Ehkä pieni välipalaaaa

.
Mitenkäs on elävässä elämässä..... kun/jos vannotaan yksisilmäisesti
vastaohjauksen olevan suorastaan ainoa tekijä kaksipyöräisen saattamiseksi
kääntymään.....
Kun tuo "lenkura aluksi väärään suuntaan/puolelle" ilmeisesti tuli omin silmin
nähtyä... vaikka usko ja tahto muusta vahva olikin....
Niin onko nyt käytännössä niin, että esim. ajettaessa vaikka "lankkua pitkin" ja
halutaan poistua sen päältä vaikka vasemmalle.... ainoa mahdollinen lopputulema
on "konttaaminen" lankun reunaan väärällä (mutta oikealla

) puolella..... kun se peli sille
puolelle väistämättä vastaohjauksen seurauksena ensin lähtee???
Onko niin, että ajaessa kivisen rantapenkereen reunaa, siitä ei pääse pois
ilman uintireissua ????
Erään lahkon logiikan mukaan kai tuossa jälkimmäisessä tapahtuu se
"vetten päällä kulkeminen"..... ilman venettä

.
Ehkä käytännössä tilanne on useimmiten jotain muuta..... mutta mutta

.
Kun johonkin lopputulemaan voidaan vaikuttaa hyvin monella tapaa ja varsinkin
eri yhdistelmillä..... ja näin asiat kuitenkin tapahtuvat enimmäkseen todellisuudessa,
on ihan mielenkiintoista,terveellistä ja avartavaa "hämmentää" jotain yhden tolpan ympärillä
pyörivää "absoluuttista" totuutta..... ihan todellisuudesta poimituilla esimerkeillä.
Rata on erinomainen ja turvallisimpia paikkoja harjoitella asioita varsinkin siinä vaiheessa
kun leikkiin lähdetään "raskahkoilla katupeleillä".
Hyvälläkin opetuksella ja teorialla noissa puitteissa on kuitenkin taakkanaan aina resurssipula.
Hankalinta opettelijalle kuitenkin on lukemattomien "ehdottomasti kokeiltavien ja koettavien"
asioiden liian korkea "kynnys" noissa puitteissa ja kalustoilla.
Paino, hyvä pito suuret nopeudet ja tapahtumien "nopeus" tuovat ja asettavat monessa asiassa
omat painavat reunaehtonsa, mutta ilman aiempaa..... järjenköyhää rypemistä kevyemmillä
vehkeillä, heikommalla pidolla, vaihtelevilla alustoilla ja profiileilla......
ollaan aika "kapoisin eväin" opettemassa turhan "korkean kynnyksen asioita".
Kaksipyöräinen on niin helvetin kaukana kahden tangon päästä ohjattavasta raitiovaunusta
kuin vain mikään voi olla.
Tämän hahmottamatta jääminen käytännössä on suorastaan kaksipyöräisen halventamista....
ja pitkässä juoksussa monin kohdin jopa äärettömän vaarallista.... muutoinkin riskialttiissa touhussa.
Turha asioita on kauheasti "vääntää", ellei ihan mahdottomista aivopieruista ole kyse.....
sama se millaista teoreettistieteellistä kredibiliteettiä ilmavaivoista kärsivällä on.
Toki musta on eri väri kuin valkoinen.... ja vastaohjauksessa kaksipyöräinen tekee kuin
tekeekin ensin sen "lenkuran", mutta joku todellisuuspohjahan on oltava ja sillä
vankka yhteys myös käytännön asioihin.
Teoria on erittäin tärkeä asia.
Siinä vaiheessa kun yksittäinen teoria asiassa, joka on yksi lukemattomista.... joilla kaikilla
on vaikutusta.... alkaa muuttua uskonnollisen hurmoksen kaltaiseksi, ollaan nykyisin
varsin arkisessa tilanteessa.
Moninaisissa puitteissa ja asioissa ollaan toistuvasti "taluttelemassa" teoreettisen, absoluuttisen
totuuden airutta tutustumaan ihan elävässä elämässä muka "mahdottomiin asioihin".