-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Pyörä todelliselle aloittelijalle
- Keskustelun aloittaja nikoppp
- Aloituspäivä
Niin en tiedä sitten pitäiskö vielä katella toiset viisi vuotta että uskaltaa pistää faktana asiaa. Uskoisin kuitenkin että jo näinkin lyhyellä ajalla voin sanoa jo kohtuudella miten tuon kanssa on pärjätty missäkin tilanteessa.Bone sanoi:
Emäntä vittuuntui ihan täysin siihen ettei pyörää pystynyt kohtuudella käsittelemään. Vaikea saada ulos tallista, peruuttaamaan talliin ei pysty kun nousee vähän matkaa. Hiekkaisella pihalla pienikin yllättävä kallistus on hubaa kun ei luota että pysyy pystyssä. Tähän yllättävään kallistuksen riitti että jalka vähän luisti hiekkaisella asfaltilla jne. Viiden vuoden ajalta noita tilanteita on kohtuullinen määrä jo plakkarissa.
JennyMaria sanoi:Kiitti kaikista vastauksista ja tosiaan oon vasta menossa sitä korttia ajamaan
On mulla sen 500 kiloa ollu jalkojen välissä, mutta se on seisonut ihan omilla jaloillaanIhan hirveän herkästi kirkuvaa tyyppiä en omasta mielestäni ole ja voin kyllä tunnustaa, että varmasti sillain tyttö liikenteessä, että se nyt ei ota kamalasti egolle, jos pojat ohittelee
Pitää käydä katsomassa useampia,niin eiköhän sopiva löydy varmasti (ottaa sitte joku kuukauden tehotreeni salilla, että jaksaa siirrellä). Onhan tässä ihan miljoona asiaa varmasti vielä mitä en edes oo ottanu huomioon, mutta eiköhän ne selviä tässä matkan varrella.
Emäntä ajetteli juuri noin aluksi ettei se nyt haittaa jos joutuu välillä apua pyytämään. Ei se aluksi haitannutkaan, mutta pidemmän päälle se alkoi haittaamaan. Tuohon vielä muutama kaato paikaltaan niin se ei luottamusta lisännyt yhtään hommaan.
Tässähän ei nyt ole aloittaja kertonut mitään omista fyysisistä mitoistaan ja avuistaan. Oletan kuitenkin ettei nyt ole mistään 40 kiloisesta 150 senttisestä pikku tytöstä kyse. Jos jalat yltää kunnolla maahan voima riittää niin mikäs tuossa. Onhan täällä paljonkin naisia, jotka pystyvät käsittelemään isoa pyörää täysin suvereenisti. Oma vaimo ei kuulu siihen joukkoon, enemmänkin siihen että Monkeyn kokonen on oikeampi valinta. Sopiva pyörä vaan alle niin lähes kuka hyvänsä pystyy käsittelemään.
Korjataan sen verran että kaiken kaikkiaan on siis emännällä 7 vuotta pyörän kanssa, joista viisi vuotta tuolla liian raskaalla. Nyt on ihan eri meiniki kun syksyllä hommattiin sopivampi fyysisiltä mitoiltaan ja moottorikin on luonteeseen paremmin sopiva kuin laiska customi.
Ei ne numerot kaikkee kerro. Mä vaihdoin just busan S1000RR:ään. Räärää on kymmeniä kiloja kevyempi, mutta, ohjaustangon kääntyminen on rajallisempi, penkki ja jalkatapit reilusti korkeammalla ja asento muutenkin kyykympi. Eli Busa on numeroista huolimatta paljon helpompi käsitellä kaupunkiajossa ja parkkipaikalla.
Tässä on nyt vähän erikoistapaus kyseessä. Eli 155 senttinen lyhyt nainen, joilla on vielä lyhet jalat ja kädet. Lähtökohta on siis jo valmiiksi hankala, mutta yritystä ei ole puuttunut ja kova halu on ajaa itse moottoripyörällä.
Ekana pyöränä oli tuo allekirjoituksen Savage, se oli kevyt, matala ja joka suhteessa helppo. Sitten ostettiin tuo allekirjoituksen Magna. Se vaikutti aluksi hyvältä, mutta jo puolen kesän jälkeen se alkoi osoittautua liian isoksi ja painavaksi. Etenkin penkki on liian leveä ettei jalat yltäneet kunnolla maahan.
Seuraavana kesänä sitten löytyi Hondan Black Widow, joka vaikutti aluksi tosi hyvältä. Se olikin matalampi ja penkki selvästi kapeampi. Nyt alkoi jo yltää kunnolla jalat maahan, mutta sitä massaa oli edelleen 250 kiloa. Lisäksi tuo oli raskas ajettava, etenkin hitaissa vauhdeissa. Maantiellä matkavauhdissahan tuo sitten etenee kun juna, mutka teillä vaimo kuitenkin koki tuon raskaaksi ohjata. Kapea tanko, mutta leveääkään ei voinut laittaa kun sitten kädet ei ääriasennoissa yltäneet kääntämään tankoa linkkuun. Kaiken lisäksi ilman siirtosarjojakin pedaalit oli niin kaukana että joutui vähän kurottamaan vaihteille ja takajarrulle. Tätä ei kukaan varmasti usko, mutta noin se vaan oli. Kaiken kruunasi että vaimo halusi tehokkaamman kuin tuo 35 kilowattinen.
Viime syksynä löytyi sitten Yamaha FZ6N S2. Eri pyöriä googleteltiin sitten pari kuukautta, etenkin paino ja satulan korkeus kiinnosti sekä madallusmahdollisuus. Eräskin myyjä oli aika ihmeissään kun haettiin kakkos-nelosen pätkä pyörän viereen. Selityksen ja esimerkin jälkeen se ymmärsi että madalluksen vaikutusta mitattiin.
Vakiokuntoisena tuokin pyörä oli aivan liian korkea, juuri ja juuri sai pystyyn itse jalakselta, ei mitään asiaa tuollaisena kaupunkiin.
Sitten löytyi sopiva yksilö valmiiksi tehtaan madallussarjalla. Sarjan hinta oli iham muuta kuin ne halpissarjat, joilla lähtee pari, kolme senttiä. Tuolla sai muistaakseni 4,5 senttiä. Vaimon kohdalla joka ikinen sentti on kriittisiä. Tuo oli edelleen vielä sen verran korkea, ettei vaimo käynyt koeajolla. Minä koeajoin sen ja testailin että se toimii kuiten on luvattu. Sitten Tampereelta kohti Oulua. Paljon liikennettä ja outo tie joten minä ajelin alkumatkan.
Viitasaaren kohdalla sitten liikenne väheni merkittävästi ja muutenkin alkoi olla tutut maisemat. Siinä kokeiltiin eräällä isolla P-paikalla miten sen käsittely onnistuu tuollaisenaan. Varpaat ylsi maahan, mutta ei päkiät. Vaimo ajoi sen päästä toiseen ja minä käänsin ja näin edettiin muutaman kerran jotta saatiin varmuus että vaimo saa sen ihan varmasti pysäytettyä kaatamatta liikenteessä. Tässä vaiheessa todettiin että jos se on kaatuakseen niin se on sitten sama kaataa heti.
Pari viikkoa tuolla ajeltiin tuollaisena ja todettiin että lisää pitää saada madallettua, ei onnistu vieläkään kunnolla. Ostohetkellä luotettiin jo sen verran että siitä tulee pyörä kun vielä penkkiä höylätään. Vietiin se vielä madallettavaksi ja asiansa osaava tekijä otti penkistä fylliä pois reippaasti, lisäksi poistetiin kumit penkin alta. Saatiin vielä muutama kriittinen sentti pois.
Etupumppuja on tuotu myös kolmioiden läpi jonkin verran niin että ohjausgeometria on säilynyt. Tuo on edelleen ketterä, mutta samalla vakaa ajettava, ennen kaikkea se on todella kevyt pyöriteltävä kaupungissa. Pieni aavistus on että ohjausgeometria on vähän muuttunut, mutta sen verran vähän ettei se ole mennyt vielä pilalle. Tuo mun tonninen versio on kuin norsu siihen verrattuna.
Myöhemmin on sitten löytynyt vähän sporttisemmista vehkeistä Yamahan MT sarja, jotko ovat osoittautuneet yllättäviksi. Jopa MT 09 menis suoraan madaltamatta. Penkki lienee niin kapea että ilmoitetusta korkeudesta huolimatta se vaikuttaisi mahdolliselta käsitellä. 07 olis sitten vielä helpomman oloinen. Noita nyt odotellaankin vesikielellä koeajopäiville.
Ekana pyöränä oli tuo allekirjoituksen Savage, se oli kevyt, matala ja joka suhteessa helppo. Sitten ostettiin tuo allekirjoituksen Magna. Se vaikutti aluksi hyvältä, mutta jo puolen kesän jälkeen se alkoi osoittautua liian isoksi ja painavaksi. Etenkin penkki on liian leveä ettei jalat yltäneet kunnolla maahan.
Seuraavana kesänä sitten löytyi Hondan Black Widow, joka vaikutti aluksi tosi hyvältä. Se olikin matalampi ja penkki selvästi kapeampi. Nyt alkoi jo yltää kunnolla jalat maahan, mutta sitä massaa oli edelleen 250 kiloa. Lisäksi tuo oli raskas ajettava, etenkin hitaissa vauhdeissa. Maantiellä matkavauhdissahan tuo sitten etenee kun juna, mutka teillä vaimo kuitenkin koki tuon raskaaksi ohjata. Kapea tanko, mutta leveääkään ei voinut laittaa kun sitten kädet ei ääriasennoissa yltäneet kääntämään tankoa linkkuun. Kaiken lisäksi ilman siirtosarjojakin pedaalit oli niin kaukana että joutui vähän kurottamaan vaihteille ja takajarrulle. Tätä ei kukaan varmasti usko, mutta noin se vaan oli. Kaiken kruunasi että vaimo halusi tehokkaamman kuin tuo 35 kilowattinen.
Viime syksynä löytyi sitten Yamaha FZ6N S2. Eri pyöriä googleteltiin sitten pari kuukautta, etenkin paino ja satulan korkeus kiinnosti sekä madallusmahdollisuus. Eräskin myyjä oli aika ihmeissään kun haettiin kakkos-nelosen pätkä pyörän viereen. Selityksen ja esimerkin jälkeen se ymmärsi että madalluksen vaikutusta mitattiin.
Vakiokuntoisena tuokin pyörä oli aivan liian korkea, juuri ja juuri sai pystyyn itse jalakselta, ei mitään asiaa tuollaisena kaupunkiin.Sitten löytyi sopiva yksilö valmiiksi tehtaan madallussarjalla. Sarjan hinta oli iham muuta kuin ne halpissarjat, joilla lähtee pari, kolme senttiä. Tuolla sai muistaakseni 4,5 senttiä. Vaimon kohdalla joka ikinen sentti on kriittisiä. Tuo oli edelleen vielä sen verran korkea, ettei vaimo käynyt koeajolla. Minä koeajoin sen ja testailin että se toimii kuiten on luvattu. Sitten Tampereelta kohti Oulua. Paljon liikennettä ja outo tie joten minä ajelin alkumatkan.
Viitasaaren kohdalla sitten liikenne väheni merkittävästi ja muutenkin alkoi olla tutut maisemat. Siinä kokeiltiin eräällä isolla P-paikalla miten sen käsittely onnistuu tuollaisenaan. Varpaat ylsi maahan, mutta ei päkiät. Vaimo ajoi sen päästä toiseen ja minä käänsin ja näin edettiin muutaman kerran jotta saatiin varmuus että vaimo saa sen ihan varmasti pysäytettyä kaatamatta liikenteessä. Tässä vaiheessa todettiin että jos se on kaatuakseen niin se on sitten sama kaataa heti.
Pari viikkoa tuolla ajeltiin tuollaisena ja todettiin että lisää pitää saada madallettua, ei onnistu vieläkään kunnolla. Ostohetkellä luotettiin jo sen verran että siitä tulee pyörä kun vielä penkkiä höylätään. Vietiin se vielä madallettavaksi ja asiansa osaava tekijä otti penkistä fylliä pois reippaasti, lisäksi poistetiin kumit penkin alta. Saatiin vielä muutama kriittinen sentti pois.
Etupumppuja on tuotu myös kolmioiden läpi jonkin verran niin että ohjausgeometria on säilynyt. Tuo on edelleen ketterä, mutta samalla vakaa ajettava, ennen kaikkea se on todella kevyt pyöriteltävä kaupungissa. Pieni aavistus on että ohjausgeometria on vähän muuttunut, mutta sen verran vähän ettei se ole mennyt vielä pilalle. Tuo mun tonninen versio on kuin norsu siihen verrattuna.
Myöhemmin on sitten löytynyt vähän sporttisemmista vehkeistä Yamahan MT sarja, jotko ovat osoittautuneet yllättäviksi. Jopa MT 09 menis suoraan madaltamatta. Penkki lienee niin kapea että ilmoitetusta korkeudesta huolimatta se vaikuttaisi mahdolliselta käsitellä. 07 olis sitten vielä helpomman oloinen. Noita nyt odotellaankin vesikielellä koeajopäiville.
Joe sanoi:
Taisin tuolla todeta, että omat kommentit ovat yleisellä tasolla, eikä kenenkään subjektiivisia "tuntemuksia"
sellaisenaan pidä mitenkään väheksyä. Jos ei maistu/pelitä, se on sitten niin.
Ihan ilman fyysistä toimintaa ja sillä ettei
jalat yllä mitenkään maahan, ei tietty tahdo pärjätä.
Vähän sama kuin tuo, että ihan ilman rahaa ei tahdo pärjätä.... mutta hyvin vähälläkin pärjää
aika kivasti kunhan ajatus ja asenne pelittää.
Ihan yhtä lailla se menee niin(ihan vittumaisen usein, omastakin kokemuksesta), että se mikä
terävämmästä päästä livahtaa "ohi", se osuu potenssissa "selkään".... kintuille ja silleen
.Jossain viherpuolen/raksahommissa, missä vielä joudutaan kärräämään käsin raskasta kamaa
hankaliin paikkoihin, näkee välillä TODELLA mielenkiintoisia sessioita.
Keskenkasvuinen kesähessu vie ihailtavan sujuvasti reilusti yli itsensä painoista nyyttiä ties minne.....
Kun samassa yhteydessä tuplamassainen salipetteri kippaa joka toisen kuorman kesken matkaa
mihin sattuu
. NÄIN SE IHAN OIKEESTI MENEE.Koko ja voima helpottaa helvetin monessa, mutta joo....
Että aika vähän "paikoillaan venkslatessa" sillä normiuroksellakaan kestää kallistaa 200kg ->
mopoa ennen kuin hänestä tulee väistämättä "saattohoitaja" mopolle
.Eikä sille liioin mahda mitään, että "toiset ei vaan ikinä opi" jotain olennaisia asioita joissain puitteissa
vaikka muutoin ovat kuinka välkkyjä & skarppeja.
Se ihan arvostettavaa viisautta, oli niin tai näin, että huomaa/myöntää kun joku ei vaan skulaa/maistu.
Se ei vaan tarkoita sitä, että vika olisi kuitenkin aina vehkeissä..... niin mukavaa kuin se olisikin
.Syyllinen on aina löydyttävä.... eikä se missään kohtaa, mistään syystä saa löytyä peilistä
.Loppuun voisi laittaa ihan konkreettisen, tosielämästä otetun kevennyksen.
Elämässään hyvin menestynyt ja ihan SM-kultaakin pokannut kaveri.....
"Voi vittu Bone.... taas mä tein sen
"Kyllä kyllä..... taas kerran meni ja kusi tuulta päin.... tunnetuin seurauksin
.
Kotarikuski
Betatestaaja
MT 07:n kävin pari vuotta sitten koeajamassa. Moottori tuntui mainiolta, alusta taas ei. Tosin omissa pyörissä on öhlärit niin vertailukohta on vähän epäreilu, MT:ssä on paljon pyörää hintaisekseen, abs löytyy yms. Etuvalon yläpuoli näytti jotenkin keskeneräiseltä, ehkä siihen saisi tarvikkeena pienen pleksin. Ehkä orkkisvaimentimille olisi jotain tehtävissä (kelpaisi useimmille varmaan sellaisenaan)?
Joe sanoi:
Hah! Ei mikään ihme, että ratkaisu löytyi oikeasti järkevästä moottoripyörästä
Kun on muuten tarpeeksi hyvä ja helppo pyörä, niin saa varmuutta ja alkaa pärjäämään sillä, että jompaan kumpaan suuntaan kallistaessa ja penkiltä sivuun hivuttautuessa saa ennemmin tai myöhemmin vaikka polven maahan.
Tunnen pari naisihmistä, jotka ajelivat aivan tyytyväisinä enskamopoillapiikeillä vaikkei varpaatkaan yltäneet maahan. Sitten kun alle laitettiin isompaapainavampaa, niin varmuus karisi ennen ensimmäistäkään ajettua metriä, vaikka jalat oikeastaan ylsivätkin paremmin maahan.
Korkeampi satula sekä korkeampi ja leveämpi tanko itse asiassa antavat enemmän vipua ja herkkyyttä pyörän käsittelyyn ajossa ja paikoillaan.
Lisäksi korkeammissa "ajopyörissä" muutkin ominaisuudet kuten ohjauskulma, akseliväli ja renkaat tekevät pyörän käsittelystä kevyempää. Korkeampi massakeskipistekään ei haittaa, jos massan määrä on merkittävästi pienempi
toi se onkin hauska kun moni luulee et pikku kustomi on helppo aja. vaikka onkin varsinkin hiljasessa nopeudessa yllättävän hankala .eli ei vältämättä olutkaan pyörän paino se ongelma vaan pyörän ohjaus keometria .mutta hyvä kun löytys oikea vehe niin tulee taas into pyöräilyynJoe sanoi:Tässä on nyt vähän erikoistapaus kyseessä. Eli 155 senttinen lyhyt nainen, joilla on vielä lyhet jalat ja kädet. Lähtökohta on siis jo valmiiksi hankala, mutta yritystä ei ole puuttunut ja kova halu on ajaa itse moottoripyörällä.
Ekana pyöränä oli tuo allekirjoituksen Savage, se oli kevyt, matala ja joka suhteessa helppo. Sitten ostettiin tuo allekirjoituksen Magna. Se vaikutti aluksi hyvältä, mutta jo puolen kesän jälkeen se alkoi osoittautua liian isoksi ja painavaksi. Etenkin penkki on liian leveä ettei jalat yltäneet kunnolla maahan.
Seuraavana kesänä sitten löytyi Hondan Black Widow, joka vaikutti aluksi tosi hyvältä. Se olikin matalampi ja penkki selvästi kapeampi. Nyt alkoi jo yltää kunnolla jalat maahan, mutta sitä massaa oli edelleen 250 kiloa. Lisäksi tuo oli raskas ajettava, etenkin hitaissa vauhdeissa. Maantiellä matkavauhdissahan tuo sitten etenee kun juna, mutka teillä vaimo kuitenkin koki tuon raskaaksi ohjata. Kapea tanko, mutta leveääkään ei voinut laittaa kun sitten kädet ei ääriasennoissa yltäneet kääntämään tankoa linkkuun. Kaiken lisäksi ilman siirtosarjojakin pedaalit oli niin kaukana että joutui vähän kurottamaan vaihteille ja takajarrulle. Tätä ei kukaan varmasti usko, mutta noin se vaan oli. Kaiken kruunasi että vaimo halusi tehokkaamman kuin tuo 35 kilowattinen.
Viime syksynä löytyi sitten Yamaha FZ6N S2. Eri pyöriä googleteltiin sitten pari kuukautta, etenkin paino ja satulan korkeus kiinnosti sekä madallusmahdollisuus. Eräskin myyjä oli aika ihmeissään kun haettiin kakkos-nelosen pätkä pyörän viereen. Selityksen ja esimerkin jälkeen se ymmärsi että madalluksen vaikutusta mitattiin.
Sitten löytyi sopiva yksilö valmiiksi tehtaan madallussarjalla. Sarjan hinta oli iham muuta kuin ne halpissarjat, joilla lähtee pari, kolme senttiä. Tuolla sai muistaakseni 4,5 senttiä. Vaimon kohdalla joka ikinen sentti on kriittisiä. Tuo oli edelleen vielä sen verran korkea, ettei vaimo käynyt koeajolla. Minä koeajoin sen ja testailin että se toimii kuiten on luvattu. Sitten Tampereelta kohti Oulua. Paljon liikennettä ja outo tie joten minä ajelin alkumatkan.
Viitasaaren kohdalla sitten liikenne väheni merkittävästi ja muutenkin alkoi olla tutut maisemat. Siinä kokeiltiin eräällä isolla P-paikalla miten sen käsittely onnistuu tuollaisenaan. Varpaat ylsi maahan, mutta ei päkiät. Vaimo ajoi sen päästä toiseen ja minä käänsin ja näin edettiin muutaman kerran jotta saatiin varmuus että vaimo saa sen ihan varmasti pysäytettyä kaatamatta liikenteessä. Tässä vaiheessa todettiin että jos se on kaatuakseen niin se on sitten sama kaataa heti.
Pari viikkoa tuolla ajeltiin tuollaisena ja todettiin että lisää pitää saada madallettua, ei onnistu vieläkään kunnolla. Ostohetkellä luotettiin jo sen verran että siitä tulee pyörä kun vielä penkkiä höylätään. Vietiin se vielä madallettavaksi ja asiansa osaava tekijä otti penkistä fylliä pois reippaasti, lisäksi poistetiin kumit penkin alta. Saatiin vielä muutama kriittinen sentti pois.
Etupumppuja on tuotu myös kolmioiden läpi jonkin verran niin että ohjausgeometria on säilynyt. Tuo on edelleen ketterä, mutta samalla vakaa ajettava, ennen kaikkea se on todella kevyt pyöriteltävä kaupungissa. Pieni aavistus on että ohjausgeometria on vähän muuttunut, mutta sen verran vähän ettei se ole mennyt vielä pilalle. Tuo mun tonninen versio on kuin norsu siihen verrattuna.
Myöhemmin on sitten löytynyt vähän sporttisemmista vehkeistä Yamahan MT sarja, jotko ovat osoittautuneet yllättäviksi. Jopa MT 09 menis suoraan madaltamatta. Penkki lienee niin kapea että ilmoitetusta korkeudesta huolimatta se vaikuttaisi mahdolliselta käsitellä. 07 olis sitten vielä helpomman oloinen. Noita nyt odotellaankin vesikielellä koeajopäiville.
''Tässähän ei nyt ole aloittaja kertonut mitään omista fyysisistä mitoistaan ja avuistaan. Oletan kuitenkin ettei nyt ole mistään 40 kiloisesta 150 senttisestä pikku tytöstä kyse. Jos jalat yltää kunnolla maahan voima riittää niin mikäs tuossa. ''
Fyysiset mitat on 167/58 ja noihin ''avuihin'' en tiedä mitä pitäs vastata
Fyysiset mitat on 167/58 ja noihin ''avuihin'' en tiedä mitä pitäs vastata
JennyMaria sanoi:''avuihin'' en tiedä mitä pitäs vastata
Näissä yhteyksissä fotograafinen on yleensä kirjallista selvitystä tehokkaampi. Tosin, jos kirjallinen anti on tarpeeksi vivahteikas ja hyvin jäsennelty, niin saa se mielikuvituksen jopa villimpään laukkaan kuin ensiksi mainittu fotografiikka.
henkka 71 sanoi:toi se onkin hauska kun moni luulee et pikku kustomi on helppo aja. vaikka onkin varsinkin hiljasessa nopeudessa yllättävän hankala .eli ei vältämättä olutkaan pyörän paino se ongelma vaan pyörän ohjaus keometria .mutta hyvä kun löytys oikea vehe niin tulee taas into pyöräilyyn
Tuohon ansaan mekin mentiin. Tietoa ei oikein ollut eikä osannut juuri ajatella että joku muu vois olla parempi. Etenkin kun noista näytti löytyvän ne matalat pyörät. Magna kun oli jo ja vaimo oli sillä kesän ajanut, ei tullut juuri kyseeseen enää mikään piikki tai vähän isompi. Hakusessa oli selvästi pyörä, jolla pysyy liikenteen mukana ja jolla myös rekan ohitus onnistuu järkevästi.
Jatkan nyt vielä sen verran että kokenut pärjää vaikeammankin pyörän kanssa. Vasta moottoripyöräilyä aloitavalla menee alussa aikaa jo pyörän hallintaan keskittymiseen, se vaan ei käytä samalla tavalla kuin 20 vuotta ajaneella. Lisäksi kokenut kaveri on jo oppinut niksit ja osaa myös katsoa mistä pyörää ei saa pois ja mihin sen voi huoletta ajaa, vielä pitäis seurata muuta liikennettäkin siinä sivussa.
Sanoisin että survival hommat kannattaa hoitaa jollan muulla tavalla, moottoripyöräily erikseen. Joo, kyllä, joskus voi olla vika myös väärissä ja sopimattomissa välineissä, ei aina peilissä. Tai siis löytyyhän se peiliin katsomalla kun on kerran valinnut itselleen vääränlaisen pyörän.
Näköjään se ei aina mene noin. Emäntä oli valkkaamassa sekä Magnaa että Widowia, nyt jälkikäteen voidaan todeta ettei ihminen osaa aina tehdä oikeita ratkaisuja. Hetken huuma ei ole aina oikea vaikutelma pidemmän päälle.tate66 sanoi:
Mutta enemmänkin olisin sitä mieltä että erehtyä saa, välillä pitää jopa erehtyä, mutta siihen ainoaan ei kannata hirttäytyä. Välillä kannattaa nöyrtyä ja möyntää virheensä, sillä tavalla osuu edes myöhemmin oikeaan. Ainakin toivottavasti.
tate66 sanoi:
Olin parin vuoden aikana kokeillut 50 eri pyörää, mutta valitsin nykyisen cbr600f4i:n testaamatta, sillä olin saanut riittävän hyvää tietoa sen luotettavuudesta, sopivuudesta käyttötarkoitukseeni ja ylivertaisuudesta hintaluokassaan.
Nyt toisten 50 kokeillun jälkeen en oikein osaa toivoa pyörältäni yhtään enemäpää. Mitä nyt pidempää jousitusta ja kilokyykyn kiihtyvyyttä
