Olen ainoa meidän perheemme aikuinen motoristi. Olen suunnitellut mielessäni, että sitten kun lapset kasvavat riittävän suuriksi, voisimme - aviosiippa ja minä - pakata skootterini laukuihin tarpeelliset tavaramme, ja lähteä Eurooppaan, aluksi ehkä Saksaan. Tänään puin tämän ajatukseni sanoiksi puolisoni korville kuultavaksi. Ja mitä! Sain tosi kummastuneen katseen osakseni ja ilmoituksen sen lisäksi, ettei hän, luomakunnan kruunu - siis mies - aikoisi minään vyöruusuna olla. Minä tietysti ajattelin että, mikä siinä niin kummaa olisi. Olemmehan muutenkin taivaltaneet pitkän avioliittomme tasa-arvoisesti.
Onko kuitenkin niin, että tällainen naiskuski/mieskyytiläinen on vastoin miehistä itsetuntoa silloinkin, kun mies ei ole harrastanut kuin joskus teininä mopoilua maalla serkkunsa Tunturilla???
Eipä silti...löysin pian itseni mobile.de:n sivuilta hakemassa kumppanilleni sopivaa omaa moottoripyöräkandidaattia
. Ehkäpä sitten joskus muutaman vuoden kuluttua teemme sen matkan
.
Onko kuitenkin niin, että tällainen naiskuski/mieskyytiläinen on vastoin miehistä itsetuntoa silloinkin, kun mies ei ole harrastanut kuin joskus teininä mopoilua maalla serkkunsa Tunturilla???
Eipä silti...löysin pian itseni mobile.de:n sivuilta hakemassa kumppanilleni sopivaa omaa moottoripyöräkandidaattia