Alpensinfonie on tour! Päivä 8.
Aamulla lähdettiin liikkeelle Bolzanon kupeesta ja ensimmäisenä oli edessä Bolzanon kaupungin ohitus mutta syystä ja toisesta oli vähällä, että navimiehelle olisi langennut heti aamusta penaltya! Onneksi SLP:n päivä pelastui nopeasti, nimittäin Italian sakemanni oli vetänyt kaupungin läpi Suizamiehelle bussikaistan! Kawamies yritti epätoivoisesti kiertää kehää kaupungissa mutta eihän sieltä omaa kaistaa hänelle löytynyt.
Lopulta suunta löytyi ja Calimoto-äppsi löi hienoa mutkapätkää toisensa jälkeen eteen. Kawamies ei meinannut löytää rytmiä ja jäi pahasti vauhdista. Parinkymmenen kilometrin mutkapätkien jälkeen jäin aina merkkaamaan seuraavaa kääntyvää risteystä ja hetikohta puolentunnin sisällä kawasaki sitten ilmestyikin mestoille. Taisi haaveilla ukko vain muuttohaukan kyydeistä, kun niin kesti.
Eteenpäin mentiin ja Itävallan raja lähestyi. Se oli Italian sakemanni ollut kaukaa viisas, kun oli tehnyt yhdensuuntaisen passon keskelle luonnonpuista ja vieläpä laittanut siihen lähtövalon! Ajettiin suoraan keulille 9 min ennen lähtökäskyä, joten hyvin ehti vielä köyttää rengaslämppärit päälle. Minuuttia ennen lähtöä sitten pussit pois renkaista ja launch control-rajoittimet huutamaan. Taas tuijottivat ulkolaista mutta eihän se meitä haittaa. Passo oli vain yhden kaistan levyinen mutta toisaalta, kun siinä oli lähtövalo, tiedettiin, ettei kukaan tulisi vastaan ja sen yhden kaistan saisi käyttää kokonaan. Luonnonpuistossa raikasikin komeasti muuttohaukan uljas kirkuminen ja kasawian venttiilien nakutus. Rajoittimien mukaan mentiin mutta kakkonen riitti haukassakin vallan mainiosti, sillä vain ykkösellä päästiin rajoitinnopeuteen saakka. Ruutulippu heilui ylhäällä ja tietysti Suizan johdolla. Samassa paikassa oli myös Italian ja Itävallan raja sekä gessumiesten pesä! Gessumiehet oli asettuneet jonoon passon yläpäähän tarkkailemaan lähtövaloa ja näinkin siinä tilaisuuden tulleen. Ajelin selvästi nokkamiehenä toimineen ylikessun viereen ja kyselin siltä, mahtaisiko hänellä olla tiedossa kierrosaikaennätystä edelliselle pätkälle. Ukko pyöritteli epäuskoisena kypärää vastaukseksi. Ei ollut huumorimies Itävällan sakemannikaan.
Special stage tulossa. Rengaslämppärit alle ja kuskeille lämpöjä päälle.
Eteenpäin edelleen ja pätkät vain parani. Rakastan Itävallan tiepiirtäjän harpin väliä! Passoja saa soittaa kolmosen rajoittimen mukaan ja onpa vielä ottanut Nyrren karuselleista mallia ja tehnyt mutkat vähän kalteviksi. Eipä ota sitten bussissakaan heti tapit maahan ja lean angelia kertyikin tänään 43 astetta vasemmalle. Lisäksi ei ole Sipilä ollut leikkaamassa määrärahoja tienhoidosta. Batman ei muistanut laittaa äpsejä päälle, niin se alzheimer huomaamatta etenee...
Yksi mutka tosin meinasi itselläkin tulla silmille, kun ajelin rajoittimen mukaan ja oli vähän epähuomiossa jäänyt asetukseksi se 3. kakkosen sijaan. Onneksi tässä bussissa Nissineiden kaveriksi on laitettu Bremboa ja taittuihan se vielä. Takarengas meinasi muutamassa neulansilmässä muutenkin vähän lipsua mutta ehkä ison kokonsa ja pitkän akselivälin myötä se ei ihan katastrofi ole ja bussin ehtii vielä painia takaisin ylös. Toki auttaa tuommoinen jumppa samalla myös pysymään hereillä.
Osa pätkistä oli tien pinnan puolesta enemmän sellaisia, että olisi alle sopinut paremmin joku enska tai vaikka gessu mutta ei siellä meidän lisäksi muita näkynyt.
Pitkiä pätkiä ollaan ajeltu kotoa lähdön jälkeen mutta kummankin renkaat on vielä ihan ok, flat spotteja ei paljon ole kertynyt. Ajattelin koittaa loppukaudeksi bussiin vähän korkeampiprofiilista rengastusta nykyisen 50 korkean takasen sijaan. Antakaahan palautetta, jos on kokemusta aiheesta.
Bussin kortongeilla vielä veistelee. Näillä nyt kokonaisuudessaan ajettu jotain 4000 km.
Batman laittoi just ennen reissua uutta Pirelliö alle eikä ole flat spotteja niissäkään. Ketjuja ollaan rasvailtu kerran päivässä. Ottaa aikaa yhteensä n. 2 min kahdelle pyörälle kahteen ukkoon. En vaan käsitä niitä automaattirasvareita. Saan 100 vuotta rasvata noita ketjuja 50€ tuntipalkalla (alv 0%), ennen kuin tomaattirasvari alkaa maksaa vaivaa. Harmi, kun niitä ei näe ajossa laskea.
Kartalla ja maisemassa edessä siinsi matkan yksi kohokohta. Tämä paikka oli otettu jo suunnittelussa huomioon. Nimittäin Itävällan korkein huippu ja ennen kaikkea sinne johtava Großglockner hochalpenstraße tai härmäksi Grossglocknerin alppitie. On muuten monen mielestä maailman paras tie, kysy vaikka kuukkelilta, jos et usko. Oli samalla koko reissun ensimmäinen maksullinen siirtymä. Mopolippu taisi olla jotain 26€. Käytiin heti puomin jälkeen merkkaamassa reviiri paikallisen poliisilaitoksen WC-tiloissa ilmaiseksi, näin saadaan nimittäin vastinetta rahalle. Ylöspäin ja liikenneympyrästä vasemmalle suuntaan Grossglockner. Hirvee turistirysä. Ajattelin, että eihän täällä pääse vetämään ollenkaan. Maisemat oli kylläkin tosi komeet ja käytiin pahimpaan nestehukkaan alkofreit naukkaamassa terassilla.
Oli itävallan sakemanni myös keksinyt nimen meidän seikkailulle: Alpensinfonie on tour. Ja kyllä taas tänään soitettiin.
Ratsaille ja takaisin päin. Turistirysä kun päättyi umpikujaan. Suureksi iloksi Calimoto kertoi edessä siintävän 50km alpenpassoa ja sitten pitäisi kääntyä oikealla. Asia kunnossa! Rajottimet myös kuntoon, asetukseksi kakkonen ja joikhaamaan. Tie oli aivan älyttömän hieno, voi pyhä japanialainen metallivalimo ja koneistamo, että se oli hieno! Soitellakin sai ihan rauhassa, kierroksella ohitettavat tuli perä edellä vastaan ja ne oli äkkiä taas takana. Ehdin batmania odotellessa muutaman kuvankin aina räpsiä. Rytmi olisi kyllä varmaan tosiaan löytynyt paremmin, kun olisi nakannut kännykän Batmanin db-killerin mukana Reiniin toissapäivänä mutta toisaalta sitten ei olisi ehkä tänne päädytty.
Ei uskonut Itävallan sakemanni-gessujätkä, että olin viikon jo ollut parkissa venttaamassa ZX-10RR:ää. Kysyin myös, vaihtaisko pökkis-pökkis menopelinsä Japanin parhaaseen pyörään mutta ei ollut kuulemma kiinnostunut. Olis perhana pitäny käydä sen pesupaikan kautta. Käskin haistaa Tutti Fruttia ja löin kytkin pohjassa rajottimelle. Sen jälkeen olikin helppo poistua huomaamattomasti takavasemmalle puoli tuntia edelleen Batmania edellä.
Upea pätkä oli tämä Grossglockner! Jos olet edes nurkilla, mene käymään. Pro-tipsi: mene ennen 15:30 niin ehdit ao. kuvan turistirysään. Menee sen jälkeen tie kiinni ja kaikki myöhästyneet kaikkien kaverit on vetomestoilla jonossa sun edessä.
Nyt menee mopojätkät nukkumaan. Aamulla on pyrkimys päästä jo 6 aikaan bahnalle vetämään. Olisi vetopäivä aina Rostockiin saakka. Sovittelin jo laukkua toisinpäin kyytiin, olisi ehkä
vähän aerodynaamisempi siten. Katotaan jos Köpökin muistaa ottaa aamulla dosetista oikeesta lokerosta ja saa kerrankin äppsit päälle. Saataisi tuomarillekin jotain arvosteltavaa. Koko reissu on tähän asti körötelty alle kolmeasataa (GPS).
Muutamaan päivään ajettu reitti sinisellä ja alustava huominen siirtymä punaisella. Matka taittuu bahnalla vähän eri tahtia, kuin Euroopan mutkaisimmilla teillä.
Huomioita päivän varrelta:
- 102 Gessua. Osuttiin niitten pesimämaille ja tänään ollaankin yötä niitten kuoriutumismestoilla Baijerissa! Yhteensä 333. Sieltä ne hiljalleen leviää ympäri Eurooppaa, kunnes elokuussa valtaa joka kolkan. Vedettiin muuten tänään norjalaisesta gessuletkasta ohi, rispektit heille!
- Joku Vespojen kokoontuminen vissiin täällä. Tuli Gessujakin enemmän Vespoja vastaan ajamalla ja trailerien kyydissä. Hienoja pelejä, semmonenkin pitäisi saada.
- Käskin Batmania huomenna seuraamaan aamusta kylttejä Potsdam, Berliini ja Rostock. Ehdin varmaan vetää pikku tumut jo perillä ja toipuakin kertaalleen ennen kuin hän saapuu perille.
- Täällä seudulla on kyllä maailman parhaat tiet ja maailman paras ruoka. Taas meni kokille 5 tähteä.
- Illan majapaikan isäntä lupas ensi kerralla tarjota kaiken, kun tullaan käymään. Eipä arvannut ukko, että olisin kahden viikon päästä uudelleen tulossa mestoille parinkymmenen kilsan päähän!
Aamulla lähdettiin liikkeelle Bolzanon kupeesta ja ensimmäisenä oli edessä Bolzanon kaupungin ohitus mutta syystä ja toisesta oli vähällä, että navimiehelle olisi langennut heti aamusta penaltya! Onneksi SLP:n päivä pelastui nopeasti, nimittäin Italian sakemanni oli vetänyt kaupungin läpi Suizamiehelle bussikaistan! Kawamies yritti epätoivoisesti kiertää kehää kaupungissa mutta eihän sieltä omaa kaistaa hänelle löytynyt.
Lopulta suunta löytyi ja Calimoto-äppsi löi hienoa mutkapätkää toisensa jälkeen eteen. Kawamies ei meinannut löytää rytmiä ja jäi pahasti vauhdista. Parinkymmenen kilometrin mutkapätkien jälkeen jäin aina merkkaamaan seuraavaa kääntyvää risteystä ja hetikohta puolentunnin sisällä kawasaki sitten ilmestyikin mestoille. Taisi haaveilla ukko vain muuttohaukan kyydeistä, kun niin kesti.
Eteenpäin mentiin ja Itävallan raja lähestyi. Se oli Italian sakemanni ollut kaukaa viisas, kun oli tehnyt yhdensuuntaisen passon keskelle luonnonpuista ja vieläpä laittanut siihen lähtövalon! Ajettiin suoraan keulille 9 min ennen lähtökäskyä, joten hyvin ehti vielä köyttää rengaslämppärit päälle. Minuuttia ennen lähtöä sitten pussit pois renkaista ja launch control-rajoittimet huutamaan. Taas tuijottivat ulkolaista mutta eihän se meitä haittaa. Passo oli vain yhden kaistan levyinen mutta toisaalta, kun siinä oli lähtövalo, tiedettiin, ettei kukaan tulisi vastaan ja sen yhden kaistan saisi käyttää kokonaan. Luonnonpuistossa raikasikin komeasti muuttohaukan uljas kirkuminen ja kasawian venttiilien nakutus. Rajoittimien mukaan mentiin mutta kakkonen riitti haukassakin vallan mainiosti, sillä vain ykkösellä päästiin rajoitinnopeuteen saakka. Ruutulippu heilui ylhäällä ja tietysti Suizan johdolla. Samassa paikassa oli myös Italian ja Itävallan raja sekä gessumiesten pesä! Gessumiehet oli asettuneet jonoon passon yläpäähän tarkkailemaan lähtövaloa ja näinkin siinä tilaisuuden tulleen. Ajelin selvästi nokkamiehenä toimineen ylikessun viereen ja kyselin siltä, mahtaisiko hänellä olla tiedossa kierrosaikaennätystä edelliselle pätkälle. Ukko pyöritteli epäuskoisena kypärää vastaukseksi. Ei ollut huumorimies Itävällan sakemannikaan.
Special stage tulossa. Rengaslämppärit alle ja kuskeille lämpöjä päälle.
Eteenpäin edelleen ja pätkät vain parani. Rakastan Itävallan tiepiirtäjän harpin väliä! Passoja saa soittaa kolmosen rajoittimen mukaan ja onpa vielä ottanut Nyrren karuselleista mallia ja tehnyt mutkat vähän kalteviksi. Eipä ota sitten bussissakaan heti tapit maahan ja lean angelia kertyikin tänään 43 astetta vasemmalle. Lisäksi ei ole Sipilä ollut leikkaamassa määrärahoja tienhoidosta. Batman ei muistanut laittaa äpsejä päälle, niin se alzheimer huomaamatta etenee...
Yksi mutka tosin meinasi itselläkin tulla silmille, kun ajelin rajoittimen mukaan ja oli vähän epähuomiossa jäänyt asetukseksi se 3. kakkosen sijaan. Onneksi tässä bussissa Nissineiden kaveriksi on laitettu Bremboa ja taittuihan se vielä. Takarengas meinasi muutamassa neulansilmässä muutenkin vähän lipsua mutta ehkä ison kokonsa ja pitkän akselivälin myötä se ei ihan katastrofi ole ja bussin ehtii vielä painia takaisin ylös. Toki auttaa tuommoinen jumppa samalla myös pysymään hereillä.
Osa pätkistä oli tien pinnan puolesta enemmän sellaisia, että olisi alle sopinut paremmin joku enska tai vaikka gessu mutta ei siellä meidän lisäksi muita näkynyt.
Pitkiä pätkiä ollaan ajeltu kotoa lähdön jälkeen mutta kummankin renkaat on vielä ihan ok, flat spotteja ei paljon ole kertynyt. Ajattelin koittaa loppukaudeksi bussiin vähän korkeampiprofiilista rengastusta nykyisen 50 korkean takasen sijaan. Antakaahan palautetta, jos on kokemusta aiheesta.
Bussin kortongeilla vielä veistelee. Näillä nyt kokonaisuudessaan ajettu jotain 4000 km.
Batman laittoi just ennen reissua uutta Pirelliö alle eikä ole flat spotteja niissäkään. Ketjuja ollaan rasvailtu kerran päivässä. Ottaa aikaa yhteensä n. 2 min kahdelle pyörälle kahteen ukkoon. En vaan käsitä niitä automaattirasvareita. Saan 100 vuotta rasvata noita ketjuja 50€ tuntipalkalla (alv 0%), ennen kuin tomaattirasvari alkaa maksaa vaivaa. Harmi, kun niitä ei näe ajossa laskea.
Kartalla ja maisemassa edessä siinsi matkan yksi kohokohta. Tämä paikka oli otettu jo suunnittelussa huomioon. Nimittäin Itävällan korkein huippu ja ennen kaikkea sinne johtava Großglockner hochalpenstraße tai härmäksi Grossglocknerin alppitie. On muuten monen mielestä maailman paras tie, kysy vaikka kuukkelilta, jos et usko. Oli samalla koko reissun ensimmäinen maksullinen siirtymä. Mopolippu taisi olla jotain 26€. Käytiin heti puomin jälkeen merkkaamassa reviiri paikallisen poliisilaitoksen WC-tiloissa ilmaiseksi, näin saadaan nimittäin vastinetta rahalle. Ylöspäin ja liikenneympyrästä vasemmalle suuntaan Grossglockner. Hirvee turistirysä. Ajattelin, että eihän täällä pääse vetämään ollenkaan. Maisemat oli kylläkin tosi komeet ja käytiin pahimpaan nestehukkaan alkofreit naukkaamassa terassilla.
Oli itävallan sakemanni myös keksinyt nimen meidän seikkailulle: Alpensinfonie on tour. Ja kyllä taas tänään soitettiin.
Ratsaille ja takaisin päin. Turistirysä kun päättyi umpikujaan. Suureksi iloksi Calimoto kertoi edessä siintävän 50km alpenpassoa ja sitten pitäisi kääntyä oikealla. Asia kunnossa! Rajottimet myös kuntoon, asetukseksi kakkonen ja joikhaamaan. Tie oli aivan älyttömän hieno, voi pyhä japanialainen metallivalimo ja koneistamo, että se oli hieno! Soitellakin sai ihan rauhassa, kierroksella ohitettavat tuli perä edellä vastaan ja ne oli äkkiä taas takana. Ehdin batmania odotellessa muutaman kuvankin aina räpsiä. Rytmi olisi kyllä varmaan tosiaan löytynyt paremmin, kun olisi nakannut kännykän Batmanin db-killerin mukana Reiniin toissapäivänä mutta toisaalta sitten ei olisi ehkä tänne päädytty.
Ei uskonut Itävallan sakemanni-gessujätkä, että olin viikon jo ollut parkissa venttaamassa ZX-10RR:ää. Kysyin myös, vaihtaisko pökkis-pökkis menopelinsä Japanin parhaaseen pyörään mutta ei ollut kuulemma kiinnostunut. Olis perhana pitäny käydä sen pesupaikan kautta. Käskin haistaa Tutti Fruttia ja löin kytkin pohjassa rajottimelle. Sen jälkeen olikin helppo poistua huomaamattomasti takavasemmalle puoli tuntia edelleen Batmania edellä.
Upea pätkä oli tämä Grossglockner! Jos olet edes nurkilla, mene käymään. Pro-tipsi: mene ennen 15:30 niin ehdit ao. kuvan turistirysään. Menee sen jälkeen tie kiinni ja kaikki myöhästyneet kaikkien kaverit on vetomestoilla jonossa sun edessä.
Nyt menee mopojätkät nukkumaan. Aamulla on pyrkimys päästä jo 6 aikaan bahnalle vetämään. Olisi vetopäivä aina Rostockiin saakka. Sovittelin jo laukkua toisinpäin kyytiin, olisi ehkä
vähän aerodynaamisempi siten. Katotaan jos Köpökin muistaa ottaa aamulla dosetista oikeesta lokerosta ja saa kerrankin äppsit päälle. Saataisi tuomarillekin jotain arvosteltavaa. Koko reissu on tähän asti körötelty alle kolmeasataa (GPS).
Muutamaan päivään ajettu reitti sinisellä ja alustava huominen siirtymä punaisella. Matka taittuu bahnalla vähän eri tahtia, kuin Euroopan mutkaisimmilla teillä.
Huomioita päivän varrelta:
- 102 Gessua. Osuttiin niitten pesimämaille ja tänään ollaankin yötä niitten kuoriutumismestoilla Baijerissa! Yhteensä 333. Sieltä ne hiljalleen leviää ympäri Eurooppaa, kunnes elokuussa valtaa joka kolkan. Vedettiin muuten tänään norjalaisesta gessuletkasta ohi, rispektit heille!
- Joku Vespojen kokoontuminen vissiin täällä. Tuli Gessujakin enemmän Vespoja vastaan ajamalla ja trailerien kyydissä. Hienoja pelejä, semmonenkin pitäisi saada.
- Käskin Batmania huomenna seuraamaan aamusta kylttejä Potsdam, Berliini ja Rostock. Ehdin varmaan vetää pikku tumut jo perillä ja toipuakin kertaalleen ennen kuin hän saapuu perille.
- Täällä seudulla on kyllä maailman parhaat tiet ja maailman paras ruoka. Taas meni kokille 5 tähteä.
- Illan majapaikan isäntä lupas ensi kerralla tarjota kaiken, kun tullaan käymään. Eipä arvannut ukko, että olisin kahden viikon päästä uudelleen tulossa mestoille parinkymmenen kilsan päähän!
? Hyvin ajettu, huh.
