Pyörän turvallinen kaataminen

[trj]

Ei se mopo siitä miksikään mene, anna palaa vaan. Jalkatapilla kaiverretaan vauhti pois ja sitten väännetään polvella pyörä takaisin pystyyn - ei edes matkustaja herää, jos on sattunut nukahtamaan.

Nii mutta kun on tuommonen liki 300 kg mopo niin siinähän saattaa käydä vahinko jos sen kaataa vaikka jalan päälle? Ajon jäljiltä jos on kuuma mopo ja putketkin vielä hohkaa lähes punaisena.

Aattelin vielä että jos sitä käy ajon jälkeen tuolla tuvan puolella ja tulee takasin parkkipaikalle niin just sitä että jos tyrkkää epähuomiossa väärän mopon nurin, niin eihän siitä välttämättä hyvää seuraa. Ei tule sitä turvallista kaatoa? Itsellä on tuommonen musta naku/custom tyylinen mopo ja pimeessä kaikki tummat näyttää mustalta, melko samanlaiselta.

 

[kosanderi]

Ei se mopo siitä miksikään mene, anna palaa vaan. Jalkatapilla kaiverretaan vauhti pois ja sitten väännetään polvella pyörä takaisin pystyyn - ei edes matkustaja herää, jos on sattunut nukahtamaan.

Tai jos aivan oikein tämä teko suoritetaan niin kipataan tomerasti mopedi kyljelleen, jolloin se pyörähtää jalkatappia ankkurina käyttäen 180' ympäri, jonka jälkeen tosiaan ponnistaa polvella pyörän pystyyn ja vaarasta loitoten.

 

[tontze]

Tai jos aivan oikein tämä teko suoritetaan niin kipataan tomerasti mopedi kyljelleen, jolloin se pyörähtää jalkatappia ankkurina käyttäen 180' ympäri, jonka jälkeen tosiaan ponnistaa polvella pyörän pystyyn ja vaarasta loitoten.

Tosimies ajaa vaan suoraan läpi. Mitä sitä mutkia tekemään.

 

[Bone]

Taitaa olla lähinnä tilanteesta kiinni kummalle puolelle sujuvammin menee. Aika harvoin kai noita oman pyörän alle jäämisiä tapahtuu. Muistan tosin vuosien takaa yhden nurinajon jossa jäin jalasta ........

Aijuuvai ?

Kyllä se jostain syystä tähän asti on ollut "terveellisin vaihtoehto" pyrkiä hylkäämään pelit
äkkiä ja mahdollisimman kauaksi..... ellei nyt ihaan marketin parkkiksella kumpsahda vauhdin
puutteesta kyljelleen .

Sen oppii yleensä kerrasta.... kun jää 100-300kg:n punnuksen ja jonkun stopparin väliin pihviksi.
Ihan oikeasti.... varsin harvoin se "liuku" sujuu hallitusti ja suunnitelmien mukaan.
Mopo ei todellakaan ole kilpafillari jolla voi klossit kiinni polkimissa heittää vauhdissa pari kuperruskeikkaa.....
ja jatkaa vauhdista matkaa..... paikat hieman nirhautuneena.

Täysin persaukisena koltiaisena on kyllä vehkeitä säästellen joskus taitettu crossiradalla
kiinni hirttänyt peli kyljelleen ihan täydestä haipakasta..... mutta se on hieman eri hommaa, eri
alustalla.

Odottelen ihan mielenkiinnolla tositarinoita raskaalla katupelillä ja ylläreissä asvaltilla
tehdyistä loppuun asti hallituista.... hienosti hoidetuista kyljelleen heittämisistä.

Tuntuu vaan siltä, että ihan äkkiä ei kannata lempata roskikseen vanhojen vetomiesten
selviytymisstrategiaa....... hylkää peli heti ja kauas jos noutaja tulee.

 

[Timo57]

Läksin muutama vuosi sitten aamulla mökiltä töihin ja lähtiessä ajattelin että täytyy ajella hiljakseen kun oli pirusti puun oksaa tiellä että jos vaikka puu poikittain jossain... Sen muisti ehkä 2-3 ensimmäistä kilometriä jonka jälkeen vauhti normaaleissa lukemissa 60-80 km, hiekkatie, paikasta riippuen. Sitten se puu siinä mutkan jälkeen olikin. Silloin välähti mielessä että jos kaatas. Omalla laidalla näreen tyvi kuitenkin sen verran korkealla penkalla ja linja kävi hyvin niin tankin päälle mahalleen ja ali. Sitten seis ja kuusen neulaset harteilta. Sen jälkeen rupes sitten jännittämään.

Olis ehkä ehtiny kaataakkin takajarrulla kun hiukan mutkaa valmiiksi ja irtosoraa reilusti pinnalla eikä tuolloisen pyörän jarruissa näitä yimääräisiä hienouksia, mutta ei se ensimmäisenä reaktiona kyllä ainakaan reenaamatta onnistu. Eikä sitä juurikaan tohdi reenailla. Tuolla radallahan ne oppii sen ihan automaattisesti. Jannukin kun aloitteli supermotoa aikanaan niin oli yhtenäkin vuona laskujensa mukaan 25 kertaa nutullaan.