Mies tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjännaurajasta. Tässä on jo kohta pari sivua ryvetty komiikassa ilman perusteltua syytä ja lyöty kämmentä lederhosenin lahkeeseen. Vieläkö enempiä kohtuudella vaaditaan?
BMW -henkilö ei ole hihhuli. Hän on protestanttisen luterilaisen etiikan läpivalaisema syvästi vakava ihminen. Hän rukoilee ja tekee työtä.
Hän tietää, että vaikka hänellä olisi kaikki maailman III sukupolven ABS:t, tele- ja paraleverit, sylinterit pitkin tai poikin lukumäärästä viis (siis ei viisi vaan viis), täydelliset merkkivarusteet, kolmen vuoden täystakuu tien päälle, mutta yhtä puuttuisi, olisi tuo kaikki joutavaa rihkamaa ja kuin maan tomu sekä helisevä vaski. Tuo yksi on usko. Jos usko puuttuu, puuttuu sen mukana kaikki.
BMW -henkilöllä on usko. Vakaa ja vakava usko. Se erottaa hänet muista. Siinä, missä GW:n omistaja kärsii toistuvista takaisinkutsuista ja HD:n omistaja muuten vaan, BMW:n omistajaa puhuttelee Insinööri Baijerin Munchenistä. Kaiken Luoja. Moottoripyörän Isä. Heilahduskäsi!
Särkynyt perälaakeri on siunaus, jonka Insinööri lähetää. Ei kirous tai vika, vaan muistutus suurenkin onnen välttämättä edellyttämästä nöyryydestä. Takkuileva EWS on Insinöörin muistutus siitä, millaista on olla ilman ja siitä että on syytä olla kiitollinen. Jos öljy silmässä laskee, se on merkki siitä, että olemme vain hetken täällä ajassa. BMW -henkilön katse on kauempana, hän näkee ja kokee täydemmin. Hän on epätäydellisessä maailmassakin ihmeellisen ehjä!
Tämän kaiken äärellä BMW -ihminen säilyttää arvokkuutensa ja on vakava. Suureen voimaan liittyy suuri vastuu. Ja suureen alavääntöön liittyy jos mahdollista vieläkin suurempi vastuu.
Ota tämä ja tutki sitä kammiossasi. Heilahduskäsi!
