Anna tulla vaan vastauksia!
Ja kun mielestäsi toimiva organisaatio, Smoto, voisi hommat hoitaa, niin kerro vielä KUKA siellä Smotossa on ne tähän asti hoitanut. (pl. motoristiristeilyt, turvaliivipakot, ym.)
Ehkä hänelle/heille löytyisi puuhaa myös tässä uudessa neuvottelukunnassa.
Nojuu, voisin kai jotakin vastaillakin. Sanottakoon kuitenkin, että mun mielestä raamien luominen edunvalvontatyölle ei pitäis olla kovin paljoa mun asia.
1. On päivänselvää, että edunvalvontatyötä ei voida hoitaa kunnolla, ellei ole vähintään yhtä kokopäivätoimista heeboa palkollisena. Pelkästään erilaisten asioiden seuraaminen vaatii jo aika paljon duunia. Virkavalta puolestaan ottaa tai on ottamatta vastaan virka-aikana, ja yleensä siihen aikaan on muuta duunia. Siksi rahoituspohjan pitäisi olla riittävän leveä ja jatkuva.
2. Etujärjestön, tai whatever se nyt sitten onkaan, tulee edustaa moottoripyöräharrastajia mahdollisimman laajasti. Siihen ei riitä, että mukana ovat "merkittävimmät" kerhot, mitä ne sitten ovatkaan. Systeemin täytyy olla sellainen, että kaikilla on mahdollisuus osallistua ja iso osa kerhoista myös osallistuu. Muussa tapauksessa painoarvo viranomaisten ja parlamentin silmissä on liian pieni.
3. Ilmeisesti Valluvaari ajatteli jonkinlaista projektiluontoista rahoitusta, josta jokin kerho asian luonteen mukaan vastaa. Tältä osin katso ensinnäkin kohta 1. Toiseksi on selvää, että kaikilla kerhoilla ei ole varaa kovin isoihin projektiluontoisiin rahoituseriin. Jos asia on jonkun pienemmän kerhon erityisessä intressissä, se jäisi tällä rahoitusjärjestelyllä hoitamatta. Projektiluontoista rahoitusta voisi tarvita erilaisiin tutkimuksiin ja selvityksiin pysyvän rahoituksen ohella, siitä voisi varmaankin sopia melko joustavasti kerhojen kesken.
4. Iso osa edunvalvonnasta on erilaisten paskakikkareiden pysäyttämistä ennen kuin ne osuvat tuulettimeen. Tämä vaatii sitä asioiden jatkuvaa seuraamista ja nopeaa valmiutta reagoida asioihin. Toinen osa on sitten luonteeltaan "proaktiivista", ts. asetetaan tietyt tavoitteet, joihin sitten johdonmukaisesti pyritään. MMAF:n kohdalla tämä on onnistunut loistavasti, mutta se on vain muunneltujen moottoripyörien yhdistys. Työsarkaa on kovin monessa muussakin pellossa ja usein paljon. Tavoitteet pitäisi siis määritellä ja lausua ytimekkäästi julki.
5. Yhteistoiminta FEMA:n kanssa pitäisi järjestää jotenkin. Nyt kun on tullut pääkallopaikalla pariin otteeseen piipahdettua, niin on käynyt hyvin selväksi, että FEMA on edunvalvonnan kannalta elintärkeä putiikki. FEMA:n rahoitus perustuu malliin, jossa kansalliset kattojärjestöt maksavat FEMA:lle euron per jäsen. Jonkinlaisessa epämuodollisessa neuvottelukunnassa tämä on käsittääkseni ongelma.
Tossa nyt alkuun. Noiden asioiden toteutuminen itse asiassa tarkoittaisi, että SMOTO:n tilalle perustettaisiin vain uusi SMOTO. Siksi on mun mielestä harvinaisen typerää, että olemassa olevaa putiikkia, jossa hyvän edunvalvonnan edellytyksistä rahoitusta ja duunaria lukuun ottamatta kaikki toteutuvat, jaksetaan jatkuvasti solvata kaikenlaisten ihme salaliittoteorioiden kanssa. Oisitte huutajat menneet itse sinne ja tehneet asiat paremmin, saatana.
Valluvaari kysyi vielä, että kuka siellä SMOTO:ssa on hommia hoitanut tähän asti. No, en luettele täällä mitään nimiä, aika pienestä ja vuosien varrella hiljakseen vaihtuneesta porukasta on kyse. Minä muiden joukossa; jossain vaiheessa yritin tehdä asioita vähän kaikenlaisten motskariharrastajien eteen, kun ajattelin sen olevan kaikille ok. Sittemmin jonkin verran viisastuneena ilmoitan kuitenkin jo etukäteen, että aion jatkossa tehdä vain sellaisia edunvalvonta-asioita, jotka ovat omaa sydäntäni lähellä - muut saavat puolestani jatkaa rähjäämistä vaikka täällä .orgissa ja pitää tunkkinsa.
Muuten, tämä Valluvaarin statement herätti hilpeyttä ja sympatiaa eräässä Korkean Tahon ystävässäni:
sanoi:
Kriitikon elämä on helppoa, uuden luominen onkin jo vaativampaa.
Niinjoo, Mr Smoto of Finland palkinto pitäisi kanssa perustaa.
