Noin 2600 km sekalaista ajoa takana, joten tässä lyhyttä yhteenvetoa pyörän herättämistä ajatuksista:
Moottori on joustavampi ja tehokkaampi kuin uskoin tässä kokoluokassa olevan mahdollista. Vääntöä riittää 4000 rpm - 12000 rpm alueella koko ajan todella tasaisesti, eikä kierroksia todellakaan tarvitse "vinguttaa" tapissa nauttiakseen vedosta. Yläkierrosten äänet on tietenkin sen verran iloista kuunneltavaa, että niistä tekee mieli nauttia säännöllisesti. Imuäänet on tässä kolmemukisessa saatu kuulostamaan sen verran hienoilta, että kypärän sisällä on leveä hymy tasaisen varmasti. Vaatimattomille taidoilleni en osaa kaivata enempää tehoa, vaikka hieman pelkäsin jääväni kaipaamaan isompien moottoreiden tehoja. Etenkin V-koneiden vääntöä luulin kaipaavani, mutta väärässä olin. Kaupungissa ja ruuhkissa on helppo ajella hitaampiakin nopeuksia, koska kone pyörii pehmeästi aivan matalimmillakin kierroksilla.
Ajettavuudessa korostuu helppous ja ketteryys. Pyörä taittuu mutkiiin kuin ajatus ja antaa varman tunteen kuskille. Ajolinjaa pystyy korjaamaan helposti kesken mutkaakin ilman jännityksen tunteita ja yllättävät routakuopat on mukavia väisteltäviä. Alusta säädöt on tehdasasetuksilla aika kovat, mutta toimivat hienosti hyväkuntoisella tiellä ja vauhdikkaassa ajossa. Pitää perehtyä hieman asiaan ja yrittää säättää pyörää hitusen pehmeämmäksi, meillä kun Suomessa on loppunut määrärahat teiden kunnossapitoon. Mutkaisimmat tiet ei ole yleensä niitä tasaisimpia.
Jarrut toimii. Piste. Parilla sormella pyörä pysähtyy kuin seinään ja jarrutehon säätely on helppoa. Jarrut ei pure mitenkään yllättävästi vaan tuntuma säilyy koko ajan kevyestä kovaan jarrutukseen. Takajarrusta on paha sanoa mitään ihmeempää, mikä kai kertoo sen että ne toimii niin kuin niiden pitääkin. Omien pyörien kanssa hankittujen kokemusten jälkeen Nissin vie Bremboa reiluin lukemin.
Peilit on ihan hyvät muuten, mutta ei niistä näe oikein muuta kuin kyynerpäät. Tarkalla asettelulla ja päätä liikuttamalla saattaa nähdä myös taaksepäin.
Ajoergonomia on sopiva kompromissi kaikkeen. Matka-ajoa jaksaa päristellä kiitettävästi, kädet ei väsy kaupungissa ja jalkojen kulma on ihan ok 183 senttiselle. Mutkien kurvailuun ajoasento on hyvä ja painonsiirtely pyörän päällä on helppoa. Satulasta ei ole ihmeempiä tuntemuksia jäänyt mieleen, eli kai se on ihan hyvä merkki. Flyscreenistä ei taida olla hyötyä kuin hyönteisten keräämiseen ja ulkonäköön, mutta nakupyörissä tämä on tuttua.
Kytkin on kevyt käyttää (jossain sitä on haukuttu raskaaksi, mutta ehkä nuo ihmiset eivät ole ajelleet Ducateilla ja kuivakytkimillä??). Vaihteisto toimii helposti. Kaasussa oli pientä klapia (tyhjää liikettä ennenkuin polttoaineen syöttö alkaa toimia), mutta tuo on kuulemma kaikissa Triumpheissa nykyään. Pienellä vaijerin säädöllä asia hoitui.
Mittaristo on selkeä tärkeiden tietojen osalta ja vaihdenäyttö sekä säädettävä vaihtovalo efekteineen on plussaa. Kulutuslukemien seuraaminen on ihan mukavaa moottoripyörissäkin, vaikka ne tuskin oikeasti ketään tällaisia pyöriä hankkivia kiinnostaa. Maksaa mitä maksaa, kunhan hauskaa on.
Siinäpä tärkeimmät. Positiivista hehkutusta, mutta minkäs teet.