Sataa sataa ropisee...
Aamulla pari tuntia ennen kelloa ylös ja ikkuna auki. Synkkää mutta vielä kuivaa. Naton tutka näytti, että klo 10 alkaa sataa ja varmistin vielä Putinilta, että ei häiritse sitä tänään. Oikein kuulemma näytti. Arvottiin aamiaspöydässä, ajettaisiinko sateen alta pois päivän määränpäähän vai mentäisiinkö käymään siellä yöpaikassa eli Mulhousen kaupungissa olevassa maailman suurimmassa automuseossa https://www.citedelautomobile.com/en/home. Koska loppupäivän kuitenkin sataisi eikä meillä perilläkään sen kummempaa tekemistä olisi, päädyttiin automuseo-keikkaan. Museo aukesi vasta klo 10, joten vietin pari tuntia aamupalan jälkeen hotellin ympäristössä etsien Batmanille loppusijoituspaikkaa ja siinä myös potentiaalisesti onnistuen.
Aamulla käytiin ennen museoretkeä kuitenkin tankilla. Ihan normaalisti pumpulle ja koitettiin siitä saada menovettä tankkiin mutta tyhjää löi. Niillä on Ranskassakin se ihme tapa, että pitää käydä ensin sisällä jotain säätämässä, ennen kuin saa pumpun auki. Aseman pitäjä kovasti huitoikin tulemaan sisälle ja minähän tottelin käskyä. Se jotain molotti ranskaksi - en edes kuullut kunnolla, koska tulpat - ja vastasin siihen ihan kaikilla osaamillani ranskan sanoilla, että jet’aime ja levittelin käsiä. Meni ukko vähän hämilleen, kun tuntematon mies mustissa nahoissa tunnusti rakkautta tiskin toisella puolella heti aamusta. Tai ehkä se on harvinaista sitten muihinkin vuorokaudenaikoihin. Yhtä kaikki bensaa saatiin eikä se ranskalainen sitten hämmennykseltään edes lompakkoa huolinutkaan pantiksi.
Automuseo oli hieno ja kokoelma iso. Eniten kiinnosti vähän tuoreempi kalusto, siis jostain Batmanin nuoruudesta eli 1920-luvulta alkaen. Oli kiva nähdä, miten se kulkeminen muuttui aikanaan hevoskärryistä automobiileihin. Batman luennoi vanhoista kärryistä mitä heillä oli ollut ja muisteli samalla, minkä nimisiä heppoja niitä kärryjä oli ollut vetämässä.
Oli tiedossa, että päivän aikana ei hirveästi pisteitä päästäisi jakamaan, koska siirtymä olisi märkä ja nopeudetkin pysyisi maltillisina. Päivän pisteytykseen siis mukaan museon pelikoneissa autokisa! En tiedä menikö tuo valmistautuminen vähän yli mutta lopputuloksena oli vähän harmittava tasapeli.
Kaikenlaista kotteroa museossa tosiaan oli ja tuli suorastaan ähky, kun vierekkäin seisoi toinen toistaan hienompia, isompia, kalliimpia tai nopeampia autoja. Esimerkkeinä mm. pari Schumin vanhaa formulaa ja oli siellä Häkänkin vanha McLaren Peugeot-ajoilta. Museokierroksen lopuksi syötiin vielä lounas siellä ennen lähtöö. Museolle 4/5 ja museon lounaalle 2/5. Kannattaa käydä, jos reitille osuu (ehkä ei lounaalla, hinta-laatusuhde ei kohdannut)!
Pari kuvaa nyt näistä nelipyöräisistä vaikka eihän ne tänne foorumille kuulu. Sori siitä.
Museolta siis takaisin tien päälle ja siirtymä alpeille, tarkemmin Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin. Muita kaupunkejahan maassa ei sitten taida ollakaan. Matkaa oli n. 240km eli ei juuri mitään verrattuna aiempien päivien ~850km siirtymiin. Koodattiin navigaattorin spekseihin vielä nopein reitti, joten moottoritietä mentäisiin. Ennen lähtöä jarruvarjot niskaan, koska reitti kulki pääosin Sveitsin läpi ja paikallista poliisia pitää pelätä, kuin Suomessa konsanaan. Tai saattoi siihen vaikuttaa myös aika rankka sade. Ei noi sadekamat onneksi itsetunnon päälle käy, koska me ollaan keskivertoa parempia kuskeja ja aika komeitakin vielä. Alla kuvassa kuotenkin terveiset säämiehelle Ranskan ja Sveitsin rajajonosta. Eivät tullimiehet kyllä kyselleet mitään ylityspaikalla. Ehkä ne jo tiesi, keitä me ollaan.
Batmanilla oli hyvä vinkki muuten kaikille sokerista tehdyille motoristeille. Jos ei jaksa kaivaa sadepöksyjä nahkojen päälle, kannattaa laittaa pussit jalkoihin ja vasta sitten saappaisiin. Helposti voi sitten perillä heittää pussin vesineen roskikseen ja voila! - saapas ei ole enää yhtään niin märkä.
Sveitsin poika on rakennellut tunneleita aika tiuhaan ja ne on pitkiä. Sveitsiläinen tykkää myös vetää vasenta kaistaa kympin alle rajoitusten, joten meinaa välillä olla vähän tylsää ajella perässä. Siihen oiva vinkki on soitella mopolla musaa ajaessa. Shifterillä kun vetelee ylös alas, saa esimerkiksi Satu meni saunaan tai edistyneemmille myös Ukko Nooan helposti soitettua. Kyllä ne paikalliset desibelivahdit oli taas ihmeissään.
Matka kuitenkin taittui ja perille Vaduziin päästiin. Ajettiin pyörät parkkiin hotellin autotalliin ja sillä hetkellä alkoi aurinko paistaa - nice!
Kylällähän on huomenna Huuhkajien peli ja meillä on sinne liput! Keskustassa on kuulemma jo jonkin verran muita suomalaisia, joten lähdetään mekin sinne!
Voi olla, että mulla jää muuten lippu käyttämättä, koska viestittelin tuossa Riven kanssa ja saattaa olla meikäläisellä huomenna ajopäivän sijaan pelipäivä!
Huomioita päivän varrelta:
- Batman ei pysynyt perässä. Jos ei vauhti huomenna parane, haen sille paperikartan ja navigoikoon itse.
- Batman yritti määrä penaltya, kun vastasin työpuheluun lounaalla. Selitin, että oli pakko vastata tuntemattomaan numeroon, jos Rive tarviikin hyvän miehen lisää kokoonpanoon.
- 22 Gessua, yhteensä 119. Oli varmaan enemmänkin mutta kun ei nähnyt mitään.
- Sveitsiläinen arvostaa lähiruokaa. Burgerkingin takana oli lehmiä...
Aamulla pari tuntia ennen kelloa ylös ja ikkuna auki. Synkkää mutta vielä kuivaa. Naton tutka näytti, että klo 10 alkaa sataa ja varmistin vielä Putinilta, että ei häiritse sitä tänään. Oikein kuulemma näytti. Arvottiin aamiaspöydässä, ajettaisiinko sateen alta pois päivän määränpäähän vai mentäisiinkö käymään siellä yöpaikassa eli Mulhousen kaupungissa olevassa maailman suurimmassa automuseossa https://www.citedelautomobile.com/en/home. Koska loppupäivän kuitenkin sataisi eikä meillä perilläkään sen kummempaa tekemistä olisi, päädyttiin automuseo-keikkaan. Museo aukesi vasta klo 10, joten vietin pari tuntia aamupalan jälkeen hotellin ympäristössä etsien Batmanille loppusijoituspaikkaa ja siinä myös potentiaalisesti onnistuen.
Aamulla käytiin ennen museoretkeä kuitenkin tankilla. Ihan normaalisti pumpulle ja koitettiin siitä saada menovettä tankkiin mutta tyhjää löi. Niillä on Ranskassakin se ihme tapa, että pitää käydä ensin sisällä jotain säätämässä, ennen kuin saa pumpun auki. Aseman pitäjä kovasti huitoikin tulemaan sisälle ja minähän tottelin käskyä. Se jotain molotti ranskaksi - en edes kuullut kunnolla, koska tulpat - ja vastasin siihen ihan kaikilla osaamillani ranskan sanoilla, että jet’aime ja levittelin käsiä. Meni ukko vähän hämilleen, kun tuntematon mies mustissa nahoissa tunnusti rakkautta tiskin toisella puolella heti aamusta. Tai ehkä se on harvinaista sitten muihinkin vuorokaudenaikoihin. Yhtä kaikki bensaa saatiin eikä se ranskalainen sitten hämmennykseltään edes lompakkoa huolinutkaan pantiksi.
Automuseo oli hieno ja kokoelma iso. Eniten kiinnosti vähän tuoreempi kalusto, siis jostain Batmanin nuoruudesta eli 1920-luvulta alkaen. Oli kiva nähdä, miten se kulkeminen muuttui aikanaan hevoskärryistä automobiileihin. Batman luennoi vanhoista kärryistä mitä heillä oli ollut ja muisteli samalla, minkä nimisiä heppoja niitä kärryjä oli ollut vetämässä.
Oli tiedossa, että päivän aikana ei hirveästi pisteitä päästäisi jakamaan, koska siirtymä olisi märkä ja nopeudetkin pysyisi maltillisina. Päivän pisteytykseen siis mukaan museon pelikoneissa autokisa! En tiedä menikö tuo valmistautuminen vähän yli mutta lopputuloksena oli vähän harmittava tasapeli.
Kaikenlaista kotteroa museossa tosiaan oli ja tuli suorastaan ähky, kun vierekkäin seisoi toinen toistaan hienompia, isompia, kalliimpia tai nopeampia autoja. Esimerkkeinä mm. pari Schumin vanhaa formulaa ja oli siellä Häkänkin vanha McLaren Peugeot-ajoilta. Museokierroksen lopuksi syötiin vielä lounas siellä ennen lähtöö. Museolle 4/5 ja museon lounaalle 2/5. Kannattaa käydä, jos reitille osuu (ehkä ei lounaalla, hinta-laatusuhde ei kohdannut)!
Pari kuvaa nyt näistä nelipyöräisistä vaikka eihän ne tänne foorumille kuulu. Sori siitä.
Museolta siis takaisin tien päälle ja siirtymä alpeille, tarkemmin Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin. Muita kaupunkejahan maassa ei sitten taida ollakaan. Matkaa oli n. 240km eli ei juuri mitään verrattuna aiempien päivien ~850km siirtymiin. Koodattiin navigaattorin spekseihin vielä nopein reitti, joten moottoritietä mentäisiin. Ennen lähtöä jarruvarjot niskaan, koska reitti kulki pääosin Sveitsin läpi ja paikallista poliisia pitää pelätä, kuin Suomessa konsanaan. Tai saattoi siihen vaikuttaa myös aika rankka sade. Ei noi sadekamat onneksi itsetunnon päälle käy, koska me ollaan keskivertoa parempia kuskeja ja aika komeitakin vielä. Alla kuvassa kuotenkin terveiset säämiehelle Ranskan ja Sveitsin rajajonosta. Eivät tullimiehet kyllä kyselleet mitään ylityspaikalla. Ehkä ne jo tiesi, keitä me ollaan.
Batmanilla oli hyvä vinkki muuten kaikille sokerista tehdyille motoristeille. Jos ei jaksa kaivaa sadepöksyjä nahkojen päälle, kannattaa laittaa pussit jalkoihin ja vasta sitten saappaisiin. Helposti voi sitten perillä heittää pussin vesineen roskikseen ja voila! - saapas ei ole enää yhtään niin märkä.
Sveitsin poika on rakennellut tunneleita aika tiuhaan ja ne on pitkiä. Sveitsiläinen tykkää myös vetää vasenta kaistaa kympin alle rajoitusten, joten meinaa välillä olla vähän tylsää ajella perässä. Siihen oiva vinkki on soitella mopolla musaa ajaessa. Shifterillä kun vetelee ylös alas, saa esimerkiksi Satu meni saunaan tai edistyneemmille myös Ukko Nooan helposti soitettua. Kyllä ne paikalliset desibelivahdit oli taas ihmeissään.
Matka kuitenkin taittui ja perille Vaduziin päästiin. Ajettiin pyörät parkkiin hotellin autotalliin ja sillä hetkellä alkoi aurinko paistaa - nice!
Kylällähän on huomenna Huuhkajien peli ja meillä on sinne liput! Keskustassa on kuulemma jo jonkin verran muita suomalaisia, joten lähdetään mekin sinne!
Voi olla, että mulla jää muuten lippu käyttämättä, koska viestittelin tuossa Riven kanssa ja saattaa olla meikäläisellä huomenna ajopäivän sijaan pelipäivä!
Huomioita päivän varrelta:
- Batman ei pysynyt perässä. Jos ei vauhti huomenna parane, haen sille paperikartan ja navigoikoon itse.
- Batman yritti määrä penaltya, kun vastasin työpuheluun lounaalla. Selitin, että oli pakko vastata tuntemattomaan numeroon, jos Rive tarviikin hyvän miehen lisää kokoonpanoon.
- 22 Gessua, yhteensä 119. Oli varmaan enemmänkin mutta kun ei nähnyt mitään.
- Sveitsiläinen arvostaa lähiruokaa. Burgerkingin takana oli lehmiä...
