nopeassa väistämistilanteessa?
Näiden taitojen opettelu ja ylläpito olivat helppoja 80-luvulla, kun ajoharjoittelu maastossa kuului jokamiehenoikeuksiin ja kuten kaikki alan harrastajat tietävät, tiealueen ulkopuolisia ( turvallisuus ) harjoittelupaikkoja on nykyään jossain harvinaisuuden ja olemattomuuden välimailla.
Jäätilannekin Etelä-Suomessa on sen verran heikko talvisin, että pyörien varustaminen kunnon piikeillä ei tunnu järkevältä. Asfalttiradalle harjoittelemaan en itseäni näe mitenkään, sen verran monta kertaa olen ajoharjoittelussa liukkaammalla alustalla kumollaan ollut.
Jäljelle on jäänyt kauden alkaessa mielikuvaharjoittelu mahdollisista äkkitilanteista ja usko omaan vajaavaisuuteen.
750cc sanoi:Jotain voi kyllä opetella tyhjillä parkkialueilla kuten äkkijarrutusta työntöohjaus ja sit kahdeksikkoa ei vaadi mahtavia tiloja mutta tulee tutummaksi pyöränsä kanssa
Joo, niin voi, been there done that, mutta tuo on perusajamista, ei äkkitilanneharjoittelua. Siihen vaaditaan turvallinen alue, opettaja joka tietää mitä tekee, nopeutta riittävästi jne. ja mieluummin pyörä jonka raaskii kaataa...
Niinpä niin https://www.youtube.com/watch?v=Xe5h9y29iUwHarald Hirmuinen sanoi:Joo, niin voi, been there done that, mutta tuo on perusajamista, ei äkkitilanneharjoittelua. Siihen vaaditaan turvallinen alue, opettaja joka tietää mitä tekee, nopeutta riittävästi jne. ja mieluummin pyörä jonka raaskii kaataa...
Voi siellä parkkipaikalla ehkä juuri tälle tasolle päästä kuin oikein jaksaa harjoitella
Itse veikkaan olevani todellisessa hätäjarrutustilanteessa aika paska kuski. Vaikka ajokokemusta on paljon. Etusta tuskin jarruttaisin kuitenkaan alta, vaan ennemminkin liian kevyesti ja valitsisin törmäyksen pystyssä, mikä ei välttämättä ole se paras taktiikka. Tilannenopeuksien suhteen esimerkiksi mutkiin tunnen olevani parempi ja harkitsevampi, koska ajotyylini on sellainen että kanttailen paljon. Mutkissa tunnen itseni itsevarmaksi, mutta hätäjarruttaminen jonkin äkkinäisen esteen tähden on sitten herran haltuun jos tilanne tulee. Toivottavasti ei tule.
Pet_M sanoi:Niinpä niin https://www.youtube.com/watch?v=Xe5h9y29iUw
Voi siellä parkkipaikalla ehkä juuri tälle tasolle päästä kuin oikein jaksaa harjoitella
No, jos et ymmärrä mitä eroa on ajamasi laitteen yleisellä hallinnalla (tai temppujen tekemisellä) ja hallinnalla äkkitilanteessa, niin en voi auttaa. Voin vain kertoa että kyse on aivan eri asioista.
Voit osata tehdä sillä pyörälläsi vaikka millaisia temppuja ja halvaantua sitten täysin oikeassa äkkitilanteessa kun et tiedä mitä pitäisi tehdä. Vain juuri sellaisen liikesarjan harjoittelulla on merkitystä, jota juuri siinä äkkitilanteessa tarvitaan, ei keulimisen tai kiveltä toiselle loikkimisen tai muun vastaavan opettelulla. Muutenhan voisimme opetella ihan vain jotain ja sitten osaisimme kaiken muunkin.
vstrom sanoi:Näin abs-aikana olisi hyvä harjoitella järjestelmän toimiminen kaarreajossa, sekä täyden jarrutuksen aikaisessa väistössä. Ei ole ehkä ihan sama, kuin enskalla niljakkaalla metsäpolulla.
Jos kokeilisin yksinäni miten ABS toimii kaarreajossa, lähtisin todennäköisesti sinne tangentin suuntaan nopeammin kuin ajatus. Tarvitaan joku joka kertoo miten tuota ylipäätään harjoitellaan ilman pyörän ja kuskin korjaamoreissua ja miten sitä voisi lähestyä pikkuhiljaa. Maksimilla kaarteeseen ja absit pärisemään ei liene se oikea tapa?
vstrom sanoi:
Joo, tulisi äkkilähtö meikäläiselle jokaiselta lähialueen hiekkakentältä, kun mummelit soittaisivat poliisille jo paikalle saapuessani....
Zen sanoi:
Kolme kertaa olen joutunut hyvinkin hätäisesti jarruttamaan ja joka kerta jarrutus meni aika hyvin verrattuna siihen, miten meni harjoittelun alussa. Harjoitellessa takarengas tuntui jatkuvasti lukkiutuvan, mutta sitten kun piti ensin peuran ja myöhemmin hirven takia satasen vauhdista äkkiä nopeutta tiputtaa, niin ihme kyllä, takapyörä ei liukunut. Sen sijaan vaistomaissti vetäsin kytkimen pohjaan (hyvä vai paha?!?) ja kaasukahva sen verta kääntyi, että koneen kierrokset hivenen kovenivat... Mutta tässäkin: oli kohtuu paljon aikaa jarrutuksen aloittamiseen.
Toisaalta... mä olen kyllä harjoitellut eri vauhdeista jarruttamista paljon (verrattuna siihen, että ei harjoittele lainkaan) ja meinaan harjoitella tänäkin vuonna.
Hätäjarrutus varmaan menee helpoiten pieleen siinä, että jarrutuksen aloittaminen myöhästyy, jos tilanne on epäselvä eikä kunnolla havaitse, että nyt on syytä jarruttaa. Tielle loikkaava metsän peto on selkeä signaali aloittaa jarrutus verrattuna siihen, että joku törttö ajaa odottamatta eteen. Sitten on tietysti viivettä siinä, että käsi ei ole jatkuvasti valmiina käsijarrulla. Itsestäni tuntuu siltä, että jalka ehtii jarrulle ennen kättä. Joten hyvä modaus olisi laittaakin etujarru toimimaan jalalla...
Parin viikon takaisesta auto-peura-kolarista kokemusta saaneena tuntuu siltä, että ei sitä elukkaakaan huomaa, jos a) on aikeissa ryhmittyä vasemmalle ja huomio on kiinnittynyt risteykseen ja b) sarvettomat porot hyökkää oikealla olevalta valkoiselta mäentöyräältä tielle (selittelyn makua?). Joku juoksi keulankin edestä, mutta jarru oli samantien pohjassa (ja vauhtia n.50-60km/h). Pari törmäsi kylkeen - ei onneksi pahempia kolhuja! Paitsi että umpio meni säröille. Tuollanen tilanne mopolla olisi paha. Onneksi näitä sattuu harvoin. Olen kyllä kuullut, että tällä samaisella vt24:lla olisi hirvi juossut motoristin kylkeen. Joten mahdollista tuo on.
yöLiitäjä sanoi:
Siinä tapauksessa Hondalla on usea malli sinua varten. Jalkajarru vaikuttaa yhteen etulevyyn takajarrun lisäksi.
Vaikka olenkin ollut Hondiin erittäin tyytyväinen yleisesti, niin valitettavasti tuo ominaisuus karsii kyseiset mallit pois.
En uskalla kuvitella tilannetta, jossa "sidon" pyörää mutkaan tullessani takajarrulla ja huomaan syystä tai toisesta tarvitsevani enenmmän jarruvoimaa. Säädä siinä tilanteessa sitten etupyörän jarrutusta samaan aikaan jalkajarrrulla ja käsivoimin. Tämä kaikki vielä kuivaa asfalttia liukkaammalla tiepinnalla.
PS olisi hyvä tapa opetella pitämään pari sormea koko ajan kytkin- ja jarrukahvoilla. Tottumuskysymys.