Tottakai Yhdysvalloissa on sääntöjä ja rajoituksia. Nythän sinä trollaat, mutta ne koetaan järkeviksi.
Millä tavalla ameriikkalainen ylinopeussakko keljuttaisi vähemmän kuin suomalainen? Rahasummissa voi olla eroja, mutta silti ne ovat sakkoja yhtä kaikki.
Siellä pystyy menettämään ajolisenssinsä ihan kuten meilläkin. Sehän se koetaan järkeväksi? Siellä rutistaan säännöistä ihan samoin kuin täälläkin.
Tokihan on ja pitääkin olla. Mutta oleellisia erojakin löytyy.
1) Rajoitukset ovat sellaisia että niitä enemmistö noudattaa ja ovat ihan järkeviä että monikaan ei kovempaa halua ajaa.
2) Sheriifeillä on vielä järki tallella ja tavoite on turvallisuus eikä maksimaalinen sakotus.
Näistäkin on poikkeuksia, mutta kuvaavaa on kun erään pikkukaupungin paikallispoliisi otti tavakseen kytätä ohi menevän valtatien siltojen alla piilossa muutaman mailin ylittäjiä kaupungin budjettia paikatakseen, niin tätä paheksuttiin kansallisia uutisia myöten.
Suomessa media ylistää 1 km/h Seppää ja syyllistää autoilijat kaahareiksi.
Lisäksi on erittäin rentouttavaa ajaa kun kaikki ovat tyytyväisiä käytössä olevaan nopeuteen.
Tähän mennessä ei ole ollut Sheriffistä pahaa sanottavaa. Yhden kerran pysäyttivät kun oli menossa 02:30 Key Westiin siltaa pitkin ja siinä on 50 mph rajoitus, koska tie on eräs Floridan ruuhkaisimmista (päivisin)ja mulla oli 16 km/h yli.
Jutustelivat siiä hetken kyselivät että onko milloin viimeksi drinkkiä otettu, totesivat että olihan tuossa tuota nopeutta, mutta eihän täällä silloilla tähän aikaan ketään ole. Halusivat vaan tarkistaa ettei ole tullut naukattua liikoja kun on tähän aikaan yöstä liikenteessä ja varoittivat että suojeltuja peuroja kannatta varoa, ettei kannata liikaa polkea saarilla.
Toisen kerran olin keskellä preeriaa Willamsin ja Grand Canyon South Rim:in välillä keskellä ei mitään tupakkitauolla tien vieressä ja valot oli sammuksissa kun katselin upeaa tähtitaivasta.
Siihen sitten pysähtyi paikallinen apulaisheriffi ja halusi vaan tietää ettei auto ole rikki tai jotain, kun ei täällä kännykkäkään kuulu. Polteltiin siinä sitten tupakkia porukalla ja turistiin aikamme.
Kyllä toki poliisi pysäyttelee myös mitä itse on nähnyt ja tutut kertoneet, mutta linja on kyllä ihan asiallisen tuntuinen. Liikenneympäristö on liikkumista varten ja tavoite on päästä kohtuullisessa ajassa paikasta toiseen. Päätieverkko on erinomaisessa kunnossa, sivutieverkko on vaihtelevaa ja mitä vähemmän liikennettä sitä vähemmän investointeja (meillähän parhaat tiet on siellä missä on vähiten liikennettä).
Suurin ero lienee filosofinen, liikenne on yhteispeliä kansalaisien kanssa, koska kansa äänestää päättäjät. Päättäjät haluavat tulla valituksi joten liikenneturvallisuusasiat on saatava mielekkäiksi myös niiden kohteille, mutta niiden on silti vaikutettava asioihin.
Suomessa taas kansa on ulkoistettu koko yhtälöstä ja valta on virkamiehillä, joille ministerit toimivat kumileimasimina. Kansaa edustava ministeri ei uskalla kyseenalaistaa oman ministereiönsä virkamiesten aloitteita. Suomen tilanne on siten kuin Kyllä herra ministerissä, paitsi että ei naurata kun se on totta.
Ja kansaltahan nämä virkamiehet eivät todellakaan kysy tai mielipidettä huomioi, vaan päättävät itse mitä haluavat tehdä ja tilaavat siitten tutkimuksen, jossa ehdotetaan tehtäväksi se mitä nämä virkamiehet halusivatkin tehtävän.
Tilanne on siis sama kuin Yhdysvallloissa oli kun 55 mph kattonopeus oli voimassa tai sama kuin Tanskassa ennen suunnanmuutosta. Mutta kun Suomalainen virkamies tietää paremmin eikä hallintoalamaiselta kysytä meillä on asiat näin kun ne ovat. Nyt haetaan hakemalla syytä siihen miksi liikennekuolemat ovat jumittuneet paikoilleen vaikka nopeuksien alentaminen ja kameravalvonta piti olla taikakeino niiden alentamiseen.
Kun ei vaikuttanut, niin lyödään kovemmin päätä samaan mäntyyn, keksitään että ratkaisu onkin yhdenkin kilometrin ylityksiin puuttuminen koska juuri nämä ovat syy miksi kuolleet eivät vähene ja kannetaan lisää valvontalaitteia teiden varsiin ja ollaan valmiita viemään kansalaisilta yksityisyys jotta teesi saataisiin toimimaan.
Voimme toki keskustella eri nyansseista liikenteessä, mutta jos halutaan mennä fundamentaaleihin niin tässä ero.
Minusta kuvaavaa oli kun route 66 -reissulla olin yötä Kingmannissa ja kävin sitten motellia tien toisella puolella olevassa paikallisessa kosteikossa ottamassa pari pölynpoistajaa, niin ulkopuollela oli poistuessa paikallinen Sheriffi kyselemässä ihmisiltä että haluaako puhaltaa ennen kuin lähtee rattiin, ettei satu mitään. Silleen ihan palveluna. "Jos väsyttää Ron tässä voi kyllä taksillaan (80 -luvun Plymari) viedä muutamalla taalalla lopun matkaa jos on tästä kulmilta."
Itse kiitin että olen tuosta motellista vastapäätä ja eiköhän ne pari tuoppia ole aamuun mennessä jo haihtuneet. Sanoin kyllä että tällainen palvelu meillä pitäisi olla Suomessakin. Paras rattishan on se joka ei lähde edes tien päälle. Alkoholihan on jenkeissäkin ongelma, mutta ainakin sitä ongelmaa osataan myös torjua avuliaasti ja kohteliaasti. Ryttyillä ei kuitenkaan kannata, koska sitten kyyti on kylmää. Suhteessa väestöön harvapa sitten niin tekeekään.
Tietysti Kingman on pikkupaikka, missä suurin hupi on autojen ruostumisen katselu, mikä on aikaa viepää puuhaa Arizonassa. Suurissa paikoissa on erilaista, mutta vieraanvaraisuus pätee myös sääntöjen valvontaan. Asiakas kokee että töissä ollaan ettei asiakkaalle sattuisi mitään ikävää. Autossa lukee että "To Serve and Protect", ei "To Stalk and Ticket". Hämmästyttävän usein myös poliisikotilon väki myös toimii ulkopinnan sloganin mukaan.
Tanskalaisesta poliisista ei ole kokemuksia, kun ei ole siellä niin paljoa tullut liikuttua.
