Tilanteenarvion (ja näin relativistisen asian kyseessä ollen asianomaisten kuulemisen) jälkeen seuraa päätös. Näin ainakin eräissä turvallisuusammateissa.
Oman päätösesitykseni:
Vähäinen normin rikkominen on vähäisen rangaistuksen arvoinen. Sitäkin vain siksi, että normiohjatun yhteiskunnan perusmekanismi vaatii johdonmukaisuutta.
Perusrikkeitä esimerkiksi:
- "polkupyörävauhdin verran" eli sen "Simpeleen mummon" suorituskyvyn verran liikennevirtaa tai sallittua rajanopeutta nopeampi ajovauhti hyvissä olosuhteissa, esim taajamassa +10, maantiellä +20, nelikaistatiellä +30; moottoritiellä / vast. vakiintuneessa liikennevirrassa ero lasketaan todellisesta liikennevirran nopeudesta
- muiden tienkäyttäjien ennakoitavissa oleva normista poikkeava ajokäyttäytyminen, esim. rauhallinen splittaaminen seisovassa jonossa tarpeeksi isossa välissä (kunnes tulee sallituksi...)
- muu todellista ja merkittävää laskennallista vaaraa hengelle ja terveydelle aiheuttamaton normista poikkeaminen ajokäytöksessä, varusteissa tai muussa liikenneasiassa
Perusrikkeestä seuraa vähäinen rikesakko "viiskymppinen" ja yksi "keltainen" virhepiste.
Perusrikkeistä vakavampiin rikkeisiin ja rikoksiin luodaan rangaistusasteikko käyttäen progressiivisesti kiristyvää seuraamusta useamman eri ulottuvuuden suhteen.
Ulottuvuuksia:
- riskin realisoituminen: todellisesta vahingosta tulee aina kovempi seuraamus kuin läheltä piti -tilanteesta, josta puolestaan tulee kovempi kuin "jos olisi ollut joku tiellä" -tilanteesta
- maksimiriski: kovin rangaistus todellista hengenvaaraa aiheuttaneista, sitten terveyden vaaraa, sitten omaisuuden vaaraa
- riskiattribuutit (ei erityisessä järjestyksessä): riskipitoiset tiealueet (koulut, suojatiet / vast.), huono näkyvyys, liukkaus, liikenne, ajoneuvon liikennekelpoisuus, kuljettajan liikennekelpoisuus jne.
- lainkuuliaisuus: kovin seuraamus jatketusta viranomaisen työn vaikeuttamisesta esim. pakenemalla / harhauttamalla / vastustamalla kiinniottoa, sitten pelkkä selkeä pakeneminen, tarkoituksellinen normien rikkominen, yhteistyöhaluttomuus
Kunkin ulottuvuuden progressio "kerrotaan" sitten keskenään niin, että useissa ulottuvuuksissa isoja seuraamustasoja keräillyt kohdehenkilö saa seuraamukset joita tavalliselle ihmiselle ei missään olosuhteissa tule. Ulottuvuuksissa perustasoista saa "keltaisia" virhepisteitä, vakavammilta tasoilta "punaisia" virhepisteitä ja myöhemmin kuvattavia muita seuraamuksia.
Seuraamuksissa perusperiaatteena on ennaltaehkäisy ja rikoksen uusinnan ehkäiseminen.
"Keltaisten" virhepisteiden kertyminen johtaa korkeampiin sakkoihin ja lyhyehköön määräaikaiseen ajokieltoon yksinkertaisen kertymäjärjestelmän mukaan. Sen perusteena on kannustaa normien mukaiseen käyttäytymiseen jatkuvan rajankäynnin sijaan.
"Keltaisten" pisteiden osalta kukin täyttyvä raja antaa kuitenkin suuremman seuraamuksen raha- ja ajokieltomielessä. Esim. 10 pistettä = 10 ps + 1 kk ajokielto, 15 pistettä = 10 ps lisää + 1 kk ajokielto, 20 pistettä = 20 ps ja 3 kk ajokielto jne. Kannattaa miettiä millaisella liikennekäyttäytymisellä saa missään järkevässä ajassa 20 pistettä täyteen. Pisteet voisivat vanhentua esim. 10 vuodessa. Kaikki tämä on siis pehmeää ohjausta kohti kaikkien tielläliikkujien yhteensovitettua liikennekäyttäytymistä.
"Punaisten" pisteiden osalta koko ajattelumalli lähtee siitä, että kuljettaja on haluttomuuden tai kyvyttömyyden vuoksi soveltumaton liikennöimään yleisessä liikenteessä ilman muutoksia.
Yksi selkeä perusperiaate on se, että ajokieltoa määrätään siiheksi kunnes henkilö osoittaa kykynsä yleiseen liikenteeseen palautuneen.
Vilkku oikealle U-käännös nelikaistan yli luuri korvalla, ilman vahinkoja tai lähellä piti -tilannetta, velvoittaa muutamaan kaupunkiajokertaan ajokouluttajan kanssa (autokoululta, omalla kustannuksella), hyväksyttyyn kirjalliseen kokeeseen (konttorilta, omalla kustannuksella) ja ajo-oikeuden palauttamisen jälkeen puolen vuoden "ehdonalaiseen" eli teknisesti valvottuun ajotapatarkkailuun. Luonnollisesti ulottuvuuksien mukaan määräytyy myös päiväsakkojen määrä.
Eturengas taivalla punaisia päin - lastenvaunut nurin ja avoruhje reiteen - poliisia pakoon - pyörä piiloon tukkipinon taa - kiistän kaiken mutta jäin kiinni -tapahtumaketju johtaa ajo-oikeuden täydelliseen menetykseen ja kieltoon aloittaa autokoulu seuraavaan 24 kuukauteen, ajoneuvon tai sen arvon takavarikkoon, vastaavaa pahoinpitelyä noudattavaan sakko- ja mahdollisesti vapausrangaistukseen, vahingonkorvaukseen. Tekninen ajotapatarkkailu jää pysyväksi ko. kuljettajalle. Lisäksi tulee maksettavaksi tehtävä- ja tutkintakustannukset maksuperusteasetuksen mukaisesti. Tämä viimeinen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti, vert. tahallinen väärä palohälytys tai etsintä. Mahdollinen vapausrangaistus voidaan suorittaa yhteiskuntapalveluna, ensisijaisesti terveydenhuollon piirissä avustavissa tehtävissä.
Sivullisen kuolemaan johtanut ajoneuvon hallinnan menettäminen muutoin normeja noudattaen johtaa "punaisten" pisteiden ja ajo-oikeuden pitkäaikaisen menettämisen lisäksi kuolemantuottamussyytteeseen. Muutoin seuraamukset autokoulun ja teknisen tarkkailun kautta.
Hyvässä kelissä peltojen keskellä mutkatietä, ei lainkaan muuta liikennettä 80 kmh alueella 105 kmh, havaitsevan partion resurssien puitteissa "keltainen" ja ps + nuhtelu paikalla tai kiireellisempien tehtävien odottaessa varoittava vilkkujen väläytys...
Hyvässä kelissä peltojen keskellä mutkatietä, ei lainkaan muuta liikennettä 80 kmh alueella 140 kmh, kahdeksan "keltaista", 5 ps ja erillinen nuhtelutilaisuus...
Hyvässä kelissä peltojen keskellä mutkatietä, yksi ainoa rollaattorimummo vastaantulijana, 80 kmh alueella 140 kmh, mummo pelästyy ja koittaa väistää kapealla tiellä, kaatuu ojaan, lonkka rikki, kuljettaja poistuu paikalta jäämättä auttamaan, paljon "punaista", ajo-oikeuden pitkä määräaikainen menetys, vahingonkorvaus... Todellinen vastuullisuus tässä kohtaa mietintään?
Päihteiden käyttö on aina korkealla progressioasteikossa, eikä missään olosuhteissa johda seuraamuksen alenemiseen. (Näin pitäisi olla muuten muussakin lainsäädännössä.)
Selkeästi omaan harkintaan perustuvissa liikennerikoksissa korvausten kohtuullistamista ja yksin teoin tehtyjen rikosten tasailua ei tehdä, ja viranomaiskustannukset peritään. Ajo-oikeudetta ajo siirtää automaattisesti seuraamukset tähän kategoriaan.
Törkeimpien tekomuotojen tahallinen tekeminen, erityisesti kun niistä aiheutuu vahinkoja hengelle tai terveydelle, tulee johtaa muiden seuraamusten lisäksi pysyvään (so. elinikäiseen) ajo-oikeuden menetykseen.
"Punaisten" pisteiden määrä on julkinen tieto ja saatavissa mm. mahdollisen työnantajan pyynnöstä työnhakutilanteessa. Samoin ajokielto- tai rajoitestatus.
Lopputuloksena (varsin pitkän siirtymäajan jälkeen) olisi liikennekulttuuri, jossa enimmäkseen järkevästi ajavilla olisi käytännön lupa ajaa joustavasti kykyjensä mukaan, ja tarkoituksellinen väärin tekeminen karsiutuisi pois, erityisesti ääri-ilmiöissä.
Loppuun asti lukeva huomaa että ajatus vaatisi heti alkuunsa mallintamisen eri parametrien suhteen ja sitä kautta runsaasti säätöä. En kuitenkaan työskentele tieliikenteen turvallisuuteen liittyvässä tehtävässä, joten siihen ei ajankäyttö anna myötä. Mielenkiintoista olisi kyllä luoda "varjokäytäntö" parhaan oppositiokäytännön mukaan ja ajaa todellinen data siitä läpi.
Tätä normiston ja käytäntöjen muutosta pitäisi tietenkin tukea mp-vauhtiajoharrastuksen kohtuullisella tukemisella. Harrastuksena se rinnastettaisiin muihin korkeariskisiin lajeihin, ja normisto luotaisiin sitä tukemaan - erillisenä tieliikenteen normistosta ja esimerkiksi vakuutuskäytännöistä. Ensimmäiseksi minulle tulee mieleen harrasterallinomainen tieosuuksien saaminen ajoittain ajokäyttöön, rata-ajomahdollisuuksien tukeminen, enduro- ja crossiharrastuksen harrastajapohjan laajentaminen tukitoimin jne. Myös suoraa tukirahoitusta "mp-streittareille" olisi luonteva kohdistaa siirtymäaikana, jopa henkilötasolla: rata-ajon aloittava ja rikkeettömään liikennekäyttäytymiseen sitoutuva henkilö saisi pari tonnia aloitustukea. Se perittäisiin korkoineen takaisin, jos kuljettajana liikenteessä syyllistyisi tietyn raja-arvon ylittävään rikokseen.
Toisella puolella vaakaa olisi tieliikenteen valvontaan ja ohjaukseen käytettävien resurssien määrä. Tämä itsessään on isomman keskustelun aihe niin resurssien määrän kuin niiden kohdentamisen suhteen. Kuitenkin, helppoja ja kustannustehokkaita keinoja äärikäyttäytymisen havaitsemiseen ja seuraamusjärjestelmän piiriin tuomiseen kannattaa ilman muuta käyttää. Kameravalvonta ml. keskinopeusvalvonta, riskipaikkojen valvonta ja muu tekninen valvonta on syytä ottaa laajalti käyttöön. Päihdekuljettajien valvontaan tulee kohdistaa riittävästi varoja, jotta niissä paikoissa ja niinä ajankohtina kun käyttäytyminen on riskialtteinta on mahdollista siihen puuttua. Samalla tulisi yksityisyyden suojan ja liikenneturvallisuuden rajankäynti tehdä uudelleen niin, että ajoneuvoista, kuljettajista ja ajovarusteista sekä muista teknisesti tallennettavissa olevista yksilöivistä tiedoista saisi pitää latenttia viranomaisrekisteriä, joka aktivoitaisiin vasta kun todettaisiin tunnistamistarve rikoksen tutkinnan yhteydessä. Samalla tavalla tulee irtautua nykyisistä muista järjestelmälähtöisistä rajoitteista ja suunnitella toiminta riskimassoista lähtien puhtaalta pöydältä. Myös normeja rikkovien kuljettajien säännönmukaiseen uudelleenkouluttamiseen tulee laittaa resursseja niin, ettei ajo-oikeuden uudelleen saavuttaminen ole automaatio, vaan vaatii selkeän osoituksen kyvystä toimia muun liikenteen seassa. Normaalit valitusmenettelyt huomioiden uudelleenkoulutuksen yksi mahdollinen tulema pitää olla se ettei kuljettaja sovellu liikenteeseen. Myös viranomaisten keskinäisen ja yksityisten lähteiden tiedonsaannin tulee olla avointa ja automatisoitua, jotta ajo-oikeuteen vaikuttavat tapahtumat ihmisen elämässä huomioidaan lähes tosiaikaisesti. Tekniikka alkaa myös olla valmis tekniseen ajotapavalvontaan, joka voi seurata ja raportoida poikkeamat normeista ja esimerkiksi "ehdonalaisessa" olevan henkilön luvallisesta ajoajasta ja -alueesta. Myös kuljettajan itsensä maksamat kuljettajan identifiointivälineet (kamerakuva turvayrityksen valvomoon, tunnistus ettei ajokiellossa oleva henkilö -> käynnistyslupa etänä käyttörajoituksen alaiselle ajoneuvolle) ja muut sähköiset keinot tekevät tuloaan. Päihdekuljettajille alko- ja ainelukot, kaikkiin ajokiellon tai -rajoitteen alaisen kuljettajan omistamiin ja hallitsemiin ajoneuvoihin valvontalaitteet jne. Ja aina raskaasti raippaa kun kiertää näitä ja jää kiinni.
Kun samat normit koskevat kaikkia muitakin tienkäyttäjiä moottoripyöräilijöiden lisäksi, niin joitakin väistämättömiä tarkennuksia tuohon tulisi. Peruslähtökohdaksi ehkä kuitenkin terveempi kuin nykyinen?
Lainlaatijoihin voi vaikuttaa niin suoralla kansalaistoiminnalla kuin osallistumalla lainvalmisteluun. Puhun kokemuksesta molempien osalta. Kuka ottaisi johtaakseen kansanliikkeen, joka ohjaisi edustajamme päivittämään tämänkin asian oikeudenmukaiseksi? Kenties kaksi hallituskautta kestäisi tällaisen kokonaisuudistuksen läpivienti jos poliittinen tahto löytyy.
Viimeisenä. Nytkin on normit voimassa ja toimeenpano- / seuraamusjärjestelmä olemassa. Olen hyvinkin täsmällisesti samaa mieltä aiemmin kirjoittamastani sitä ja sen rikkomista koskien, ja toimin edelleen sen tukemiseksi niin kuin kansalaisena tulee. Ja siinä roolissa ajelen ahkerasti pyörilläni, niin viime yönä jäällä kuin ensi kesänä pitkin Eurooppaa. Nautin.