Ensimmäinen moottoripyörä

[Harald Hirmuinen]

En tiedä mitään näistä, mutta ajattelen että jos on tyyppi joka omistaa hehtaarin verran samaa ryteikköä. Tilanne on että tyypin arvo rahassa on aika vähän. Sitten se tekee siihen talon jolloin sillä on omaisuutta yht'äkkiä se muutamasataa tuhatta, koska se tyhjään ilmestynyt talo on arvoa sille tyypille, rahoituksen antaneelle pankille ja se on arvoa loppupelissä valtiolle. Valtio voi näistä kaikista ihmisten omaisuuksista laskea jonkunlaisen summan millä se voi hakea vaikka valtion lainaa tai jotain. Tästä mun nähdäkseni seuraa se, että esimerkiksi asuntojen arvon lasku vähentää kansakunnan omaisuutta, josta syystä kun vaikka sitä valtionlainaa tarkastellaan kansakunnan varallisuutta (=periaatteessa pankkilainat) vastaan, on selvää että istupa hallituksessa vasemmisto tai oikeisto niin hesan asuntojen hinnat nousee jotta hesan kunnan talousluvut ei pienene. Fakta on se, että kun tänne tiputetaan satatuhatta uutta ihmistä joilla on osaamista kerryttää varallisuuttaan niin kansakunnan arvo kasvaa.

Kun tänne tiputetaan? mistä niitä tänne tulisi? kaikki joilla moista osaamista on, pysyvät siellä missä he tienaavat paremmin kuin täällä. Meillä puhutaan komeasti kokoajan "työperäisestä" maahanmuutosta, mutta se on todellisuudessa aivan minimaalista. Toki saamme tänne alihankijoiden kautta toistaitoisia rakennusmiehiä pilvin pimein, mutta ei heidä palkkansa ja veronsa (molemmat pieniä) tänne jää. Samaan aikaan meillä on kalliimpia suomalaisia työttömänä. Siitä ei kansakunnan varallisuus kasva, vaan pienenee. Ne joiden avulla se kasvaisi kiertävät tämän maan kaukaa verotuksen ja hintatason vuoksi. Muutama hassu tulija on ns. rakkauden perässä, mutta nekin tuppaavat jossain vaiheessa muuttamaan muualle. Asiantuntijatasolla meidän bruttopalkkamme eivät ole kilpailukykyisiä, saati sitten nettopalkat, eikä euron ostovoimakaan ole täällä sama kuin muualla koska kaiken elämisen hinta on suurempi kuin niissä maissa joiden kanssa suoranaisesti tällaisista ihmisistä kilpailisimme. Koska meillä on asumisperustainen sosiaaliturva, niin me saamme aivan erilaista väkeä tänne mitä tarvitsisimme. Nykyisellä maahanmuuttorakenteella, sosiaaliturvalla eläviä sisään ~7000-8000 vuodessa ja pääasiassa luonnontieteellisen yliopistokoulutuksen saaneita ulos ~4000-5000, tämä homma tulee loppumaan ennenpitkää omaan mahdottomuuteensa.

Mutta valtiolla, tai millään muullakaan instanssilla ei ole oikeutta laskea ihmisen "arvoon" tai "arvon lisäykseen" hänen spekulatiivisia tulevaisuudessa ennen kuolemaansa valtiolle maksamiaan veroja. Johan on helvetti jos ihminen nähdään vain veronmaksajana joka "jää maksamattomat veronsa" velkaa valtiolle jos kuolee "liian aikaisin". Aivan psykopaattinen ajatusmalli, hyi helvetti.

 

[Harald Hirmuinen]

Nykyään moottoripyöräkortin kaikkien vaiheiden läpi ajaminen taitaa olla jo yhtä tiukkaa kuin lentolupakirjan suorittaminen 60-luvulla. Isäukko teki sen.

Vaikeampaa. Paljon. Tein sen 80-luvulla.

Mutta todellisuudessa ei näillä korteilla ole mitään merkitystä, ehkä karsivat kaikkein lyhytpinnaisimmat pois pyörän selästä, mutta kyllä ne kortit onnistuvat tasan niiltä asennevammaisilta jotka pitäisi pitää poissa niin auton ratista kuin pyöränkin selästä. Ei ne kortit ja lupakirjat asenteisiin vaikuta sitä eikä tätä. Enkä tarkoita vain kaahareita ja tolkuttomia tilannenopeuksia käyttäviä, vaan myös niitä jotka ajavat kännykkä korvalla tai meikkipussi sylissä, niitä jotka eivät "näe" muutaliikennettä kun ymmärrys yhteispelistä on täysin tuntematon käsite, ja niitä jotka riehaantuvat liikenteessä jokaisesta kuvitellusta asiasta ja alkava opettamaan muita. Eli siitä liikenteen osasta jota ei nykyään valvota lainkaan, kerätään vain romut ja ruumiit pois kun osuu pahemmin. Nykyään kun vain ylinopeus on mikä ne onnettomuudet aiheuttaa. Yhden totuuden kansakunta.

 

[shyhander]

Lentokoneellahan niitä tänne voi tiputtaa, valitettavasti ei kai kuitenkaa ole heillä pääsääntöisesti sellaista osaamista jolla hetimiten kansakunnan varallisuutta kerrytetään.

 

[Harald Hirmuinen]

Lentokoneellahan niitä tänne voi tiputtaa, valitettavasti ei kai kuitenkaa ole heillä pääsääntöisesti sellaista osaamista jolla hetimiten kansakunnan varallisuutta kerrytetään.

Tarkoitatko nykyistä valtavirran maahanmuuttoa? Euroopan laajuisten tilastojen mukaan sen vaikutuksesta huoltosuhde vain heikkenee kaikkialla, ja tilastot ovat jo yli neljännesvuosisadan ajalta...... eli se "ei hetimiten" on aikalailla pysyvä olotila ei ei todellakaan hetimiten, ei ennen sosiaaliturvajärjestelmän romahdusta. Ja se ei ole kivaa sitten enää kenellekään.

 

[shyhander]

ka se voi suomessa mennä sukupolven ylikin että on samalla viivalla valtaväestön kanssa. Tiedä häntä, riipunee monesta asiasta. Mut mitä enempi porukkaa niin sitä helpommin kansakunnan arvo rahassa nousee nykyisessä yhteiskuntajärjestyksessä.

 

[Harald Hirmuinen]

ka se voi suomessa mennä sukupolven ylikin että on samalla viivalla valtaväestön kanssa. Tiedä häntä, riipunee monesta asiasta. Mut mitä enempi porukkaa niin sitä helpommin kansakunnan arvo rahassa nousee nykyisessä yhteiskuntajärjestyksessä.

Eli haluat nähdä unta, vaikka tilastot kertovat tasan muuta. Se toinenkaan sukupolvi ei ole sen kummempi kuin ensimmäinen, kun tilastoja katsotaan, niin muualla kuin meillä. Ihan väärää porukkaa haalitaan jos tuo on tavoitteena. Meidän sosiaaliturvavaltiomme on pirstoina ennenkuin saadaan edes huoltosuhteen huononeminen talttumaan, saati sitten edes pienenemään. Tämä on matemaattinen totuus, joka ei unelmoimalla miksikään muutu.

 

[shyhander]

Noinhan se varmaan on myös, mutta on se toiveikkaampaa jos on syntynyt täällä, puhuu ja käynyt koulut, niin ainakin periaatteessa on samat mahkut, tosin "köyhyys" kuulemma sekin periytyy.

 

[Harald Hirmuinen]

Noinhan se varmaan on myös, mutta on se toiveikkaampaa jos on syntynyt täällä, puhuu ja käynyt koulut, niin ainakin periaatteessa on samat mahkut, tosin "köyhyys" kuulemma sekin periytyy.

Totta tuo köyhyyden kasvava periytyminen, nykyään. Ennen tosin köyhyys ei periytynyt likikään nykyisessä mitassa, vaan kautta linjan oli sosiaalista nousua. Tuonne 90-luvun alkuun saakka lapset saavuttivat pääsääntöisesti paremman elintason ja koulutuksen kuin vanhempansa, siitä eteenpäin ei. En tiedä mikä muuttui, mahdollisuuksista se ei ainakaan voinut olla kiinni, koska ne oliva yhä paremmat ja paremmat.

 

[Tinde]

Silloin ei vielä puhuttu kilowateista vaan hevosvoimista.

https://www.bikez.com/motorcycles/suzuki_gt_750_1973.php

 

[Bone]

Silloin ei vielä puhuttu kilowateista vaan hevosvoimista.

https://www.bikez.com/motorcycles/suzuki_gt_750_1973.php

Tuota kun katselee, ei tarvitse ihmetellä miksi esim. GSX 1400 tuplapöntöillä tullessaan
puhutteli niin monia "fabuja". .

Jammun vastaavan kanssa ehkä onnistuneimpia retroja.
Harrikan Cross Bones myös omassa genressään.

Ihan hyvä nosto tuo hepat/kilovatit.

Tuon ajan "isot tykit" eivät todellakaan puhutelleet tehoillaan nykymittapuun mukaan.

 

[A59]

Kilowatit on sähkömoottori poiken mitta arvoja....... ne laittaa koneen päälle ....... ei käymään.........

 

[Bone]

Sen verran vielä noista 70-luvun alkupuolen "tappokoneista".....

Iso osa tuolloisista "poppikoneista" (250-500cc) meni tehoiltaan selkeästi nyk. A2 luokkaan.
Haarukkahan pyöri tuossa 30-50 välissä, jos lasketaan pois ne "tappovehkeet" .

Eli esim. 500/750 Kawat, 750 Vesipyssy (marginaalipyörä), Tuutti ja Ysi.

CB 500 ja Suikan 550:n taisivat koputella nipin napin 50hp:tä....
Jytäjammu kai hiukan yli...

Nykyisinhän jo "tyttökusiaiset " pesevät tehoiltaan suorituskyvyiltään vanhat tappokoneet mennen tullen.....
yli sataheppaisita kyykkykusiaisista nyt puhumattakaan.

Tulee kuitenkin mieleen juurikin Jytärin vankka, luottamusta herättävä runko/alusta.
Vähemmälläkin pauhulla kyyti olisi ollut vielä hyvinkin..... mielenkiintoinen kokemus.

Nythän on tultu siihen, että yleisillä laduilla ei moderneilla pyörillä tahdo oikein "päästä fiilikseen"
kortti taskussa.....

Eli olisiko toimivin ratkaisu sittenkin kääntää "kelloja takaisin" ja alkaa tekemään
puolitehoisia, letkurunkoisia retroja ja unohtaa hipoilut joista ei seuraa kun tylsistymistä tai ongelmia.

.....tulee väkisinkin mieleen erään Göstan biisin sanat.

 

[TIJ]

Poliisien rekisterikilven lukulaite näyttää heti alkuperäistehon mistä kuristettu, joten kyllä se kohtuu helposti hyppää silmille niillä.

Mutta omapa on riskisi. Huomattavasti pienempi riski on ajella täystehosella alle 70kw pyörällä joka on A2 papereissa, kuin noilla vanhoilla "A2" pyörillä.

kannattaa pohtia myös semmoista riskiä että jos joutuu onnettomuuteen, niin että alla on ollut tiukempi peli kuin mihin tsetti riittää voi olla ikävä pohtiessa että kuka korvaa, erityisesti jos tapauksessa muita osapuolia. vaikka ei oliskaan ns. syyllinen.
mahdollisuus että näin kävis toki tietysti hyvin pieni mutta jos niin käy niin hinta voi olla kova.

 

[jaket]

oman mutun mukaan, joskus täystehokevareiden aikaan 80 luvun lopulla-90 luvulla nuoria kuoli kevareilla enemmän kuin nykyään. Tietysti silloin oli muutenkin kai aika suosittuja kevarit. ja tehokkaita. 24-30hp kaikki. endurot kulki 130, jotkut katupyörät 160. Eikä vastaohjausta ollut vielä keksitty.

 

[Bone]

Löysää vaan vähän pulttia & mutteria sieltä täältä ja ajelee kulmikkailla kumeilla, niin tylsä Stiga... AKA kurittu
"Seksi-Erkkikin" alkaa olla mielenkiintoinen vietävä. Ei se huima kyyti aina niin huimista tehoista ole kiinni

Laittaa vaikka varmuudeksi vielä isoa nappulaa alle.

 

[JussiVa]

Re: Ensimmäinen moottoripyörä

oman mutun mukaan, joskus täystehokevareiden aikaan 80 luvun lopulla-90 luvulla nuoria kuoli kevareilla enemmän kuin nykyään. Tietysti silloin oli muutenkin kai aika suosittuja kevarit. ja tehokkaita. 24-30hp kaikki. endurot kulki 130, jotkut katupyörät 160. Eikä vastaohjausta ollut vielä keksitty.

90-luvun alussa kun kevareilla ei ollut kuin kuutioraja oli itsellä Kawasaki KDX piristettynä noin 40hp tehoihin ja ratastettuna siten että huiput oli n. 120. Haittapuolena oli täysverisen KX:n käytös ajettavuudessa, pienillä kierroksilla ajoa ei kestänyt yhtään tai leipoi kiinni. Männän vaihto tuli tutuksi tuhannen kilsan välein. Varsin räyhäävä peli kaupunkiajoon. Silti edelleen täällä kirjoittelemassa, vaikka tuolla tuli ajettua talvikin.

25 vuoden tauon jälkeen kärpänen puraisi sen verran kovaa että vuosi sitten keväällä tuli tonninen cebari. Vaikka tehoa on nyt reippaasti kolminkertainen määrä, käytös on rauhallisempaa, ei ole sellaista terävää tehopiikkiä, joka nostaa etusta ilmaan millä tahansa vaihteella. Toki vauhdit karkaa helposti ihan eri lukemiin, valoista punarajalle vedettäessä useimmissa paikoissa kortinlähtönopeuksiin ennen ensimmäistäkään vaihteen vaihtoa. Silti se voima on helpommin annosteltavissa.
Kuutiot tasoittaa menemistä kun ei ole niin terävää tehopiikkiä, kaasua kerkeää tarvittaessa löysätä eikä nenä osoita taivaalle niin herkästi.

 

[yöLiitäjä]

Toki vauhdit karkaa helposti ihan eri lukemiin, valoista punarajalle vedettäessä useimmissa paikoissa kortinlähtönopeuksiin ennen ensimmäistäkään vaihteen vaihtoa.

Väitetään, että jo pelkästään talven ajamattomuus vaatii uudestaan totuttelua motskarilla ajeluun. Mitäs sitten, jos aikaa on vierähtänyt vuosikymmen tai pari ja vieläkin enemmän? Totuttelu ajamiseen ottaa aikaa. Havainnointi voi olla ja melko varmasti onkin puutteellista. Ajoasento ei ole aivan optimaalinen, jäykillä käsillä pidetään kiinni liikaa puristaen ohjaustangosta oikean kämmenen sisään tehoannostelija sulkeutuneena. Ja sitten tiellä tulee yllätyksenä vastaan oloissamme niin tavallinen töyssy. Mitähän siinä tapahtuu...? Veikkaisin, että monen kohdalla valmistautumattomana tuollaiseen töyssyyn kaasukäsi heilahtaa... kaikkine seuraamuksineen

Isot koneet ovat sitten niin mukavia, kun ei tartte kun vähän kiertää rannetta eikä vaihdetta edes tartte vaihtaa mihinkään suuntaan, kun se ampaisee kuin säikähtynyt hauki rannasta eteenpäin... Hallitsemattomasti, kenties kuski säikähtää ja seurauksena voi olla ihan mitä vaan. Näin voi käydä pienemmällekin pyörälle - ei siinä sataaviittäkymmentä heppaa tarvita, vaan pelkästään se yllättävä töyssy yhdistettynä tottumattomuuteen.

Joten, jos on ollut tauko ja haluaa totutella uudestaan ajeluun, niin kannattaa hommaa vähän pienempi pyörä aluksi ja vähän tehottomampi. Harjoittele muutamia tuhansia kilometrejä. Harjoittele vaihteiden sujuva käyttö, hallittu liikkeelle lähtö, pysäytys ja jarrutus. Osallistu ajotaito 2:seen. Sitten myyt mopedin hyvällä voitolla eteenpäin, ostat sen 1300 kuutioisen 175 heppasen menopelin tai minkä vaan, mikä tuntuu kivalta, menet Tampereen lähiöön jollekin teollisuusalueelle lisäharjoittelemaan... Moni säännöllinen motoristi on voinut unohtaa, että se, mikä kokeneelta käy kuin itsestään, ei esimerkiksi meikäläisen kaltaiselta pitkän tauon jälkeen aloittelijalta käy niin helposti - vielä.

Kun tekniikka on hallussa, niin koneen tehoilla ei ole väliä. Mutta ajaminen saattaa olla hauskempaa

 

[Bone]

90-luvun alussa kun kevareilla ei ollut kuin kuutioraja oli itsellä Kawasaki KDX piristettynä noin 40hp tehoihin ja ratastettuna siten että huiput oli n. 120. Haittapuolena oli täysverisen KX:n käytös ajettavuudessa, pienillä kierroksilla ajoa ei kestänyt yhtään tai leipoi kiinni. Männän vaihto tuli tutuksi tuhannen kilsan välein. Varsin räyhäävä peli kaupunkiajoon. Silti edelleen täällä kirjoittelemassa, vaikka tuolla tuli ajettua talvikin.

25 vuoden tauon jälkeen kärpänen puraisi sen verran kovaa että vuosi sitten keväällä tuli tonninen cebari. Vaikka tehoa on nyt reippaasti kolminkertainen määrä, käytös on rauhallisempaa, ei ole sellaista terävää tehopiikkiä, joka nostaa etusta ilmaan millä tahansa vaihteella. Toki vauhdit karkaa helposti ihan eri lukemiin, valoista punarajalle vedettäessä useimmissa paikoissa kortinlähtönopeuksiin ennen ensimmäistäkään vaihteen vaihtoa. Silti se voima on helpommin annosteltavissa.
Kuutiot tasoittaa menemistä kun ei ole niin terävää tehopiikkiä, kaasua kerkeää tarvittaessa löysätä eikä nenä osoita taivaalle niin herkästi.

Seuraava on toki ihan oma näkemys asiaan, mutta sama homma toimii alla pyörivien gummien
määrästä riippumatta kun teho/painosuhteet alkaa olla "kohdillaan"......
eli laite kiihtyy ihan tosissaan kunhan vaan pitoa piisaa.

Vauhdin karkaaminen "huomaamatta" kiihdytyksissä.... ja asiat alkaa tulla silmille.
Jarrutusmatkojen piteneminen.

Näissä pätee aika lailla sama kuin legendaarisessa "poika, laita se taskuun et käsi tottuu".
Eli "kovaa" on huono oppia ajamaan.... ellei aja kovaa riittävästi.
Tiukka pito sen nopeine vaihteluineen tuo myös ihan eri vaatimuksia reagointinopeuksiin.
(vrt. Corollalla kulmissa lipsuttelu liukkailla keleillä)

Eli "Not so fast son"..... Ei mennä heti ja "Fire all the guns at once"..... vaan haetaan asioihin sitä kuuluisaa
tuntumaa pienemmin askelin.

Ihan noilla hengissä säilymisen perusasioilla mennään jo hienosti vaikka alla olisi tymäkämpikin peli.
Sekin kun..... moneen kertaan ja monen toteamana..... menee just sen verran kun pistää menemään.

 

[halen]

Väitetään, että jo pelkästään talven ajamattomuus vaatii uudestaan totuttelua motskarilla ajeluun. Mitäs sitten, jos aikaa on vierähtänyt vuosikymmen tai pari ja vieläkin enemmän? Totuttelu ajamiseen ottaa aikaa. Havainnointi voi olla ja melko varmasti onkin puutteellista. Ajoasento ei ole aivan optimaalinen, jäykillä käsillä pidetään kiinni liikaa puristaen ohjaustangosta oikean kämmenen sisään tehoannostelija sulkeutuneena. Ja sitten tiellä tulee yllätyksenä vastaan oloissamme niin tavallinen töyssy. Mitähän siinä tapahtuu...? Veikkaisin, että monen kohdalla valmistautumattomana tuollaiseen töyssyyn kaasukäsi heilahtaa... kaikkine seuraamuksineen

<clipeticlipeti>

Kun tekniikka on hallussa, niin koneen tehoilla ei ole väliä. Mutta ajaminen saattaa olla hauskempaa

Itse ajoin moottoripyöräkortin syksyllä 2005, sen jälkeen olin lähinnä vuokrannut pyöriä ja ajomäärät, paikat ja kalusto hyvin vaihtelevaa. Cruisailtu maltalla, aasiassa, viimeisimpänä puerto ricossa jne. mutta kilsoja tullut oikeasti todella vähän. alla ollut klusto on ollut kaikkea piikkiskoottereista johonkin peruspyöriin joiden merkkejä osaa edes lukea.

Tänä keväänä sitten hommasin ekan oman mopon ja päädyin niinkin kummalliseen pyörään kuin Hondan NTV 650 Revere vuodelta '94. Tehojahan siinä on juuri ja juuri oikealle A:lle riittävästi eli se 56 ponia joista osa varmaankin jo laitumella. Mutta pienenä, suht kevyenä ja helposti ajettavana erittäin mukavan oloinen harjoittelupyörä ja hintakaan ei ollut kummoinen.

Tuolla ajattelin sen 1-2 ajokautta pörrätä nyt ja jos en sitä pahemmin kolhi ja huollan niin hankintahinta pitäisi takaisin saada myydessä, nuo ei juuri enää arvoaan menetä kunhan ajokuntoisia ovat.

Sen yhden kahden kauden jälkeen tietää jo paljon paremmin minkälaista pyörää oikeasti haluaa tahi tarvitsee, ajoasennoiltaan, käyttötarkoituksiltaan ja eikä vain pelkkää unelmaa jostain.

Mutta nyt haetaan tosiaan kilsoja alle kovaa tahtia

 

[harald73]

Morjens! Vähän apuja kyselisin kokeneemmilta pyöräilijöiltä. Eli 18 on nyt ikää ja A2 kortti olis tarkoituksena ajaa, mutta hakusessa on vielä mikä tulisi ekaks pyöräks. Kokemusta on moposta ja piikkstä, tollanen kotarin exc oli piikkinä. Oon funtsinu että joko sellanen joku 450-500cc kotarin enska/supermoto TAI 600cc kyykky. Kyykky kiinnostais mutta mielipiteitä että onko se liian tehokas meikäläiselle? Eli siis joku 600 cbr joka a2 papereissa. Käsittääkseni reilu sata heppaa eli suht iso tehon korotus (vrt. piikissä n. 30hv). Minkä kokosilla ja tehosilla pyörillä muut ovat aloittaneet? Ajotaidot ja muu on hanskassa kyllä mutta lähteekö tollanen 600 helposti käsistä jos ei oo kokemusta vielä isommista pyöristä?

Hienosti on pysytty alkuperäisessä aiheessa.

On täällä heitetty joku ehdotuskin, mutta omata mielestäni joku enska tai supermoto on hyvä pyörä aloitella. Kyllä niissä yleensä tehot riittää ja liikenteeseen totuttelu ylävinkkelistä on helpompaa, kun ei iän puolesta ole kovin messevää ajokokemusta. Ei mikään pyörä ole liian tehokas, kun pitää maltin mukana. Ajotaitojen kehittäminen on tärkeämpää kuin nopea eteneminen ja tässä maltti on sitä kuuluisaa valttia. Enskalla tyhjällä parkkipaikalla pyörittelyä, mutkittelua, jarrutus- ja väistöharjoittelua sun muu on ihan kiva tehdä yksinkin tai jonkun kaverin kanssa ja jos sattuu pikkupannutus, ei tule kallista katteiden uusimista heti kättelyssä.

Mä olen aina tykännyt enemmän custom- ja enduropyöristä, enkä ole kyykkyä tai nakua ikinä omistanut eli puolittain taidan olla jäävi sanomaan, heh.

Ei muuta kuin mieleinen peli alle ja turvallisia kilometrejä.