En ole viitsinyt kaikkia kommentteja katsella.
Olen todennut/totean miten ns Customeja markkinoidaan kokemattomille henkilöille! Lähinnä tarkoitan näitä isoja ja tosi painavia (Lähes 400kg ajokunnossa). Kromi kiiltää ja ym,ym. Tosi vaarallista!
NE OVAT kokeneiden motoristien pelejä!
Minäkin kokeilin ko laitetta. Monivuotisella kokemuksella ja maltilla selvisin "vahingoittumatta"!
Mm kaarreajo on oma lukunsa. Ei sopinut vanhalle,reippaan ajotyylin omaavalle kuskille.
Tjaah. Noin minäkin ajattelin aikoinaan, mutta nyt tuollaiseen minä + mopo 470 kiloa kombinaatin kanssa olen osin toisissa mietteissä.
Se taikatemppu kun on lähinnä muistaa se massan olemassaolo ja keskittyä hidasajossa siihen että kyllä se pyörä pystyssä pysyy jos vain pitää sen pystyssä. Se on kuin moottorikelkka, että jos se kaatumaan lähtee, niin sitä ei jalalla vastaan laittamalla korjata.
Lisäksi painopiste on matalalla, mikä toisaalta poista joitain yllätyksiä.
Kaarreajon suhteen on tietysti monta erilaista asiaa kuin sportilla. Tässä korostuu edelleen tuo hyvä oppi siitä että pyörä pitää saada uimaan vakaasti kaarteessa eikä häiritä pyörää kesken sen suorituksen. Kuskin hommahan on vain auttaa pyörää suoriutumaan hyvin, sehän se näet sen suorituksen tekee. Zen ja moottoripyöräily, tunne pyöräsi. Kun tunnette toisenne niin kumpikaan ei yllätä toista.
Kallistusvaroja on kustomeissa periaatteessa vähän, mikä opettaa hakemaan optimaalista ajolinjaa ja vaatii silmän kehittämistä. Toisaalta kaikissa kustomeissa taittuu astinlaudat ylös, joten jos vain nostaa jalan ylös laudalta ja vetää sitkeästi kyljelleen niin kyllä se kääntyy lähes kyykyn tavoin. Meteli on tietysti kova ja kipinääkin lentää, mutta ennen kuin runko ottaa kiinni, ollaan jo ihan polvi maassa tunnelmissa.
Tietysti tämä vaatii omanlaista uskoa siihen että noin voi tehdä, mutta kyllä voi ja kannattaakin. Ei ole mitään mieltä ajaa ulos siksi ettei astinlauta kulu. Onpa itsellekin tullut jokunenkin virhearvio ja sitten on tullut vedettyä lauta maassa isolla metelillä. Että ei ulos vaan jalka ylös ja polvi maahan, kyllä se menee ja kääntyy kun vaan ei lopeta ajamista.
Ja jos ei mene niin samalla tulee varmistettua että tulee lowslide. Jos tuollaisella malmikasalla poistuu väärässä järjestyksessä tieltä, eli kuski edellä ja pyörä perässä, niin hakemus harppuorkesteriin on hyvin lähellä hyväksyntää.
Ja jos veto menee kyljelleen, niin sitten onkin jo valmius hyljätä ajoneuvo ja jatkaa liukumalla. Tässä kohtaa farkuilla ja t-paidalla liikkeelle lähteneet katuvat katkerasti asuvalintaansa.. ja monta kuukautta. Huonollakin säkällä menee vain solisluu tai kylkiluita ja tulee ruhjeita ja mustelmia. Jos hyvin käy ei tule kuin mustelmia.
High slide tai jarrulla suoraan ulos tarkoittaa yleensä piipaavaunua. Oli sitten kyykky tai kustomi. Jos ei mitään muuta muista niin sisäkaarteeseen päin vaikka kyljelleen ja ajamista ei lopeteta ennen kuin viimeinenkin osa on pysähtynyt.
Jos olis mahdollisuus niin sanoisin että pitäs saada tähän maahan jäädadat takaisin. Ikinä en ole saanut niin paljon kaatumaharjoittelua kuin silloin kun kauan sitten käytiin ajamassa DT-jammulla jäällä. Kyllä siinä tuli pyllähdeltyä vaikka miten päin, mutta kyllä se kantapää opettaa. Pyöräkin kesti meidän harjoitukset pääosin ehjänä, omiin tappioihin tuli vain pakariin sulanut pilkkihaalari.
Tuosta on vaan niin kauan aikaa että kertausharjoitukset olisi ehdottomasti tarpeen. Ei se kaato mene näet oikein ekalla eikä kymmenelläkään kerralla, mutta jo 30 kohdalla se alkaa sujua. Ja pehmeällä lumella on hyvä aloittaa. Ei tullu vammoja vaikka useamman kerran tuuskahdin lopussa stongan yli. Jos ei ole tarpeeksi takana pitkällään, niin aina meni yli. Se kyljellään oleva pyörä hidastuu hangessa nopeammin kuin uskoisikaan....
Ja kiitos tästä moottorikerholle, niitä meidän pitäisi saada lisää tähän maahan ja lisää nuorisotoimintaa kans!
