Jospa konkretisoidaan hieman oikean tilannenopeuden käsitettä. Laki sanoo asiasta siis näin:
”Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.”
Tähän asiaan keskeisesti vaikuttavia seikkoja ovat siis lain mukaan (1) tien kunto ja (2) tien kunnon heikkenemisen ennalta arvattavuus. Myös liikenneolosuhteilla on merkitystä (letkassa ajo ja turvavälit), mutta jätettäköön ne tämän ajatusketjun ulkopuolelle.
(1) Tien kunto voidaan jokseenkin varmasti todeta käsillä olevan näytön perusteella. Usea henkilö voi todistaa, että tie oli lukuun ottamatta ao. mutkaa hyvässä kunnossa. Tien kunnon perusteella ei siis voida tässä asiassa yleisesti edellyttää nopeuden alentamista sallitusta. Oletamme, että normaaliolosuhteisiin nähden nopeus oli sovitettu oikein.
(2) Olennaisin kysymys on, olisiko tien kunnon äkillinen heikkeneminen pitänyt arvata ennalta. Tähän kysymykseen vastaaminen ei ole helppoa. Voidaan ajatella, että tien yleisen kunnon perusteella ei ole ollut syytä epäillä kunnon äkillistä heikkenemistä. Samoin voidaan ajatella, että tiehallinto on olemassa sitä varten, että tiestö pidetään kunnossa, joten mitään ”yleisempää” syytä epäillä tien kuntoa ei myöskään ole olemassa. Nämä ovat kuitenkin vain aihetodisteita, joista ei voida päätellä, että tiellä olevan hiekan mahdollisuutta ei voida yleensä tai tässä nimenomaisessa tapauksessa edellyttää huomioitavan. Huolimatta tiehallinnon toiminnasta on yleisesti tiedossa, että teillä on toisinaan öljyä, hiekkaa tms. sinne kuulumatonta kamaa. Siitä, että tie oli ensimmäiset viisi kilometriä kunnossa, ei myöskään seuraa, että se olisi sitä jatkossakin.
Tämä kirjoitus on kokonaan virtuaalifilosofiaa, vain asianosaiset tietävät, mitä todella tapahtui. Tämän saman pohdinnan tekee kuitenkin tuomarikin. Niiden vaatimusten ja näytön pohjalta, jotka hänelle esitetään. Koska kysymykseen (2) on melko vaikeaa vastata millään objektiivisella tavalla, kysymys palautuu siihen, minkä tuomari katsoo lain tarkoituksen olevan. Tuomari saattaa yksinkertaisesti todeta, että laissa tarkoitettu ennalta arvattavuus edellyttää, että huolellisesti toimivan moottoripyöräilijän on aina ja kaikkialla varauduttava tienpinnan kunnon vaihteluun. Tässä tilanteessa kaatuminen osoittaa, että näin ei ole tehty, joten lakia on rikottu. Laista tätä päättelyä ei voida suoraan lukea. Kysymys palautuu siis lopulta siihen, mikä on tuomarin käsitys ennalta arvattavuudesta. Naiivia tai ei, mutta totta.
Tässä asiassa on vaikea sanoa, mikä on lain mukaan oikea ratkaisu. Juuri tästä syystä tuomarin käsityksillä on korostuneen suuri merkitys lopputulokseen. Asianajajan käyttäminen on ilman muuta suositeltavaa. Käsityksensä oikeasta ja väärästä lopputuloksesta tuomari kuitenkin muodostaa esitetyn näytön ja sen uskottavuuden pohjalta. Kysymys on myös siitä, ymmärtääkö tuomari niitä olosuhteita, jotka motoristi kohtaa tiellä. Ja jotta Jyrkikin ymmärtäisi, mainitsen vielä, että tuomarin ymmärrykseen voitte oikeudenkäynnissä vaikuttaa ainoastaan te asianosaiset ja letkassa ajaneet muut, joita mahdollisesti kuullaan todistajina.
ieni tarkennus
