Kiertotiehuvitus sanoi:
Alkaa olla ajokausi takana kun täällä taas näitä väännetään...
Asian teoriasta kiinnostuneiden kanataa lukea esim. englanninkielinen Wikipedian artikkeli Bicycle and motorcycle dynamics.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bicycle_and_motorcycle_dynamics
Moottoripyörän tai polkupyörän pitää olla kallellaan, jotta se voisi kaartaa. Kallistuksen aikaansaamiseen tarvitaan vastaohjaus. Siis jos ei tapahdu vastaohjausta, ei synny tarvittavaa kallistusta. Näin se vaan on. Äärimmäiset temppuilut voivat olla sitten joku ihan eri juttu.
Nitrous tuolla jo avasikin asiaa yhdellä käytännön asialla, jota ei kategorisesti voi laittaa laatikkoon
"äärimmäiset temppuilut".
Sanon nyt taas alkuun.... koko höpöttämisen tarkoituksen.
Kyse ei ole siitä, että joku "teoria" olisi täysin tai pääosin väärä.
Kyse on siitä, että se kulloinenkin "käytännön konteksti" on ajettaessa aina ja väistämättä se
jossa asiaa on tarkasteltava...... ei oppikirjassa, ei toimiston pöydällä tms.
Kun siinä "käytännön kontekstissa" on sitten hyvinkin monia "muuttujia", joilla voidaan
joissain tapauksissa jopa täysin korvata.... kyllä, täysin korvata joku asia..... kuten esim. "vastaohjaus"
ollaankin taas kerran tilanteessa, jossa sinällään ihan oikeassa oleva teoreetikko talutetaan
toteamaan.... ns. mahdotonta

.
Aiheita on muitakin kuin kaksipyöräisen hallinta, joissa tilanne on sama.
Ihan samalla "tiukkuudella" kun sillä, että mopon kääntyminen edellyttäisi aina
tietoista tai tiedostamatonta vastaohjaamista...... on vähintäänkin mielenkiintoista
millaisia vastauksia saadaan seuraaviin:
Miten on mahdollista, että kaksipyöräisellä voi ajaa täysin suoraa linjaa niin että
laite on vaikka kuinka kallellaan?
Miten on mahdollista kaartaa ilman että laite kallistuu astettakaan?
Eli ajaa sitä käytännössä samoin kuin siinä olisi toisella sivulla tukipiste? (kolmas pyörä, eräänlainen sivari siis)
Miten on mahdollista suoraan ajaessa kallistaa laite vasemmalle kyljelle ja kaartaa sillä oikealle?
Eikä edelleenkään liikuta käytännön tilanteista kaukana jossain extremessä.
Liikutaan ihan normaalin, monitahoisesti tehtävän kaksipyöräisen hallinnan parissa jossa
kehon käyttö on merkittävää ja moninaista.
Miksikö tämä on niin "merkittävä tekijä" kaksipyöräisellä liikkumisessa ?
Kaksipyöräisellä on aika paljon kyse tuosta "tasapainosta" ja siitä, että ajatellaan sitten
turvallista liikkumista tai jotain ilmiömäisiä suorituksia vaikka rr-radoilla..... hyvinkin
erilaisessa "kontekstissa" siis......
"Raideliikenne" loppuu molemmissa ympäristöissä ennemmin tai myöhemmin eri syistä ja eri
tiheydellä..... mutta asia on väistämätön.
Mikäli "kropalla" ei jossain määrin olla valmistauduttu ja "ennakoitu" sitä, että esim. pito muuttuu......
eli ollaan vain "yhtenä könttinä" laitteen pystylinjan kanssa, lähdetään siitä, että pelit pysyy "raiteillaan" ja
ohjailu tapahtuu käytännössä täysin "köntin" tasapainoa vastaohjauksella horjuttamalla (muuttamalla).......
Noutaja tulee usein ja salamannopeasti kun pito muuttuu suhteellisen vähänkin.
Vastaohjaus on todella ja kiistämättä hyvä, tehokas ja nopea tapa "kääntää laitetta"...... mutta
siihen liiaksi, sokeasti ja kritiikittömästi lukkiinnuttaessa...... noutaja kolkuttaa nopeammin ja useammin kuin postimies.
..... jatketaan
