No tuohon ekaan voisi vaikkapa tuolta edelliseltä reissulta tuoda esimerkin Salt Lake Cityn siääntuloteiltä, jonne osuin juuri iltaruuhkan aikaan.
Siellä, missä meillä olisi taatusti 80 km/h oli 60 mph ja se oli siinä liikennetiheydessä sen reipas vauhti että ei minulla ainakaan tullut mieleen että yhtään kovempaa tarvitsisi ajaa. Mutta eipä tullut kenellekään muullekaan.
Lisäksi siellä näyttää olevan sellainen tapa että poliisit ajelee sen ruuhkan suunnassa siten että siellä on mailin parin välein poliisiauto ruuhkassa mukana. Että jos siellä yrittää suomen tapaan tailgeitata toisen perässä tai poukkoilla kaistalta toiselle, niin varikolle liputus iskee hyvin pian. Suomessahan tällaista valvontaa ei ole ja jälkikin on sen mukaista.
Miksi ihmeessä ei muuten ei voisi olla, siellä kun usein ajellaan siten että autossa on vain yksi apulaissheriffi kun todistajana toimii videokamera, niin ei siitä jää napistavaa. Suomessakin autoja olisi tuplasti, jos suomalainen poliisi uskalleittaisiin päästää yksinään maantielle.
Kyllä Suomessakin aamuralli rauhoittuisi jos rajoitus ainakin kesällä olisi 100 km/h ja ne ketkä yrittävät perässä roikkumalla työntää koko ruuhkan edeltään liputettaisiin täälläkin ulos pieneen keskustelutuokioon.
Mutta kun meillä on nopeusrajoitus alhaalla, eikä ketään katsomassa sen ruuhkassa ajon perään koulutusmielellä, niin kukas meitä opastais?
Jostain se liikennekulttuuri on tuonnekin tullut, ei se tyhjiöstä ole sinne härmistynyt.
Olen kyllä myöskin kuullut tarinoita kukkolilevista Sheriffeistä, mutta itse en ole sellaiseen törmännyt. Ehkä sellainen löytyy.
Esimeriksi samalla reissulla pysädyin illalla kymmenen maissa illalla Belgradeen Truck stopille täyttämään tankin ja ostamaan neljännesgallonan kahvin (ei vitsi), niin istuin siinä sitten pöytään sitä hörppimään niin siihen tuli paikassa ennen tuloani munkilla ollut Sheriffi jututtamaan kun oli huomannut että suvissa oli Teksasin kilvet että ollaanko kaukaa?
Olisihan tuonkin voinut ajatella että mitäs se utelee, mutta se halusikin vaan tietää että onko seutu tuttu kun oli helmikuu ja ilta oli menossa pakkasen puolelle, että onko liukas keli tuttu (niin ne Teksasin laatat..).
No siinä turistiin ja sanoin että talvimaasta ollaan ja että olen menossa Yellowstoneen. No se siitä sitten arveli että sulla on varmaan vuokraamon vuodenympärirenkaat ja 191 joka vie perille on rutkasti kolaroitu reitti. Sanoi erityisesti että kun näet laaksossa joen tien oikealla puolella, niin varo, tällä kelillä tie siinä jokilaaksossa jäätyy näihin aikoihin illasta.
No ihan oikeassa se oli, tie oli jäässä siinä joen vieressä ja oli siellä valkoista ristiä maalattuna aika tiheään. Loppumatkasta olikin sitten 26 astetta pakkasta joten kyllä siinä huonompikin talvikumi piti vaikka tie olikin paannosjäällä. Aviksen Texas-Suvikin oli 4x2 eikä 4x4..
Olisihan tuonkin tietysti joku voinut tulkita että mitä se jetsoni kyylää ja kyselee, mutta kyllä sillä ihan hyvä tarkoitus oli. Yksinään sekin sillä kärrylllään oli liikeellä.
Ja tuohon viimeiseen vielä sen verran että kun jenkeissä oli vielä 55 mph voimassa, niin ajaminen ei ollut lainkaan niin rentoa kuin nyt, vaan juuri sellaista kuin juhannusruuhkassa meillä, eli oli niitä ketkä ajoi sitä viittäviittä ja sitten niitä ketkä ajoi paljon kovempaa.
Nyt kun teillä on todellisen tilanteen mukaan 60, 65, 70, 75, niin liikenne on tätä rentoa menoa. Istuu sohvalla, naukkailee kahvia ja katsoo kun maisemat vaihtuu. Jos ei tuo vauhti riitä, niin ihan perinteisiä poliiseja siellä on kameroiden sijaan opastamassa.
Mutta rauhoittumisen lähtökohta oli se että energiakriisin myötä olosuhteiden kanssa korreloimattomasta 55 mph kattonopeudesta luovuttiin.
Samathan oli tulokset Tanskassakin.
No, yksi havainto vielä. Skipatkaa yli jos on liian pitkä, mutta jorisempa vielä hieman.
Täristelin sitten semmoiseen kylään kuin West Yellowstone ja aamusella ajelin sitten vähän katselemassa paikkoja. Tulin sitten umpikujaan ja polkaisin suvin kaasulla lumella 180 astetta paluusuuntaan, kun ei ketään ollut siinä lähistöllä.
Siinä kerkesin just kaksi sekuntia olla tyytyväinen että sepä meni hienosti, kun huomasin että perskutarallaa se valkoinen auto, joka oli siinä edellisen korttelin kulmassa olikin sitten paikallinen Sheriffi.
Ajattelin että nyt taisi tulla sanomista, kun tuttujen puheiden mukaan kumin poltosta seuraa aina keskustelu sheriffin kanssa ja jos ajaa munkkia silleen että lähelläkän on ketään ihmisiä niin se on tiketti eikä siitä keskustella. Pahimmillaan viettää yön Sheriffin putkassa miettimässä pahoja tekojaan ja aamulla saa paikalliselta tuomarila vartin puhuttelun siitä että entäs jos se sun kotilo olis lähtenyt lapasesta ja karannut jonkun päälle. No, kohta selvinnee että päteekö sama lumeen.
No ei se apulaissheriffi sitten pysäyttänyt, moikkasi vaan. Minä sitten ajattelin että no sepä höveli tyyppi.
No sitten puistossa mulla oli kelkkareissulla sellainen oikein viehättävä 20 vuotias Minnesotalaistyttö privaoppaana, joka oli sukujaan puoliksi Norjalainen ja puoliksi Irlantilainen, veti kesällä ratsastusmatkoja ja talvella kelkkailua (puistossa ei saa kelkkailla ilman opasta).
Tuli siinä sitten tutustuttua hm. syvällisemmin ja puheeksi tuli tuo kohtelias jetsoni, niin hän sitten tiesi valistaa että paikallisilla poliiseilla on tapana moikata sen takia että jos moikkaa takaisin ja polliisi näkee että vielä polkee jossain ympyrää, niin tulee sitten sanomaan että muistatkos kun näin sut ajamassa tuossa aiemmin sladissa ja nyt on taas yleissuunta kahva edellä. Että meillä on tapana täällä ajaa jäähdytin edellä. Ja jos ihmisiä on lähellä, niin lappu tulee jo ekasta.
Eli se olikin samalla sitten sellainen merkki siitä että "sut on huomattu" ja jos morjestaa takaisin niin muistaa itsekin että juu - ollaanhan me nähty. Siis vähän kuin sellainen suomalaisien motoristien himmaa -merkki.
Oppia siis ikä kaikki. Aina kannattaa siis tutustua viehättäviin paikallisiin, se ei mene koskaan hukkaan. Eikä olisi muutekaan mennyt vaikka en olisi tuosta poliisin merkkikielestä kysynytkään..
