Noloin kaato/kaatuminen

[hammaskeiju]

Jatkoa sarjaan noloja tilanteita:
Viime kesänä ajelin ekaa kesää Ducatilla ja ensimmäisenä aamuna töihin mennessä ajattelin fiksusti parkkeerata ruutuun niin, että pääsen sitte suoraan siitä lähtemään ettei tarvi peruutella ruudusta pois. Hyvinhän tuo muuten meni, mutta kun oli loiva ylämäki johon piti varpaan kärjillä sitä pyörää tuuppia (nääs kun nää jalat on hiukka lyhyet pyörän korkeuteen suhteutettuna....) hiki pinnassa, naama punasena, pohkeet krampissa siinä sitte ääneen jo kiroilin ja jalka lipsu, kun oli hiekkaa asfaltilla...niin eikö siihen sitte tulla tupsahda sairaalan huoltomies, jolta sitte nöyränä tyttönä kysäsin, että "et viittis tosta stongasta vähä tuupata, ett saan parkkiruutuun tän?"...

Hän avuliaana teki työtä käskettyä ja Ducati pääsi parkkiin ja mä heti illalla opettelin tuuppaamaan pyöräni sivusta parkkiruutuun, ettei tollasia noloja tilanteita enää pääse syntymään

Samalla viikolla sattu sitte samaisella parkkipaikalla toinen kommellus. Kapea yhden auton mentävä tie, joka kääntyy jyrkästi talon takaa. Olin sitte tulossa toisesta suunnasta, kun sieltä talon takaa pamahti kuorma-auto suoraan eteen. Jarrukahva pohjaan, etupyörä hiukan vasemmalle kääntyneenä, moottori sammu ja pyörä lähti kallistumaan vasemmalle....sain kaatumisen pysäytettyä 45 asteen kulmaan jossa sain pidettyä, mutta en saanu enää siitä ylös!!! Mietin, että jos lasken kaatumaan alas, niin yksin en saa ainakaan ylös sitä enää, joten parasta pitää vaan siinä ja punnertaa....siinä sitte varttuneempaan ikään ehtinyt naisihminen käveli ohi ja tuijotti kun lehmä uutta veräjää, niin ei auttanu, kun pyytää sitä, että "et hei viittis vähä auttaa!?" Täti hyvin paheksuvan näkösenä otti vastahakosesti kiinni oikeesta kaasukahvasta ja veti sen verran ylös, että pääsin tasapainoon...kuula punasena sitte jatkoin matkaa...vahingoilta vältyttiin, mutt nolotus oli aikamoista.

Viimeisin köhellys oli pari viikkoa sitten polkupyörällä töistä lähtiessä. Aurinko paisto ja aurinkolasit oli unohtunu kotiin, hirvee kiire pankkiin ja jotenki onnistuin ajamaan täydellä vauhdilla jalkakäytävän reunaa päin. Takapää nous ylös, etupyörä nous jalkakäytävän reunan yli...siinä sitä sitte tasapainoteltii yhellä pyörällä ennenkun oikee jalka iskeyty maahan hirmusessa etukenossa, ohjaustanko iski reiteen (jossa vielä 2 viikon jälkeenkin kahden nyrkin kokonen mustelma muistona)...en vieläkään tajua kuinka pysyin pystyssä (olin aivan varma, että turvalleen mennää että rytinä käy ja mun ajokausi loppuu ennenkun ehtii alkaakaan). Porukkaa tietty paljo liikkeellä...äkkiä fillari tasapainoon ja muina naisina jatkan matkaa niinku ei ois koskaa mitää käynykkää....

 

[kava10]

Kyllä hätkähdin. Työnsin pyörää kävelytielle. Vähäksi aikaa herpaannuin. Ja johan meinas kaatua. Onneksi polvi tukevasti tankkia vastaan. Ei kaatunut.

 

[Soija]

Mopoaikoina tuossa jokunen vuosi sitten ajoin semmosta tosi jyrkkää sorapolkua alaspäin kaikki mitä irtosi moposta, mutkan takaa tule mummeli pikkuisen puudelin kanssa sieltä

Jarru pohjaan ja aivan sliksi takarengas muljahtaa märälle nurmikolle ja tuun semmoset 40 metriä suoraan sitä mummoa kohti eikä vauhti hidastu ollenkaan

No oli se muorikin iästään huolimatta aika säpäkkänä kun nappasi karvaturrin kainaloon ja hyppäsi ulkokurvin puskaan, jota kohti minä kovaa vauhtia tulin

Ei siinä sitten auttanut kun 5 metriä ennen puskaa vääntää mopo sinne metsän puolelle ja sarvien yli kaarella sen muorin jalkojen juureen

Oli vähän nöyrä olo sen jälkeen ja kyselin muorilta oliko se kunnossa ja pyytelin anteeksi..Mopo sitten käyntiin ja kohti määränpäätä kaikki raajat niin kovasti täristen ettei mopo meinannut alla pysyä

 

[Guest]

Lohdutukseksi muille motoristin aluille, onnistuin kaatamaan viissatasen Hondan heti toisella ajotunnillani.
Opettaja oli jo ajoon lähtiessäni varoitellut, että tässä pyörässä pitää sitten muistaa antaa lähtiessä jne. tarpeeksi kaasua, kuten autossakin, jotta se ei sammu. Lähdin siinä sitten  parkkipaikkaa kiertämään ja harjoittelemaan ko. pyörällä ajoa. Pieni kiihdytys ja vaihteen vaihto onnistuivat hyvin ja vilkunkin muistin palauttaa, joten ajattelin pysäyttää parkkipaikan reunaan ja lähteä jälleen liikkeelle harjoituksen vuoksi. Hiljensin varoen ja sainkin pyörän tyylikkäästi seis. Sitten jännittämään liikkeellelähtöä. Ja Hahaa sehän lähti tyylikkäästi!
Siinä voimain tunnossa ajattelin kaartaa takaisin lähtöpaikkaan reteesti kakkosella, niin perhana, vaihdetta vaihtaessani vauhti olikin aivan liian hiljainen enkä tajunnut antaa lisää kaasua, jolloin pyörä yhtäkkiä stumppasi kesken vauhdin. Siinä muutaman sekunnin sinniteltyäni vasemman jalan varpaiden varassa, kaatuako vaiko eikö kaatua , pyörä väkisinkin alkoi kaatua vasemalle kyljelleen, ja minä sinnikkäästi vastaan pistämässä koko 160 cm varrellani. Noh periksihän siinä täytyi antaa.  

Hieman potutti kun ehdin jo luulemaan, että maikka ei anna minun enää koskeakaan ko. Hondaan. Katsoi hieman ns. huuli pyöreenä kun tokaisin haluavani kyllä vielä samalla tunnilla ajamaan. Kertoi sitten joutuneensa suostuttelemaan aika pitkään toista samankokoista tyttöä kaadon jälkeen takaisin selkään.
Mielestäni takaisin selkään vaan, jos henki pihisee, eipä kerkeä tulla kammoa heti alkuun  

Kyllä huvittikin kun sen verran epävarma olo isomman pyörän kanssa on, että olin tokaissut maikalle etukäteen että: "Jos sitten kuuluu kauhea rämähdys tai puskat suhisee, se oon minä siellä vaan!" Ei pitäisi maalata piruja seinälle...
Koen kuitenkin kuuluvani edelleen niihin motoristeihin, jotka tulevat vielä kaatumaan  

ja monen monta kertaa, Heh!

 

[equilibrium]

Ajokoulu kaatoja täälläkin:

Mulla oli kans tuo 500 Honda ekalla ajokerralla nurin useampaan otteeseen. Ensin pujottelussa: tuli väännettyä hidasajon uukkarissa tappiin ja liian vähän kaasua. Pyörä maassa, jalat mustelmilla kun yritin turhaan sitä vängätä pystyyn. En kehdannut paljon edes opettajaan päin katsella, pyörä pystyyn vaan ja uutta yritystä kehiin.

Kun kytkinkäsi väsyi hidasajon pujotteluun kävin pari kierrosta hurjaa 45 vauhtia revittelemässä ympäri parkkista. Heh.Työntöohjausta omatoimisesti harjoittelin ja kivasti sujui, hiekkaa kuitenkin sattui takarenkaan alle ja pyörä komeaan luisuun. Tällä kertaa en edes yrittänyt vääntää pystyyn vaan hyppäsin alta pois ja annoin pyörän kaatua komeasti sinne hiekan sekaan.

Luulin jo selvinneeni tunnista kunnialla, pujottelut ja muut sujui hyvin ja ajoin pyörän takaisin opettajan luvalla. Hienosti meni, hiki tuli, kypärä ja hanskat pois ja takkia auki, seisontatuki alas ja hyppään itse kyydistä pois - ja pyörä kaatuu kauniisti sinne oikealle puolelle jalkakäytävän reunaan.

- - - Ei se mitään. Mieluummin sillä ajokoulun pyörällä kuin omalla.

Joskus 9 v tipuin pääedellä naapurin katolta suoraan autokatoksen betoniin. (älä edes kysy miksi - hyvä syy kyllä tähänkin akrobatianharjoitukseen oli!!!) Naama oli mustana ja käsi murtui kun sillä yritin pehmentää pudotusta. Kolmen viikon päästä kun kipsin sain kädestä pois olin uimahyppykisoihin taas treenaamassa. Eli pyörän selkään takaisin vaan vaikka vähän sattuiskin. Mikä ei tapa, se vahvistaa.

 

[rauman]

Tänään tuli sitten kaadettua pärrä. Tulin lenkiltä ja laitoin pyörää keskituelle. Jostakin syystä se päätti kaatua oikealle kyljelleen, pois päin minusta ennen kuin sen sain seisomaan. Onneksi oli pehmeä hiekkamaa.

Peiliin tuli pieniä naarmuja ulkokuoreen, pakoputkeen myös. Mitään ei mennyt onneksi rikki ja tulleet naarmut ovat sen verran pieniä, ettei ne juurikaan harmita, kun ei tuo pyörä ennenkään virheetön ollut.

 

[Savier]

Lisaa autokoulukaatoja:
Ensimmainen ajotunti, ajoradalla harjoiteltiin jarrutusta ja vaistoa. Pari ensimmaista kertaa meni hyvin, joten opettaja halusi nostaa nopeutta. Noh, jarrutus sujui hieman heikommin sitten silla kertaa, kaantyessa huomasin etteihan se ehi kaantymaan ennen keilaa joten hatapaissani painoin etujarrua..ja senhan tietaa mita siita seuraa. Pyora komeasti nurin, katteet ja vilkku paskaksi, onneksi niilla on vakuutukset

yritin viela myohemin tinkia alennuksia lisa-ajotunneista, mutta olin kuulemma jo tuottanut firmalle muutenkin liikaa tappiota niin eivat suostuneet

 

[Osasto 7]

Joo viime kesänä kaveri lupas jelppiä vasta-alkajaa ketjujen ja rattaiden vaihdossa. Pyörä keskituelle ja kaveri ihmetteli että pysyyköhän tuo tuossa kun otetaan takapyörä ym. irti. Minä viisaana että pysyyhän se, miksei? Palikat irti ja tietysti pyörä nyökkäs tuen yli nokalleen...Minä

ja kaveri

Onneks ei tullu isompia vahinkoja.

 

[FighteR]

Itsellä kävi niinkin "hauska" kommellus kevarin kanssa tuossa viime kesänä, että ei paremmasta väliä. Olin menossa pyörää tankkaamaan ja siinä oli tankatessani kerääntynyt jonkinlainen jono selkäni taakse. Laitoin tankinkorkin lukkoon, mutta jostain kumman syystä korkki ei ollut täysin kiinni vaan jäi auki tietämättäni. Noh.. Aloin työntää pyörää pois tieltä ja luonnollisesti kypäräni oli peilissä roikkumassa. Noh.. kypärä tietysti tippui ja vaistomaisesti otin kypärästä kiinni ja samalla tajusin vasta, että kukas pyörän pitää pystyssä  

yritin pitää kypärän kädessäni ja samalla ottaa kaatuvasta pyörästä kiinni, mutta siihenhän se kaatui ja ne bensat, joita ei oltu vielä edes maksettu, levisivät pitkin pihaa ja osa roiskusi housuilleni..  

 Mahtoi olla muilla huoltamolla olleilla hauskaa tuota katsoessa.. Oli mukavaa maksaa bensat kahteen kertaan

 

[Guest]

Eilen kyllä sattui pyöräni takia kaatojen kaato.
Olin nimittäin menossa syömään paikalliseen karvakäsiravintolaan ja parkkeerasin pyöräni liikkeen ikkunan eteen.  
Odotellessani tilausta istuskelin ikkunapöydässä ja kas kummaa, täysi-ikäinen ja selvinpäin oleva henkilö x ajaa polkupyörällä käkättimeni ohitse ja seuraa katseellaan (lue katse nauliutuneena) pyörääni.
Kuinka ollakaan, tarpeeksi edettyään, katse edelleen pyörässäni, kääntää polkupyöränsä eturenkaan linkkuun ja lentää kaaressa tonttiin.
Huh! En ole kyllä moista aikaisemmin nähnyt. Tuleehan sitä toki itsekin seurattua pyöriä liikenteessä mutta ei noin intensiivisesti. Taisi olla ensimmäinen todistettu ulkopuolisen kaato mun pyörälleni.
Onneksi polkupyöräilijälle ei tullut kuin henkisiä vaurioita ja matka jatkui...

 

[Samu]

Itelle kävi mopotin aikoina sellanen että koulun pihalla olin pois lähdössä niin polkasin mopon käyntiin, painoin käynnistyspolkimen syrjään ja laskin jalan maahan että lähen työntämään mopoa taaksepäin siitä. Vaan kävikin niin että se poljin sujahti lahkeeseen eikä siellä ollutkaan mitään tukea toisella puolella joten katuun mentiin.
Onneks ei kukaan nähnyt mutta kyllä nolotti

 

[rx7w3]

Pikkuveli ajoi ekaa kertaa mopolla, tuolla yläpuolella mainitulla CR:llä. Vauhti tuntui ykkösvaihteella kovalta ja ajatteli hidastaa, mutta kun käänsi kaasua väärään suuntaan vauhti ei hidastunu. Tulos oli se että CR kuorma-auton kylkeen nokka kohti taivasta ja siihen asentoon se jäi. Jotenkin se kiilaantui lavan pohjan ja maan väliin. Pikkuveliltä takaraivo auki.

Tää on kovin saman kuulonen tarina, ku yllä oleva. Kaveri sai mopon synttärilahjaksi ja sitähän piti heti kokeilla. Se kokeilu päättyi sitte hiljasella vauhdilla autokatoksen puuseinään, joten mitään vahinkoja ei oikeestaan tullu. No toisen kaverin piti sitte näyttää, et miten sillä mopolla ajetaan. Otti siinä pihassa jotain vauhtia ja sille tapahtu tuo sama "kaasu väärään suuntaan"-toilailu. Matka päättyi vauhdilla synttärisankarin isän mersun (silloin uudehko s-mersu) kylkeen. Kuskilta murtu ranne, jäi jonnekki väliin ja mopon keula ei tykänny....kuten ei isukin lompakkokaan (kyljenkorjauslaskusta)

 

[KawaRider]

Ukon kans kimpassa laitettiin uus Kawa ja se tietysti lähti yksin ottaa sitä käärrystä pois talvella.... Oli jäätä...Muovi halki...tankkiin lommo!!! Pyörällä oli tuolloin mittarissa n. 2m... Ei paha!!

 

[suurii]

Aikaa jo kulunut sen verran, että kehtaa kirjoittaa tämänkin tarinan.

Oli mopo ensimmäistä kesää, Suzuki S1, viripalikkaakin oli jo laitettu

. Tultiin kaverin kanssa koulusta, minä mopolla kaveri bussilla. Tietysti ennen bussia kerkesin perille kun kova rassi oli alla. Jäin sitten odottelemaan pysäkille. No kaveri tuli paikalle ja sanoi "että oikaistaaan metsän kautta". Pientä polkua sitten mentiin. Ajoin edellä, kaveri käveli perässä. No tietenkin oli pakko sitten näyttää miten moppe kulkee ja äijä ajaa.  20 metriä hurjaa kyytiä kunnes muuten loivia mutkia omaava polku tekee kunnon S lenkin, koska keskellä on jumalattoman suuri mänty. Nopeutta varmaan 30-40 ja suoraan päin mäntyä. Äijä tangon yli, onneksi männystä ohi kaverin kertoman mukaan 2.5 volttia kerien suoraan muurahaiskeon päälle ja siitä viereisen mättään päälle. Mopon etupumput tuhannen kippuralle ei muita vaurioita

.

Taas oli suojelusenkeli harteilla

and man lives to ride another day.

 

[wille-]

Ukon kans kimpassa laitettiin uus Kawa ja se tietysti lähti yksin ottaa sitä käärrystä pois talvella.... Oli jäätä...Muovi halki...tankkiin lommo!!! Pyörällä oli tuolloin mittarissa n. 2m... Ei paha!!

Taisi muutama ärräpää irrota?

 

[xj650t]

Noh viime elokuussa lähtö kohti saariselkää.... 30km ajettu kaverin kanssa Pälkäneen Aapiskukon heseen syömään ....ajettiin pihaan ja tietenkin etupihalle niiden isojen ikkunoiden edustalle katoin missä kaveri tulee ja olin pysähtymässä painoin kevyesti etujarrua(varsin fiksu teko en enään) ja OHO olinkin kyljelläni ja kierrokset tapissa ....

Kerrankin oli syöjillä jotain kateltavaa  .... en ihan kehdannut Plan Bee tyylillä nousta pyörän päälle tuulettamaan joten ei muuta kuin FJ1200 pystyyn ja sivummalle tutkimaan vaurioita .... noh 1000km myöhemmin ennen Saariselkää sain vielä poron sarvet sivupeiliin kun en kerennyt väistämään....  

t:Elossa vieläkin Jari  

 

[Rawjunk]

Mä oon kaatunu jo kahesti tänä kesänä

Oli tyhjä parkkipaikka, niin pitihän se kokeilla kuinka alas se supermoto taittuu.. Tuloksena ajohousuihin reikä ja polveen asvaltti-ihottumaa.

Toisella kerralla oli uus rengas alla ja kanttasin ilmeisesti liian alas ja perä lähti alta. Pyörään ei tullu mitään, mut polvi jäi mopon ja asvaltin väliin.

 

[teutori]

Tais olla v. -76 tai -77 Turun keskustassa kun polliisit seuras kun ajeltiin porukalla. Äijä pyssäs ekana mun ja sanos että pois pyörän päältä, vähän jenkkityyliin.
Nuori kun olin ja pelästyin että mitä on tullut nyt tehtyä.
Ja siinä hermotuksissani en muistanut laskeä sivutukea alas. siihen mätkähti melko uus Tuuttihonda kyljelleen ja itse jäin alle. Kolhuja ei tullut kuin henkiselle puolelle, äijä siinä vinoili " pitääkö noin pienellä pojalla olla noin iso pyörä, ettei jaksa sitä edes pystyssä pitää.
Ei ne mitään ratsasu sen enempää, tekivät vaan kiusaa, kun oltiin prätkillä.

Mutta fiksuja on nää nykyajan konstat, ei enää mitään luonne vikaisia kuten ennen.

 

[calavera]

Menossa pyörälle, rööki palamaan pyörän vieressä, avain lukkoon, Ducati näytti vihreää N:ää, minä uskoin, starttia, kytkin irti nopeasti ja ducati matkaan... Siinä sitten keräiltiin itsetunto kasaan ja todettiin että kytkinkahva poikki ja sivutuki vinoon senverran että ykköstä ei saanu enää päälle, mutta muuten kaikki kunnossa. Kuninkaantien Essolla katsojilla oli varmasti hauskaa kun Ducati meni ja kuski seuras metrin verran perässä, sitten punnerrettiin mopoa pystyyn ja matka jatkui.

 

[piipu]

ekaa kerta ku piti ajaa pyörä omaan pihaan.jänitti sikana,alamäki tiukka käännös.tosi kapee välikkö,hiekkaa...jännityksestä vääränä käänsin vahingossa kaasua.. no siinähän pyörä kyljellään rötkötti kauheesti huutaen minä seisoin vieressä..pikkasen hävetti jouduin pyytää naapurin hullua tätiä auttamaan pyörän nostossa...joopa joo

no seuraavana päivänä eiku uudestaa samasta kohasta,tällä kertaa kaaduin onneks asfaltille... no jalka jäi välii ???tulee täti pakulla..kysyy tarviiko apua...no jos pikkusen viittit jeesaa et ton jalan saa alta..

että ihan kotikulmilla on kaaduttu.... :burnis:no parkki paikan vaihto , eikä enää oo tarvinnu kaatuilla