Työntö, veto vai molemmat?

[skuikka]

Taitaa yrittää sanoa sitä, että vastaohjauksen täydellisyyden julistaminen on yksinkertaistamista, joka voi toisaalta olla opetusteknisesti järkevää. Se on useimmiten paras tapa kääntää pyörä, mutta niinkuin kaikki muukin, se ei ole absoluuttisesti "hyvä" tai "huono".
Se aiheuttaa mm sen, että siitä kun kuski alkaa kääntämään ohjaustankoa, etenee pyörä x-matkan, ennenkuin se ohjautuu haluttuun suuntaan. Eli syntyy viive, joka taas vaatii ennakointia. Silti se on nopein tapa kääntää pyörä, ei se siitä muutu vaikka voidaankin todeta, että vastaohjaus ei ole viiveetön.
Se, että etupallo käy kääntymässä halutun kääntymissuunnan vastapuolella on myös totta, maastossa sillä on merkitystä, samoin, jos on tupeloinut itsensä assun reunalle, silloin vastaohjauksesta voi seurata hiekkaa sieraimissa.
Eli, vastaohjaus on useimmissa tapauksissa paras tapa kääntää pyörä, mutta täydellinen se ei ole ja heikkouksien tiedostaminen vähentää riskejä.

 

[jaulis]

Kellään myydä Bone-suomi-Bone sanakirjaa?

Apteekista niitä saa reseptiä vastaan. Vaikkapa muutama tramali alkuun ja katsoo miten alkaa selkeytymään...

 

[Pekkavee]

Taitaa yrittää sanoa sitä, että vastaohjauksen täydellisyyden julistaminen on yksinkertaistamista, joka voi toisaalta olla opetusteknisesti järkevää.

Hyvä pointti.
Tuota olen mopokoulutuksessani toteuttanut. Siis 50cc ja 15 vuotiaat.
Esimerkki 240 kg pyörällä (BMW R1100GS) mutkittelemalla kuin käärme 30 km/h voi kertoa noille mopo-oppilaillekin jotain työntöohjauksesta.
Olen tuolla mopokouluttajana.
Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys
Aloitetut kurssit jatkuvat vielä pitkään syksyyn ja ensi vuonna sitten taas uudet kurssit.
Jos teillä on mopoikäisiä lapsia, niin tervetuloa ensi vuonna mukaan.

Pekka

PS. Jaa Bone varmaan vastaa kohta, että käärme ei mene kolmeakymppiä.

 

[Kiertotiehuvitus]

Kuka ei pelkää mustelmia, voi kokeilla seuraavaa.

Seuraamusten lieventämiseksi ajetaan polkupyörällä. Valitaan suora tienpätkä, jonka reunalla on jalkakäytävä. Ajetaan ajoradan oikeaa reunaa pitkin ja hivuttaudutaan ihan siihen reunakiven viereen. Sitten vielä vähän lähemmäs, niin että molemmat renkaat hankaavat kevyesti reunakiveä..... Kipujen helpotettua mietitään siinä jalkakäytävällä istuen, miten pyörä olisi suostunut ohjautumaan pois siitä reunakiven vierestä, jos sillä etupyörällä olisi voinut tehdä sen pienen lenkin oikealle ja saada pyörän kallistumaan vasemmalle.

Itse en tuota enää tee. Tein sen - siis sekä kaatumisen, että sitä seuraavan pohdinnan ja oivalluksen jo joskus noin viisikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen en ole tuota enää epäillyt.

 

[Bone]

Jahas.... Aletaanko hiljalleen lähestyä sitä, että tuolla "todellisuudessa"
liikuttaessa löytyykin yllättävän paljon tilanteita joissa painopisteen
siirto kroppaa tehokkaasti käyttäen saa paljon suuremman painoarvon
kuin mitä ensihätään syvällä rintaäänellä julistetaan .

Kannattaa myös pitää mielessä, että "tapetilla" ei ole pelkästään agressiivinen rata-ajo,
tai jännäkakkatilanteet.

 

[yoohah]

Eikös tuossa polkupyöräesimerkissä rotvallin reunalla pyritty osoittamaan sen vastaohjauksen tarve/mielekkyys myös näissä tosielämän tilanteissa? Ihan hyvä esimerkki muuten. Paljon pyöräilevälle saatta näinkin tapahtua ihan tahtomattaankin.

 

[M58]

Threadissä on ansiokkaasti keskusteltu prätkän ohjaamisesta, joko käsillä tai vartalolla, tullen aina siihen tosiasiaan, että kallistumaan ja sitten kääntymään sitä prätkää pitää kurveissa saada.

Kun prätkää voi ohjata vartaloakin kallistamalla, tullaankin siihen mielenkiintoiseen ja hyvin haastavaan tilanteeseen prätkän kuljettamisessa - kun on kyytiläinen siellä takana.

Nimittäin kyytiläinenkin voi vartaloaan kallistamalla joko liikaa, tai liian vähän merkittävästi vaikuttaa prätkän ohjautumiseen.

Männä suven kokemuksista sekin on nyt kuultu, luotettavasta lähteestä, että kaveri oli ajanut kurvissa ulos, mutta ei ulkokurvin puolelle, kuten lähes aina näissä käy, vaan tällä kertaa sisäkurvin puolelle ja aivan tosi - perin merkillistä - tai sitten ei kun asiaa pysähtyy miettimään.
Eli ikäluokkani kaveri jolla kokemusta soolona pari kolme kesää, ja tuskin lainkaan duona ja sitten duona kohtuullisen haastaville mutkapätkille (Gg).

Ja niinhän siinä on sitten käynyt, että raskaalla SportTouringilla (Busa) on lähdetty vas. kääntyvään kurviin ja kyytiläinen syystä tai toisesta on kallistunut liikaa vieden pyörää mukanaan (yliohjautuminen) jolloin kapealla tiellä on samantein iskeydytty vasemman puolen kallioon ja siitä sinkouduttu ulos - onnet matkassa kun lähes tulkoon pintanaarmuilla on selvitty.
Kuski ei tuossa ole kyennyt oikaisemaan kallistumista, joka varmasti olisi ollut vältettävissä sekä vartalon oikaisulla, että stongista voimakkaasti kääntämällä. Pyörässä ei teknistä vikaa, eikä tienpinnassa, Gg:n pinta on tasainen, siellä ei ole uria - toisin kuin meillä.

Ajan itse kohtuullisen paljon duona rouvan kanssa, ja mutkapätkillä mutkissa rouva eläytyy menoon täysin, kallistellen mukana, milloin liikaa (yliohjautuminen), milloin liian vähän (aliohjautuminen) ja varman päälle ainoa mahdollisuus hallita tilannetta ja jatkaa vauhdikasta mutka-ajamista on ohjata prätkää stongista kääntämällä, työntäen ja vetäen, kun toisinaan mukava parin kolmen mutkan sarja sitä vaatii.

Tämä vastaohjaus on siitä metka, että se on hyvin haastava ja oikein suoritettuna tehokas ja nopea tapa ohjata prätkää. Ja mitä enemmän on ikää ja mitä myöhemmin prätkäilyn aloittaa, sen vaikeampaa kaiken oppiminen on - siinä mielessä hakeutuminen ohjattuihin koulutuksiin olisi lähes välttämätöntä kaikilla ikänestorina prätkäilyn aloittaville. Kellään ei ole aihetta ylimielisyyteen.

Tämä luotettava lähde mainitsi, että tällä alppipannut ottaneella kaverilla oli lievästi taipumusta ylimielisyyteen prätkäilyssään.

 

[GuessWho]

Lähes joka kerta kun ottaa kyytiin ensikertalaisen, on syytä tietysti ohjeistaa tarakkaharakkaa homman säännöistä. Itse olen päätynyt selittämään asian sillä tavoin että kyytiläisen homma on pitää selkärankansa aina samassa linjassa kuin se on kuskillakin. Etu- ja keskisormi pystyyn ja niitä samanaikaisesti kallistellen on helppo demonstroida ajatuksen ydin. Joka kerta on homma mennyt kaaliin laakista. Näin kuskille ei jää muuta pohdittavaa kuin miettiä paljonko kallistukseen vaikuttaa se että yhden kuskin painon sijaan mutkaan roikkuu lisäpuntti. Helppoa kuin heinänteko.

tuosta kääntymisestä yleensä. Olen joskus leikkinyt erilaisilla mopoilla testaillen niiden herkkyyttä kääntyä kadulla siten että mutkaiseen risteykseen tullessa päästän irti stongasta ja kurvailen loput mutkan moottorijarrulla, käännellen pyörää pelkällä kropalla. B-Kingillä se onnistuu jotenkuten, ratagixxerillä tai vaikkapa FJR:llä huonosti ja SuperDukella voi melkein pujotella kaistaviivoja. Eroavaisuuksia siis on isosti. Kovavauhtisessa mutkailussa SDR:llä käytän enemmän vetämistä kuin työntöä koska kääntyminen on niin herkkää että näin käytettävä voima pienenee luonnostaan vastaamaan mopon ominaisuuksia.

 

[Bone]

Jep-jep.... Nythän aletaan olla jo "aika pitkällä" siitä vastakkainasettelusta josta aloitettiin .

Näinhän se menee, että sauna on ensin lämmitettävä ennenkuin pääsee itse asiaan .

Kun tuo kaksipyöräisellä liikkuminen on niin hieno laji kuin vain joku voi olla, on tosiaan sääli
linnoittautua tiukasti johonkin nurkkaan absoluuttisen totuutensa kanssa, joka on kuitenkin
vain osatotuus..... usein... ja käytännön tasolla.

Kaksipyöräisellä meno noin laajemmin käsittäen ja eri puitteissa kun on asia joka
alkaa olla kaikkine ulottuvuuksineen olla "lähellä lentämistä" vaikka enimmäkseen
maakosketuksella mennäänkin.

Tuolla "kehon käytöllä" alkaa tulla kummasti kasvavaa merkitystä siinä kohtaa
kun siirrytään syystä tai toisesta.... vahingossa tai tahallaan.... "pois raideliikenteestä",
eli alkaa lipsumaan.

Tästä näkökohdasta.... joka liittyy turvallisuus/selviytymisasiana väistämättä moniin
paniikkitilanteisiin, on tuon "kehonkäytön" oppimisen ja merkityksen dissaaminen
joskus jopa "hengelle hupaa" touhua.

Eikun eteenpäin

 

[suizaki]

Dynamiikkaan en jaksa puuttua... Joskus kolme tuntia tentissä istuneena en ois saanu montaa mutkaa ratkottua ja silloin etenemisvauhti on vaan auttamatta liian hidas. Tuollainen omakohtainen huomio tulee mieleen, että kun ratailussa tiputtaa omaa kierrosvauhtia vaikka sen 5 sek jäähdyttelykierroksella ja on aikaa ihmetellä, että mihin asentoon sitä päätyy, niin kroppa on ihan velttona mopon päällä ja sillä sisäkurvin (se työntävä käsi) käden avulla voi vaikka kaivaa nenää, jos visiiri unohtuu auki. Eli omalla ajotyylillä kun siirrän painoa sisäkurviin, niin se ulkopuolen käsi hoitaa enemmän sen ohjauspuolen ja toinen on vaan mukana.


Lopuksi kukkahattu syvälle päähän ja valistusta

Näitä juttuja kun treenailee muualla kuin paperilla, niin muistakaa turvallisuus:

http://www.youtube.com/watch?v=VruWHHEnZGw

 

[Kiertotiehuvitus]

Alkaa olla ajokausi takana kun täällä taas näitä väännetään...

Asian teoriasta kiinnostuneiden kanataa lukea esim. englanninkielinen Wikipedian artikkeli Bicycle and motorcycle dynamics.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bicycle_and_motorcycle_dynamics

Moottoripyörän tai polkupyörän pitää olla kallellaan, jotta se voisi kaartaa. Kallistuksen aikaansaamiseen tarvitaan vastaohjaus. Siis jos ei tapahdu vastaohjausta, ei synny tarvittavaa kallistusta. Näin se vaan on. Äärimmäiset temppuilut voivat olla sitten joku ihan eri juttu. Kuski tekee vastaohjauksen joko tietämättään tai tietoisesti. Ilman käsiä ajettaessa kuski siirtää painoaan, minkä seurauksena pyörä tekee vastaohjausliikkeen.

Yksinkertaistettuna tapaus "ilman käsiä vasemmalle kääntyminen":
- Kuski siirtää painoaan vasemmalle.
- Pyörän ja kuskin yhteinen painopiste pysyy sivusuunnassa suunnilleen paikoillaan, joten pyörän painopiste siirtyy oikealle, eli pyörä kallistuu oikealle.
- Pyörän kallistuminen oikealle saa etupyörän kääntymään oikealle - siis tekemään sen vastaohjausliikkeen. (Tähän vaikuttavat yhdessä hyrrävoima, ohjausgeometria, rengasprofiili jne..)
- Etupyörän kääntyminen oikealle saa pyörän kallistumaan vasemmalle ja käännös vasemmalle alkaa.

Niin se alkuperäinen ketjun kysymys. Veto, työntö vai molemmat. Taitaa olla niin tapauskohtaista ja pyörästä riippuvaa, että kaikka vaihtoehdot ovat oikeita. Pystyssä, kädet rentona ajettavalla matkapyörällä se taitaa ola lähinnä molemmat.

 

[Pekkavee]

Yksinkertaistettuna tapaus "ilman käsiä vasemmalle kääntyminen":
- Kuski siirtää painoaan vasemmalle.
- Pyörän ja kuskin yhteinen painopiste pysyy sivusuunnassa suunnilleen paikoillaan, joten pyörän painopiste siirtyy oikealle, eli pyörä kallistuu oikealle.
- Pyörän kallistuminen oikealle saa etupyörän kääntymään oikealle - siis tekemään sen vastaohjausliikkeen. (Tähän vaikuttavat yhdessä hyrrävoima, ohjausgeometria, rengasprofiili jne..)
- Etupyörän kääntyminen oikealle saa pyörän kallistumaan vasemmalle ja käännös vasemmalle alkaa.

Tuo ilman käsiä ajo oli hyvin demottu siinä mun linkittämässä videossa ajassa 2.22.
Linkki
Tuo ohjauskulman muutos on kyllä tosi pieni, eikä sitä hevin huomaa.
Jakoviivojen väli on tuossa videossa tankin osoittimessa kai jotain 2 astetta. Eli noin 2 asteen vastaohjaus saa aikaan kääntymisen kovemmissakin vauhdeissa painonsiirrolla.
4 asteen muutos saa sitten aikaan nopean väistön, kun ohjaustangosta vääntää.

Pekka

 

[exhaust]

Bajahillin sivuilla on muuten puitu myös näitä asioita jostain syystä:

Tämä artikkeli on kasattu yhteen loppukesästä 1999 sfnet.harrastus.mp:ssä käydyn sodan seurauksena ja yhteenvetona. Suurkiitokset myös kaikille tietämättään osallistuneille. Lähteenä on käytetty mm. kirjaa: Robinson John, Motorcycle tuning: chassis, ISBN 0 7506 1840 X. Näiden lisäksi tietoa on kaivettu pitkin poikin nettiä eikä yksiselitteistä alkuperä-dokumenttia ole olemassa. Kuvat ja teksti: Santtu Ahonen. Kiitokset avusta: Janne Tervola, Risto Kaivola ja Antti Kortesuo

http://www.bajahill.net/1999/08/miksi-ja-miten-moottoripyora-kaantyy.html

Radalla ajoon hyvä vinkki tullut tuosta ulkokahvasta vetämisestä, ilmankos se oikea ojentaja on kipeytynyt kun on sisäkurvista jäykistellyt ja työnnellyt. Uusi metodi lähtee kokeiluun ensi keväänä

 

[Nitrous]

Moottoripyörän tai polkupyörän pitää olla kallellaan, jotta se voisi kaartaa. Kallistuksen aikaansaamiseen tarvitaan vastaohjaus.

Mitenkäs kallistus aikaansaadaan silloin kun jompikumpi rengas ei ole maassa?

 

[Bone]

Alkaa olla ajokausi takana kun täällä taas näitä väännetään...

Asian teoriasta kiinnostuneiden kanataa lukea esim. englanninkielinen Wikipedian artikkeli Bicycle and motorcycle dynamics.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bicycle_and_motorcycle_dynamics

Moottoripyörän tai polkupyörän pitää olla kallellaan, jotta se voisi kaartaa. Kallistuksen aikaansaamiseen tarvitaan vastaohjaus. Siis jos ei tapahdu vastaohjausta, ei synny tarvittavaa kallistusta. Näin se vaan on. Äärimmäiset temppuilut voivat olla sitten joku ihan eri juttu.

Nitrous tuolla jo avasikin asiaa yhdellä käytännön asialla, jota ei kategorisesti voi laittaa laatikkoon
"äärimmäiset temppuilut".

Sanon nyt taas alkuun.... koko höpöttämisen tarkoituksen.

Kyse ei ole siitä, että joku "teoria" olisi täysin tai pääosin väärä.

Kyse on siitä, että se kulloinenkin "käytännön konteksti" on ajettaessa aina ja väistämättä se
jossa asiaa on tarkasteltava...... ei oppikirjassa, ei toimiston pöydällä tms.

Kun siinä "käytännön kontekstissa" on sitten hyvinkin monia "muuttujia", joilla voidaan
joissain tapauksissa jopa täysin korvata.... kyllä, täysin korvata joku asia..... kuten esim. "vastaohjaus"
ollaankin taas kerran tilanteessa, jossa sinällään ihan oikeassa oleva teoreetikko talutetaan
toteamaan.... ns. mahdotonta .

Aiheita on muitakin kuin kaksipyöräisen hallinta, joissa tilanne on sama.

Ihan samalla "tiukkuudella" kun sillä, että mopon kääntyminen edellyttäisi aina
tietoista tai tiedostamatonta vastaohjaamista...... on vähintäänkin mielenkiintoista
millaisia vastauksia saadaan seuraaviin:

Miten on mahdollista, että kaksipyöräisellä voi ajaa täysin suoraa linjaa niin että
laite on vaikka kuinka kallellaan?

Miten on mahdollista kaartaa ilman että laite kallistuu astettakaan?
Eli ajaa sitä käytännössä samoin kuin siinä olisi toisella sivulla tukipiste? (kolmas pyörä, eräänlainen sivari siis)

Miten on mahdollista suoraan ajaessa kallistaa laite vasemmalle kyljelle ja kaartaa sillä oikealle?

Eikä edelleenkään liikuta käytännön tilanteista kaukana jossain extremessä.
Liikutaan ihan normaalin, monitahoisesti tehtävän kaksipyöräisen hallinnan parissa jossa
kehon käyttö on merkittävää ja moninaista.

Miksikö tämä on niin "merkittävä tekijä" kaksipyöräisellä liikkumisessa ?

Kaksipyöräisellä on aika paljon kyse tuosta "tasapainosta" ja siitä, että ajatellaan sitten
turvallista liikkumista tai jotain ilmiömäisiä suorituksia vaikka rr-radoilla..... hyvinkin
erilaisessa "kontekstissa" siis......

"Raideliikenne" loppuu molemmissa ympäristöissä ennemmin tai myöhemmin eri syistä ja eri
tiheydellä..... mutta asia on väistämätön.
Mikäli "kropalla" ei jossain määrin olla valmistauduttu ja "ennakoitu" sitä, että esim. pito muuttuu......
eli ollaan vain "yhtenä könttinä" laitteen pystylinjan kanssa, lähdetään siitä, että pelit pysyy "raiteillaan" ja
ohjailu tapahtuu käytännössä täysin "köntin" tasapainoa vastaohjauksella horjuttamalla (muuttamalla).......

Noutaja tulee usein ja salamannopeasti kun pito muuttuu suhteellisen vähänkin.

Vastaohjaus on todella ja kiistämättä hyvä, tehokas ja nopea tapa "kääntää laitetta"...... mutta
siihen liiaksi, sokeasti ja kritiikittömästi lukkiinnuttaessa...... noutaja kolkuttaa nopeammin ja useammin kuin postimies.

..... jatketaan

 

[Kiertotiehuvitus]

Mitenkäs kallistus aikaansaadaan silloin kun jompikumpi rengas ei ole maassa?

Tuo menee jo sarjaan "temppuilut". Itsellä tuollaista ei ole tainnut ainakaan tarkoituksella tapahtua, että en osaa kokemuksesta sanoa. Mutta teoriassa..

Pienellä Googlettelulla eksyin yksipyöräisten polkupyörien keskustelupalstalle. Voisi kuvitella, että U käännöksiä ja kahdeksikkoja keula ilmassa moottoripyörällä pyörittelevät stunttikuskit tekevät jotain saman tapaista kuin nuo "sirkuspyöräilijäkin". Aika tuttua juttua löytyi tuolta Unicycle -foorumilta:

Almost all turning is initiated by a counter-steer. To counter-steer a unicycle, angular action / reaction is used. To turn left, a counter-steer to the right must first be done to establish a left lean.
To counter-steer to the right, the upper body must twist to the left (the action) and in reaction the lower body must twist to the right which is the right counter-steer. With the left lean established it is now natural for the unicycle to circle to the left by just pedaling through it. To get out of the left turn at the desired turn angle, just do a counter-steer to the left to neutralize the lean and continue straight forward.

 

[Bone]

Tuo menee jo sarjaan "temppuilut". Itsellä tuollaista ei ole tainnut ainakaan tarkoituksella tapahtua, että en osaa kokemuksesta sanoa. Mutta teoriassa..

Pienellä Googlettelulla eksyin yksipyöräisten polkupyörien keskustelupalstalle. Voisi kuvitella, että U käännöksiä ja kahdeksikkoja keula ilmassa moottoripyörällä pyörittelevät stunttikuskit tekevät jotain saman tapaista kuin nuo "sirkuspyöräilijäkin". Aika tuttua juttua löytyi tuolta Unicycle -foorumilta:

Almost all turning is initiated by a counter-steer. To counter-steer a unicycle, angular action / reaction is used. To turn left, a counter-steer to the right must first be done to establish a left lean.
To counter-steer to the right, the upper body must twist to the left (the action) and in reaction the lower body must twist to the right which is the right counter-steer. With the left lean established it is now natural for the unicycle to circle to the left by just pedaling through it. To get out of the left turn at the desired turn angle, just do a counter-steer to the left to neutralize the lean and continue straight forward.

Jatketaan valitsemallasi tiellä.... ja koitetaan suorastaan apinan raivolla repiä ajatus pois
"suunnittelupöydältä" todellisiin puitteisiin..... kaksipyöräisellä AJAMISEEN

Jos raskain mielin hellittää kouristuksenomaisen otteen tuosta "stunttigenrestä" kahdeksikkoineen
yhdellä pyörällä (kaksipyöräisellä), ei tarvitse mennä sen kauemmas arkitodellisuudesta
kuin lievään mutta pitempään ns. power wheelieen . (ei mitään "keulimisjuttuja" siis)

Se harvemmin sattuu kohdalle millään "biljardipöydällä"...... vaan ihan todellisessa ympäristössä.....
jossa "ajorata" on enemmän tai vähemmän urilla..... kallistaa sinne tänne.... usein näiden lisäksi
hieman kaartaakin johonkin.......

Taitaa olla suht fataalia lähteä tuolla kohtaa siitä, että takerrutaan kouristuksenomaisesti
vastaohjaukseen..... ja varmistetaan ote vielä etukäteen sillä, että hanskat on tippaliimalla
kiinni tupeissa .

Nyt ihan aikuisten oikeesti..... asioita todelliseen kontekstiin..... vaikka kiertotietä huvitellen .

Se huvi saa ihan toiset ulottuvuudet nautinnollisuuden ja monimuotoisuuden suhteen......
kun rohkenee hieman rennommin leikkiä niillä jalkojen välissä olevilla vehkeillä .

 

[Kiertotiehuvitus]

Jatketaan valitsemallasi tiellä.... ja koitetaan suorastaan apinan raivolla repiä ajatus pois "suunnittelupöydältä" todellisiin puitteisiin..... kaksipyöräisellä AJAMISEEN
....

Ihan kaikkea en noista Bonen tunteella, taiteella ja tiedolla kirjoitetuista kommenteista ymmärrä, mutta luulen kuitenkin meidän olevan enemmän samaa mieltä kuin miltä nuo kirjoitukset näyttävät. Taidamme vain kirjoitella vähän eri asioista ja eri näkökulmista. Omat juttuni pyörivät tuon ketjun otsikon = vastaohjauksen ympärillä. Siitä saattoi saada sellaisen käsityksen, että minun mielestäni ajaessa ei tarvitsisi mitään muuta tehdäkään.

Menisiköhän se suunnilleen näin:
Ohjaustankoa kääntelemällä (vastaohjauksella) kuski määrää minne moottoripyörä kääntyy.
Muilla tavoilla kuski määrää miten se sinne kääntyy, (vai kääntyykö ollenkaan).

Näitä muita tapoja vaikuttaa ajamiseen kaarteessa onkin sitten paljon:
- ajoasento ja sen muutokset (painonsiirto, roikkuminen…)
- voiman kohdistaminen joka kohdassa, missä kuski on kiinni pyörässä
- kiihdyttäminen
- jarruttaminen; moottorilla, etujarrulla, takajarrulla – kaikki mahdolliset yhdistelmät näistä
jne….

Sää lämpenee tällä viikolla. Taitaa vielä päästä ajamaankin.

 

[Bone]

Menisiköhän se suunnilleen näin:
Ohjaustankoa kääntelemällä (vastaohjauksella) kuski määrää minne moottoripyörä kääntyy.
Muilla tavoilla kuski määrää miten se sinne kääntyy, (vai kääntyykö ollenkaan).

Näitä muita tapoja vaikuttaa ajamiseen kaarteessa onkin sitten paljon:
- ajoasento ja sen muutokset (painonsiirto, roikkuminen…)
- voiman kohdistaminen joka kohdassa, missä kuski on kiinni pyörässä
- kiihdyttäminen
- jarruttaminen; moottorilla, etujarrulla, takajarrulla – kaikki mahdolliset yhdistelmät näistä
jne….

Sää lämpenee tällä viikolla. Taitaa vielä päästä ajamaankin.

Valitettavasti vaan asiassa kuin asiassa joka on "lukijalle uutta", käy että sitä luetaan
kuin yksisilmäinen piru raamattua.

Ylipäänsä.... ei ole oikein hyvä juttu, että ihan ylipäänsä kaksipyöräisen "hallinnassa"
niin iso asia kuin "kropan käyttö ja sen moninaiset vaikutukset" jää juuri
alkutaipaleella oleville liian pieneen, lähes bannattuun rooliin.

"Ohjaustankoa kääntelemällä (vastaohjauksella) kuski määrää minne
moottoripyörä kääntyy".

Varsin ehdottomasti ilmaistu..... kun lukee vielä "miten" osion jatkoksi.

Kaiken maailman kaksipyöräisillä eri paikoissa ja tavoilla vuosikymmeniä "hölmöillyt" porukka
kyllä asettaa lausumat luonnostaan oikeisiin puitteisiin oikein painoituksin..... mutta..... ????

Ottaisitko noiden lausumiesi pohjalta kuitenkin kantaa muutamaan tuolla aiemmin esiintuotuun juttuun?

Miten on mahdollista että esim. vasemmalle (ihan oikeasti) kallistettu laite voi kulkea viivasuoraan
jos näin halutaan?

Tästä jatkoon.... miten on mahdollista että voi kaartaa tuosta tilanteesta.... sama kallistus säilyttäen oikealle?

Toisaalta..... jos ohjaus lukitaan siten, ettei sitä voi kääntää oikealle keskiasennosta..... miten laitteella kuitenkin
voi suht sujuvastikin kaartaa suoraan ajosta vasempaan?

On aivan totta, että esim. laitteen painolla ja muillakin tekijöillä on merkitystä siihen,
kuinka "helposti tai nopeasti" asioita tapahtuu.

Nyt kuitenkin jymäytetään.... aivan, ei jysäytetä vaan jymäytetään "ehdottomuuden lekalla"
asioita tiskiin, jotka ihan todellisuuden parissa ovat paljon muuta(kin)
ja ne ehdottomat mahdottomuudet ovatkin mahdollisuuksia.... monella tapaa, monissa yhteyksissä.....
joskus aivan ratkaisevasti.

 

[Pekkavee]

Ja tarina jatkuu.
Bonen runosuoni sykkii ja sanan sälää tulee. Mutta
Olisiko porukalla hyviä ohjeita miten noi 15 v nuoret saisi oppimaan työntö/vastaohjauksen edes jotenkin mopolla ajossa..
Siis, että pystyvät väistämään eteen kolmion takaa tulevan auton tai muun vaaratilanteen.

Ennakointi ei ole vastaus, koska sitä yritän opettaa heille aina ja kaikissa tilanteissa muutenkin.

Siis kysymys koskee pyörän käsittelyä ja nopeaa väistöä. Ja sen opettamista.
Olen mopokouluttajana Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen mopokursseilla.
Ja siksi kyselen. Vielä on ajotunteja oppilaille, jotka vasta täyttävät 15 v.
Ajokelit ovat kyllä aika haasteelliset jo tähän aikaan vuodesta.

Pekka