-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Nopean ryhmän kuskit
- Keskustelun aloittaja Kriisi
- Aloituspäivä
http://www.valmennustaito.info/taito/teoriaosuus/
Tuolta voi lukea tiivistetysti taidon valmentamisesta ja oppimisesta. Scuuba puhuu asiaa.
Tuolta voi lukea tiivistetysti taidon valmentamisesta ja oppimisesta. Scuuba puhuu asiaa.
cSnake
MotOrg ry jäsen
IlluH sanoi:
Nuorena oot sitte alottanu meikäläiseen verrattuna
Kyllähän se vanha koiraki oppii niitä uusia temppuja mutta luulen että nuorempi hiukan nopiammin... Toki se voi olla hyvinki henkilöstä riippuvaista mutta itellä tuntuu asioitten sisäistämisen kanssa olevan ongelmia, nuorempana tuntu asiat iskostuvan paremmin tuonne selkäytimeen, tai mihin se nyt sitte millonki menikää 
IlluH
MotOrg ry jäsen
Takapainoinen Taapertaja sanoi:
Tänks, hyvä teksti, harhaluulo varmaan kumpuaa subjektiivisesta kokemuksesta, kuten omistani, mutta hauska kuulla olevansa väärässä.
cSnake sanoi:Nuorena oot sitte alottanu meikäläiseen verrattuna
Joo, ihan tissoposki, jonkinlainen moottoriurheilutausta nuoruudesta tosin löytyy, eli ei nämä ratahommat ihan vieraita ole, pyöriä on nykyään ajoneuvossa vaan vähemmän.
Tyypillinen ratapäivä Alastarolla
Aamulla varikolle ja leiri pystyyn. Kaikkea pientä ruuvattavaa löytyy loputtomiin, ja ajajakokouksessakin pitää ehtiä käydä.
Kamojen päälle vetämistä, ja edelleen löytyy ruuvattavaa, laitettavaa ja säädettävää. Tankatakkin pitäis muistaa.
Vihdoin oman nopeusryhmän ensimmäinen setti. Sit pääsee radalle vetämään ihan eniten. Kaasua ja ja ja jarrua ja ja ja Fiilis tapissa!
Varikolle päästyä sit mopoa pukeille ja lämppäriä, ja kamat pois päältä, ja kierrosaikojen ihmettelyä reiskronosta. "Jaa, taas se meni tolleen. No se oli aamun eka setti."
Epämääräistä haahuilua omalla tai toisten teltalla, ja paskanjauhantaa aiheesta kuin aiheesta.
Seuraava setin aika tulee vastaan yllättävän nopeasti.
Ja taas vetämään ihan eniten.
Ja tankatakkin pitäis taas muistaa jossain välissä. Renkaitakin ehkä vaihdella jossain välissä päivää.
Varikolla on välillä myöskin kiva ihan vaan istuskella, ja katsella muiden touhuja ja Fiilistellä, varsinkin jos on leppoisa ja lämmin aurinkoinen päivä.
Välillä voi käydä vetämässä grilliauton makkispekkikset, ettei nälkä kurni masussa liikaa. Masu täynä on kiva kammeta itsensä esim katsomoon istuskelemaan ja katselemaan kuinka älytöntä vauhtia nopeassa ryhmässä ajetaan.
Ja yrittää muistaa ajoissa vetää kamppeet päälle ettei kallisarvoisista seteistä jää aikaa käyttämättä. Varsinkaan jos joku kippaa, ja sen takia joku setti jää kokonaan ajamatta.
Jossain vaiheessa iltapäivää/ iltaa on edessä leirin sulkeminen siltä päivältä, tai kamojen pakkaaminen ja kotiin ajelu.
Mutta olipas taas kiva ratapäivä! Ja huomenna/ seuravalla kerralla lisää! Kyllä kyllä!
Paljonko oli oppimiseen käytetty aika? Nolla.
Paljonko oli oppimistulokset päivän aikana? Nolla.
Ja sitten voi tyytyväisin mielin mennä orgin foorumille ja todeta että:"Kun mä olen näin vanha, niin en mä enää opi, ja nuorena kaikki oli helpompaa."
En mä nyt väittäis että toi "fiktiivinen" tarina kovin kaukana ois todellisuudesta. Jokainenhan on oman elämänsä subjektiivinen elämänkokemusasijantuntija.
Avainsana: Prioriteetit.
Aamulla varikolle ja leiri pystyyn. Kaikkea pientä ruuvattavaa löytyy loputtomiin, ja ajajakokouksessakin pitää ehtiä käydä.
Kamojen päälle vetämistä, ja edelleen löytyy ruuvattavaa, laitettavaa ja säädettävää. Tankatakkin pitäis muistaa.
Vihdoin oman nopeusryhmän ensimmäinen setti. Sit pääsee radalle vetämään ihan eniten. Kaasua ja ja ja jarrua ja ja ja Fiilis tapissa!
Varikolle päästyä sit mopoa pukeille ja lämppäriä, ja kamat pois päältä, ja kierrosaikojen ihmettelyä reiskronosta. "Jaa, taas se meni tolleen. No se oli aamun eka setti."
Epämääräistä haahuilua omalla tai toisten teltalla, ja paskanjauhantaa aiheesta kuin aiheesta.
Seuraava setin aika tulee vastaan yllättävän nopeasti.
Ja taas vetämään ihan eniten.
Ja tankatakkin pitäis taas muistaa jossain välissä. Renkaitakin ehkä vaihdella jossain välissä päivää.
Varikolla on välillä myöskin kiva ihan vaan istuskella, ja katsella muiden touhuja ja Fiilistellä, varsinkin jos on leppoisa ja lämmin aurinkoinen päivä.
Välillä voi käydä vetämässä grilliauton makkispekkikset, ettei nälkä kurni masussa liikaa. Masu täynä on kiva kammeta itsensä esim katsomoon istuskelemaan ja katselemaan kuinka älytöntä vauhtia nopeassa ryhmässä ajetaan.
Ja yrittää muistaa ajoissa vetää kamppeet päälle ettei kallisarvoisista seteistä jää aikaa käyttämättä. Varsinkaan jos joku kippaa, ja sen takia joku setti jää kokonaan ajamatta.
Jossain vaiheessa iltapäivää/ iltaa on edessä leirin sulkeminen siltä päivältä, tai kamojen pakkaaminen ja kotiin ajelu.
Mutta olipas taas kiva ratapäivä! Ja huomenna/ seuravalla kerralla lisää! Kyllä kyllä!
Paljonko oli oppimiseen käytetty aika? Nolla.
Paljonko oli oppimistulokset päivän aikana? Nolla.
Ja sitten voi tyytyväisin mielin mennä orgin foorumille ja todeta että:"Kun mä olen näin vanha, niin en mä enää opi, ja nuorena kaikki oli helpompaa."
En mä nyt väittäis että toi "fiktiivinen" tarina kovin kaukana ois todellisuudesta. Jokainenhan on oman elämänsä subjektiivinen elämänkokemusasijantuntija.
Avainsana: Prioriteetit.
Ja oppii mitä oppii, jos on oppiakseen...
scuuba sanoi:
Vaikka "tarina" on tässä foorumilla fiktiivinen ja omanlaisensa hengentuotos, se kuvaa omalla tavallaan täydellisesti armotonta todellisuutta monessa lajissa
. Näin usein jopa kansallisella tasolla suht isolla budjetilla vakavamminkin harrastettaessa.
Nyt aletaan olla ihan oikeasti "asioiden ytimessä", oli täällä foorumilla kenenkä maine ja status mikä tahansa.
Ehkä ongelmat ja prioriteetit ovat helpommin hahmotettavissa jos hyppää ulos "omasta askistaan",
mitä sitten kunnianhimoisesti harrastaakaan.
1. Norsua ei pysty nielemään kokonaisena -> paloittelu ja syöminen ei vaan suju hyvilläkään ohjeilla NAPS!
2. "Laita se taskuun poika että käsi tottuu"
Listaa voi jatkaa pitkään... tai valita vaikka itselleen jonkin täysin vieraan soittimen.....
Lukea soitto-ohjeita, katsella tuubipätkiä ja juosta konserteissa..... satoja, tuhansia tunteja.....
Mutta soitto lähtee sujumaan kuitenkin vain soittamalla, soittamalla ja taas soittamalla.
On hyvä olla "tietoinen" miten ei "soiteta väärin", mutta se ei ilman loputonta konkretiaa muutu soittotaidoksi.
Jos tosiaan pitäydytään sileällä radalla mopoilussa kaikkine liitännäisilmiöineen ja skuuban vittumaisen
todellisessa ajankäytön kuvauksessa......
Taitaa monella mennä touhussa noin kehittymisen kannalta kuuppa enemmän sekaisin, kuin
järjestykseen...... viimeistään siinä vaiheessa kun vaivutaan suoritusten ruotimiseen ja selittelyihin palstoilla.
Suurimmalla osalla harrastajia on täysin ylitsepääsemätön ongelma käytettävän ajan suhteen....
ja siitäkin "olemattomasta" ajasta menee luokkaa min. 95% muuhun kuin kehittymisen
kannalta ehdottomiin prioriteetteihin.
Mutta..... hauskaa voi silti olla....ja pitääkin.
No ei se nyt noin yksinkertaistakaan ole. Itse pelasin aktiivisesti sulkapalloa yli 20 vuotta. Lyöntitekniikka ei koskaan kehittynyt täydelliseksi vaikka tieto oli olemassa ja osaavia henkilöitä ohjaamassakin. Kyllä se vain niin on, että kaikki eivät opi koskaan tai nouse jollekin tietylle tasolle vaikka lajiharjoittelua olisi kuinka paljon ja fyysiset sekä henkiset ominaisuudet olisivat kunnossa.Bone sanoi:
Pääasia kai kuitenkin on, että harrastuksesta saa itse jotain irti ja se on hauskaa sekä tuo ehkä jotain elämänsisältöä. Eikös tuo scuuban esimerkkikin juuri hyvin kuvaa tätä
scuuba sanoi:
Ihmiset oppii eri tavoilla.
Itselleni olen huomannut että datan tankkaaminen on täysin turhaa enkä saa asioita käännettyä datasta käytäntöön. Sen ajan/aivokapasiteetin voi käyttää johonkin muuhun mikä sitten näkyy radalla.
Vähän sama asia kuin että jotkut ajaa kovin jarrumerkkeihin luottaen, ja toisilla ei ole yhen yhtä radalla.
Eikä tän homman tartte olla niin vakavaa, ja siihen palaa nopeasti loppuun jos mentaliteetti on vain että aina täytyy enkkoja petrata. Joskus on ihan kiva nauttia ne makkaraperunat ja jauhaa paskaa kavereiden kanssa aurinkoisen alastaron varikolla.
PrivateeR
MotOrg ry jäsen
scuuba sanoi:
Nimenomaan. Ja tuossa Scuuban esimerkissäkin paistaa taas se että "ku en minä pysty itse opiskelemaan ja kokeilemaan asioita setin aikana, ni eihän siihen pysty sitte kukaan muukaan". Aivan samanlainen liikayleistys kuin se että "kuski luulee AINA tekevänsä jotain näin, mutta data kertoo aivan muuta" joka tuokin on viime kesänä todistettu vääräksi.Jonezi sanoi:
Tottahan se on että moni ei päivän aikana muuta tee kuin fiilistele. Onko se väärin vai? No ei ole. Ku jollain harrastajilla ei ole mitään pyrkimyksiä parantaa aikojaan väkipakolla, vaan ylivoimainen enemmistö on lähinnä nauttimassa harrastuksestaan, ihan sama mikä laji on kyseessä.
Sit on ne tyypit jotka hampaat irvessä istuu läppäri sylissä koko päivän varjossa ja miettii miten lähtee kymppä vielä pois jo äsken tehdystä uudesta rataennätyksestä.
Sit on ne jotka säätää pyörää eestaas pitkin päivää ku pyörä tekee kaiken väärin vaikka vika ei ole pyörässä vaan kuskin ajotavassa.
...ja sit on se pieni ryhmä joka tekee asioita maalaisjärkisesti joita ei sitte kukaan kuuntele...
PrivateeR
MotOrg ry jäsen
Tässä täytyy olla Scuuban kanssa samaa mieltä.Pet_M sanoi:
Koska JOS on oikeasti tilanne että ei ole minkäänlaisia fyysisiä rajoitteita, ei henkisiä rajoitteita, ja valmennus on maailman huippua, niin kyllä siinä tilanteessa pelikenttä on oikeasti täysin avoin ja mahdollisuus on ihan maailmanmestariksi asti.
Valitettavasti vain totuus on se, että lähes aina on jokin rajoite ihmisellä olemassa verrattuna maailman kärkeen. Fyysinen ominaisuus on hyvin yleinen, esim. vääränlaiset lihaskuidut aiheuttaa sen ettei susta voi ikinä tulla 100m juoksun maailmanmestaria, mutta kyllä silti esim suomen mestariksi asti (eli huonotasoisemman kisan voittajaksi) voi hyvinki päästä jos yritystä on. Sitte on puutteellisen hermotuksen mahdollisuus, joka ei välttämättä korjaannu mitenkään jos hermorungossa on arpeutumaa tms jarruttamassa.
Henkinen puoli on hyvin suuri tekijä ihan olympialaisissa asti. Jos usko omaan tekemiseen vähänkää heiluu, ni ei pysty mitenkään pääsemään omaan maksimiin, on se sitte olympiakultasuoritus tai oman kylän ennätys... Ja moni ihminen antaa periks aivan liian aikaisin ku vähänkää tulee vaikeaa, ei tartte mennä kuntosalia pidemmälle ni näkee sen heti.
Eli vaikka olenkin Scuuban kanssa samaa mieltä käsitteestä, niin hyvin usein ON jokin elementti joka rajoittaa ihmisen suorittamista. Jos minkäänlaisia rajoitteita ei ole, niin samaan suoritukseen kuin maailmanennätys on ainakin teoreettinen mahdollisuus.
IlluH
MotOrg ry jäsen
Yön yli nukuttuani tajusin, ja kuten tuossa viittaatkin, että nuorena oli helpompaa, koska pystyi keskittymään vain olennaiseen. Nykyään pitää hoitaa kaikki itse, kun faija ei ole enää mukana ruuvaamassa, eikä äiti tee eväitä mukaan jne. Tuo, mitä sanoit tyypillisen ratapäivän oppimisesta pitää varmasti paikkansa monen kohdalla, minä pyrin hieman toisenlaiseen päivään. Tokihan siinä fiilistellään, katsellaan ja jutellaan, mutta niistäkin voi aina ottaa opikseen ja miettiä mikä toimii ja miten itse teen. Kun kypärä menee päähän, kaikki ympäriltä katoaa ja silloin keskitytään vain ajamiseen ja sen kehittämiseen. Fiilistelyä toki unohtamatta.
Kuten Jonezi sanoi, ihmiset oppivat eri tavoin, toiset lukee, toiset kokeilee, yksi kuuntelee. Löytäis nyt tähän sen videon, missä selitetään, mikä tyyppi päätyy kunnalle töihin.
Mutta näinhän se on kuin sen sulkapallon kanssa, ei kaikista tule lajinsa huippuja, mutta onneksi urheilusta, tai mistä nyt ikinä, voi nauttia muutenkin.
Avainsana: Prioriteetit. Niin, jollekin se on datan keruu ja sen tuijottaminen ja hidastuvuuksien laskeminen laskukaavoilla, ei siinä, minä tykkään ajamisesta ja old school tekniikasta.
Ja se maalaisjärki.
IlluH
MotOrg ry jäsen
PrivateeR
MotOrg ry jäsen
Tuossa yksi juttu minkä huomasin simulaattorikisaamisessa erittäin hyvin. Kaikilla oli siis täsmälleen sama kalusto mekaanisesti, eli rajoittavia tekijöitä oli kaksi mahdollista : 1) kuski 2) auton säädöt. Olin nopea ns. fixed sarjoissa (auton setup lukittu) mutta avoimissa sarjoissa tuskailin aina. Sanoin tiimikavereille ihan suoraan että "kyllä mä tiedän että osaan ajaa, ja tiedän mitä haluaisin sen auton tekevän toisin, mutta ku en osaa säätää sitä tekemään niitä asioita mitä haluaisin"... noh, tää sitte tuli konkreettisesti todistettua ku muutama vuosi sitten ajettiin Lotus79:llä tiimikaverin kanssa täysi kausi. Tuo auto on erityisen herkkä reagoimaan säätöihin... Tehtiin silleen että kaveri joka oli mun kanssa samassa vauhdissa mutta helvetin taitava säätäjä, sääti autoa, ja mä testasin sitä autoa ja sanoin mitä se teki väärin... Jostai kumman syystä oltiin kauden lopussa sijoilla 1 ja 2 pisteissä.IlluH sanoi:
IlluH
MotOrg ry jäsen
PrivateeR sanoi:
Silloin muinoin karting-aikoina yksi sen aikaisen A-luokan sm-kärkikuskin faija käveli kerran kisoissa siihen meidän "varikolle" ja sanoi, että saakeli kun ajat hienosti, mutta kokeileppa paria juttua, niin luulen että vauhtia löytyy lisää. Kokeiltiin ja toimi. Jeesaili muutenkin viimeisillä kausilla, tekivät koneen yms. ja homma alkoi mennä eteenpäin. Sitten loppui rahat ja ajaminen. No ehkä olisi voinut Yamaha-luokkaa harrastaa, mutta se tuntui vähän pilipalihommalle, syöttölevymoottoria teki mieli, FN-luokka joka olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa loppui ja A oli budjetin ulottumattomissa. No hauskaa oli aikansa ja paljon jäi hyviä muistoja.
PrivateeR
MotOrg ry jäsen
Joo toi on tosielämän kisaamisessa valitettava aspekti ku kalustoerot tekee niin suuria eroja. Se on yks elementti jota simulaattoreista kaipaa todella paljon että erot kuskien välillä ovat iha mitättömiä ku kalustot ovat identtiset, ni kisaaminenkin on todella tiukkaa.