Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa pärrällä radalle. Olin siis eilen sunnuntaina Alastarolla ja ajoaikaa kertyi 6*20min. Oli aivan käsittömän hauskaa

Ei tunnu normi tieliikenne kyllä enää yhtään niin hauskalta. Kierrosaikoja ei mitattu, joten niistä ei ole mitään käsitystä.
Ja pyörä, jota piiskasin oli oma TDM900:ni. Heti alkuun, niin kuin katuajeluista päättelin, oli nuo jalkatappien pidennetyt varoitustapit heti maassa kiinni mutkissa. Nämä pidennetyt tapit tuli keskijalan asennussetissä mukana. Niiden päässä olevista "palloista" on nyt kohta puolet hioutunut pois

. Tätä ongelmaa varten yritin koko ajan harjoitella jonkinlaista painonsiirtoa, jotta pyörä kulkisi hieman pystymmässä, samoin ajolinjat alkoi pyöristymään paremmin loppua kohden. Jos enemmän tulisi ajettua radalla niin varmaan lähtisi keskijalka pois ja jalkatappeihin lyhyemmät "antennit".
Kumeina oli Dunlopin ensimmäisen sukupolven RoadSmartit, jotka kului kyllä kiitettävästi reunoille asti eikä aiheuttanut harjoitteluvauhdeillani mitään tilanteita tai epäluottamusta. Rata oli loistavassa kunnossa ja ilman lämpötila oli parhaimmillaan +28C astetta. Paineita oli kuumana noin 2,1 - 2,2 bar kummassakin päässä.
Voimaa oli näin aloittelijalle aivan riittävästi, pääsuoran päässä sai vetää vajaan sekunnin vielä 6. vaihteella, mutta muuten mentiin 2. ja 4. vaihteen välillä. Ajelin yhden hieman vanhemman tuplaäksän kanssa peräkkäin jonkin aikaa ja ulostuloissa joutui kyllä aika pian toteamaan että melkein tuplateho vaikuttaa lähtönopeuksiin hyvinkin positiivisesti

.
Suosittelen vahvasti rata-ajoa, TDM sopii sinnekin minusta vallan mainiosti

.