Noloin kaato/kaatuminen

[ikonevei]

Ei nyt liity moottorpyöräilyyn mutta, tuossa kaksi viikkoa sitten lähdettiin vaimon kanssa tuosta pihasta hiihtämään järven jäälle. Laskin jyrkkää penkkaa alas jäälle, kun kuinka ollakkaan toinen suksi tarttui rantakasvillisuuteen ja eikun kaaduin suoraan oman rintakehäni päälle, rintataskussa ollut kännykkä painoi kuudennen kylkiluun sisään ja se murtui, siis kylkiluu.  

Tuli kolme viikkoa sairaslomaa ja kova v****us. Että näinkin voi käydä.

 

[Cubix]

Ei nyt liity moottorpyöräilyyn mutta, tuossa kaksi viikkoa sitten lähdettiin vaimon kanssa tuosta pihasta hiihtämään järven jäälle. Laskin jyrkkää penkkaa alas jäälle, kun kuinka ollakkaan toinen suksi tarttui rantakasvillisuuteen ja eikun kaaduin suoraan oman rintakehäni päälle, rintataskussa ollut kännykkä painoi kuudennen kylkiluun sisään ja se murtui, siis kylkiluu.

Tuli kolme viikkoa sairaslomaa ja kova v****us. Että näinkin voi käydä.

olen aina sanonut että urheilu on peestä

 

[JoukoWho]

Yksi vahinko sattui, kun olin ensimmäistä kertaa liikkeellä silloisella vanhalla Hussen endurollani. Eräällä kotikylän hiekkatiellä suht tiukkaa mutkaa vauhdikkaasti lähestyttäessä etujarrukahva meni pohjaan ilman toivottua hidastumisvaikutusta.  

Siitähän sitten mentiin mutka suoraksi auraojan penkkaan ja stongan yli selälleen ojaan. Pyörässähän oli rumpujarrut molemmissa päissä, ja etujarrun vaijeri oli löystynyt lukkomutterin puutteessa. Sama kuin vaijeri olisi ollut poikki. Mutterin puute korjattiin heti kotiin päästyä.

Pintavaurioita tuli vaatteisiin, mutta pyörään ei onneksi mitään sellaista mikä olisi erottunut vanhojen naarmujen seasta. Miehen vauriot jäivät pelkkään säikähdykseen ja pariin mustelmaan.

 

[Gekko]

Oli tässä vastikään maastamuutto (Irlanti – Espanja). Kun katseli noita vaadittavia rekisteröinti maksuja täällä, vaikutti siltä että pyörähän kannattaa myydä Irlannissa ja ostaa Espanjasta uusi tilalle.

Kävin siinä parinkin liikkeen pihassa kyselemässä että kelpaisiko ostettavaksi vähän ajettu 1996 ZZR1100. Aika vähän tuntui olevan tarvetta. Viimeksi olin sitten JP Motorsin edessä, josta kyseisen ajopelin olin edellisenä toukokuuna hankkinutkin. Selkisi että ei ollut JP:lläkään juuri nyt käytettyjen pelien tarvista.

Liikkeen edessä on varsin heikosti parkkitilaa, joten pyörä oli viereisen kujan jalkakäytävällä. Siitä jalkakäytävältä peruuteltuani astahdin viemärinkannen muodostamaan monttuun, ja pyörä ja kuski kuin hidastetussa filmissä oikealle kyljelleen.

Kummallisen kevyesti tuollaisissa tilanteissa tuo 233kg nousee takaisin renkaille...

Enemmän vahinkoa tuli ylpeydelle kuin pyörän katteille....

 

[miäs]

Vaimo kyydissä,äiti ja isä katselee. Hiekkaa ylämäessä, etupyörä lukossa. Nurin ja jalkaan sattuu nolottaa. Trauma 14v takaa.

 

[rammus]

cr 125 joku kymmenen vuotta sitten.

Sähkö linjaa pitkin puottelin menee. Välillä nous kallioille ja aina välissä sellaisia suo lutjakkeita. Vähää ennen suota aina keulaa hieman ylös ja lämä tiskissä yli. Yhteen oli sitten uponnut tai upotettu reilumman puoleinen karahka johon takarengas osui, pyörä pysähtyi ja eturengas iskeytyi heti suohon. Meni varmaan metri syvyyteen suohon, niin kuin itsekkin. Jo pelkästää itsensä nostamisessa riitti puuhaa pitkäksi toviksi, jonka jälkeen siitä sitten prätkää repimään. Nousi kuin nousikin sentti sentiltä, mutta hommaa siinä kyllä riitti.

Viime kesänä kävi eräälle mammalle vähän nolosti. Lähti huoltoasemalla peruuttamaan katsomatta sen enempiä taakseen. Meikäläisen cb:n yli vetäs. Oli siinä ihmettelemistä kun bensa laskua tilun maksamasta, että mitenkäs se mopo nyt näin. Onneksi oli rehellinen mamma ja oli jäänyt peli mestoille. Kaikki pointsit siitä

 

[Toippari]

Kaatu paikalla ja vitu**i raskaasti.

 

[hondamania]

Tapahtu vuonna -77. Olin ostanut juuri HOnda CB 350 ja vaihdoin uuden takarenkaan. Heti koittamaan ja miljoonaa kotitietä valtiontietä kohti. Soratie ja takajarrutus viime tinkaan kuten  normaalisti. Mitä hel....tiä, jarruvipu oli jäänyt asentamatta paikalleen, poljin haukkasi tyhjää. T-risteys tulossa vastaan, muutaman kauhunsekainen sekuntti ==> mitäs nyt tehdään ?  Paniikissa painoin etujarrun lukkoon ja pysyin kyllä pystyssä n. 10 metriä, jonka jälkeen turvalleen. Vilkkun atomeiksi, kahva poikki, olkapää ruville jne. Kyllä harmitti. Mutta oppi ja ikä kaikki, nykyään tulee renkaan vaihdon jälkeen tarkistettua ainakin jarrut toimii ...  

 

[tokzx9r]

pakko vastata.. Tämä sattu joskus 10v sitten..kun olin huomannu että vf750s:n saa komeasti keulimaan.no siinä paikallisen ravintelin piihaan kaartelin,ja huomasin kaveriporukan pihan laidalla,ja eikun keula ylös ja ajattelin että sen aikaiset "endot" siihen kaverien eteen...niinhän se ei sitten menny...(hiekka,asvaltti ja eturengas+routamonttu ei hyvä!) tuijottelin siinä kavereitä alhaalta ylöspäin ja toistelin että: ei sattunu yhtään..!  eikun pyörä ylös ja kotiin nuolemaan haavoja..   mitä opimme tästä..EI YHTÄÄN MITÄÄN..! TURVALLISTA MATKAA..

 

[perttuXIV]

Joo- Minä kaadoin tietenkin keskellä huoltsikan tankkausaluetta bensamittarin vieressä. Se perhanan sivutuki ei ollutkaan ihan etuviistoon tönäistynä ja pyörän päältä noustessani huomasin, että hemmetti nyt se on menoa. Niin siinä kävi että hyppiessäni yhdellä jalalla alta pois, huomasin terassilla kymmenkunta silmäparia katsomassa tanssiesitystäni.
Enpähän jäänyt itse alle, eikä mopollekaan tullut vaurioita, vain peilinvarsi löystyi.

 

[Guest]

Ekat lipat taisi olla PV:llä ja hiekkaisella pyörätiellä. Kaverit oli siihen pysähtyny röökille meikäläistä odottelemaan ja sieltähän vakiopv:llä "täysillä" tulin mutkaan ja tietenkin tyylikäs lukkojarrutus poikien kohdalla...

päättyi siten että etulamppu ja peilit paskaks, kevyttä vittuilua pojilta ja sitten paikkaileen polvia...

Toisen kerran kävin tyypittään kaverin 8kymppistä crossia ja tietenkin vakiopv:tä kuljettaneena päätin kokeilla kuinkas se tämmönen crossi oikeen lyö tyhjää...

Ja löihän se, kunnes otti pidot hiekalta ja kaverin just myyntikuntoon fixaama

crossi lens pöpelikköön ja meikäläinen perseelleen ihmetteleen mitä tapahtu.

Moottorikelkalla on tullu vedettyä lipat niin monesti ettei edes muista. Mutta yksi oli kohtuu vakavaa sorttia: Aikoinaan ajelin uudella Yammu Exciter II, täysillä tietenkin mustaa saabbia (ei ollut sedät) pakoon (tai kiusasin autokuskia ei ollu itellä kuin T-kortti) tietä pitkin.

Sen verran oli luikas tie että piti vetää ovaalia vastapenkkaa vasten, kun ei olis oikeen muuten ollu pitoja. Noh, sieltähän se tuli tutun mutkan takaa se tuttu T-risteys vastaan, vauhtia n. 140 km/h (mittarin mukaan) ja matkaa Metsähallitukseen n. 300 metriä. Jarruista ei mitään iloa ja siinä samalla keksin että penkalla on pitoa ja kun käänsin tangosta niin hups! olikin selkä menosuuntaan ja vauhtia päälle 100. Siitä lähdin iloisesti ties kuinka monen voltin ilmalentoon ja tuiskahdin karvareuhka (mitään kypäriä pidetty!) päässä metrin päähän varoituskolmiosta ja kelkka muutamia kertoja pyörähtäneenä väärinpäin hangessa. Kelkka pystyyn, nortti huuleen ja kädet sheikkas niin että vieläki harmittaa etten alkanut kuselle. Naarmuilla tuulilasissa ja naamassa tästäkin selvittiin.

Oho, olipas pitkä... eka postaus.

 

[karket]

Pakko muistella näin ajokauden kynnyksellä viime kesältä opittua. Otin tavaksi pikkurosvon tiputtamisen keskijalalta tangosta ja saman puolen takakahvasta vetäisemällä. Kaikki meni suht hyvin kunnes appiukon möksän pihalla "väärän" puolen jalka upotti pehmeään enemmän... siinä sitten salamana käsi tankoon "korjaamaan" mikä lienee ollu siinä se viimeinen vikatikki ja pyörä kyljelleen kauhian kaasun vinkaisun saattelemana.

Eipä muuta kuin nöyränä sisältä apuja pyytämään pyörän nostoon

Olivatkin ihmetelleet kaasun vingutusta pihalta

Jarru kahvaan tuli mellevä kaari ja vilkku vinoon... oon sen jälkeen istunu kiltisti pyörän päälle ja heijannu pyörän alas

 

[Tianyu]

Viime vuonna, autokoulun pyörällä, 50km/h vauhdeista nurin. Kyseessä oli ensimmäinen ajokerta liikenteessä ja räntää sato. Olin just valmistautumas kääntyy päätieltä pois, vilkkaassa liikenteessä, ja perkele, siinähän oli kiskot! Ei oo sen jälkeen tullu jääny huomaamatta kiskot. Vähän tämmöstä kantapään kautta opetusta.

 

[jamppa]

mulle kävi viimekesänä niin että pysähdyin risteykseen ja katsoin ettei tule ketään ja olin lähdössä jatkamaan matkaa niin pyörä vaan kaatui.. kuumetta tosin oli melkein 40 ja töihin oli vaan mentävä. Töissä otin kahvin ja kaivoin jääkaapista maitoa niin purkki tipahti lattialle, en vaan jaksanut pitää sitä. Siitä kyllä sitten lähdin kotiin lepäämään. Pyörään ei onneksi tullut naarmuakaan. Nauratti vaan ihan perkeleesti

 

[Nuutti]

Pistetäänpä tänne tämän kevään ensimmäinen kaato.

Kevään ensi ajelu pitkäperjantaina sujui alkuun mallikkaasti lähinnä pääteitä ajellen. Tiet loistokunnossa, joten ajattelin sitten heittää lenkin vähän pienemmän mutkatien kautta. Siellä sitten olikin yllätykseksi siellä täällä kotiloiden renkaiden urien väliin jäänyttä jäätä, joka ei sinällään haitannut. Kieli vaan keskellä suuta ja nopeutta huomattavasti alle nopeusrajoitusten. Myöhemmin tuli vastaan liittymä isommalle tielle kera oikealle kääntyvän mutkan ja vielä samassa kohdassa ylämäki ja jäätä urissa, itsellä tarkoitus kääntyä vasemmalle. Seuraava tapahtuikin sitten ehkä puolessa sekunnissa:
- Nopea "päätös" ajaa reunauraa vasemman renkaan uran sijasta.
- Huomio, että ura päättyykin umpijäähän. Ylämäki ja katurenkaat -> Jää ehkä jumiin, jos joutuu pysähtymään.
- Uusi päätös vaihtaa uraa vasemmalle (vielä ehtii enen kuin urien välinen jää alkaa)
- Huomio, että päätös oli väärä (eli ei ehtinyt). Eturengas päätti jäädä oikean puoleiseen uraan
- Loppu pyörästä sekä kuski (minä itse) jatkettiin tietenkin matkaa ulkokaarteeseen eli keskitielle.
- Huomio, että pyörä makaa vasemman jalan päällä käynnissä, renkaat muuten edelleenkin siinä oikeanpuolimmaisessa urassa.

Siitä sitten kampeamaan jalkaa pyörän alta pois ja sammuttamaan pyörää ja nostamaan sitä pystyyn. Vahinkojen tarkastus: Itsellä raajat toimii (ainakin käsien tärinästä päätellen

), muovinpaloja tiellä ja peili sojottaa ties minne, Ajokunnossa näyttäisi kuitenkin olevan. Muovinpalat siitä taskuun ja pyörää käyntiin. Pienen suontuttelun jälkeen lähtikin (lie bensat valuneet vääriin paikkoihin siinä kyljellään makaillessa?) ja häntä koipien välissä kotiin, johon oli enää n. 10 km.

Tähän voi todeta vain:

PS: Halutaan ostaa punainen yläsivukate 94-97 VFR:ään.

 

[tkay]

Oletko nuutti ostanut ja kipannut minun entisen vifferini, vai onko itselläsi samanlainen, kuin tuossa avatarissa oleva exäni?

 

[suiza 1200]

Pistetäänpä tänne tämän kevään ensimmäinen kaato.

Kevään ensi ajelu pitkäperjantaina sujui alkuun mallikkaasti lähinnä pääteitä ajellen. Tiet loistokunnossa, joten ajattelin sitten heittää lenkin vähän pienemmän mutkatien kautta. Siellä sitten olikin yllätykseksi siellä täällä kotiloiden renkaiden urien väliin jäänyttä jäätä, joka ei sinällään haitannut. Kieli vaan keskellä suuta ja nopeutta huomattavasti alle nopeusrajoitusten. Myöhemmin tuli vastaan liittymä isommalle tielle kera oikealle kääntyvän mutkan ja vielä samassa kohdassa ylämäki ja jäätä urissa, itsellä tarkoitus kääntyä vasemmalle. Seuraava tapahtuikin sitten ehkä puolessa sekunnissa:
- Nopea "päätös" ajaa reunauraa vasemman renkaan uran sijasta.
- Huomio, että ura päättyykin umpijäähän. Ylämäki ja katurenkaat -> Jää ehkä jumiin, jos joutuu pysähtymään.
- Uusi päätös vaihtaa uraa vasemmalle (vielä ehtii enen kuin urien välinen jää alkaa)
- Huomio, että päätös oli väärä (eli ei ehtinyt). Eturengas päätti jäädä oikean puoleiseen uraan
- Loppu pyörästä sekä kuski (minä itse) jatkettiin tietenkin matkaa ulkokaarteeseen eli keskitielle.
- Huomio, että pyörä makaa vasemman jalan päällä käynnissä, renkaat muuten edelleenkin siinä oikeanpuolimmaisessa urassa.

Siitä sitten kampeamaan jalkaa pyörän alta pois ja sammuttamaan pyörää ja nostamaan sitä pystyyn. Vahinkojen tarkastus: Itsellä raajat toimii (ainakin käsien tärinästä päätellen

), muovinpaloja tiellä ja peili sojottaa ties minne, Ajokunnossa näyttäisi kuitenkin olevan. Muovinpalat siitä taskuun ja pyörää käyntiin. Pienen suontuttelun jälkeen lähtikin (lie bensat valuneet vääriin paikkoihin siinä kyljellään makaillessa?) ja häntä koipien välissä kotiin, johon oli enää n. 10 km.

Tähän voi todeta vain:

PS: Halutaan ostaa punainen yläsivukate 94-97 VFR:ään.

Tuolla näyttäisi olevan siihen katteita myytävänä ja tässä on vielä kotimainen yritys joka välittää noita osia.

 

[Nuutti]

Oletko nuutti ostanut ja kipannut minun entisen vifferini, vai onko itselläsi samanlainen, kuin tuossa avatarissa oleva exäni?

Veikkaan että kyseessä on eri pyörä. Tämä on uitettu Saksasta 2004. Avatarin (kiitokset muuten siitä

) valkkasin tuolta valmiista listasta, kun en omaa viitsinyt tehdä.

 

[ormi]

Itse vetäsin lipat maanantaina. Risteyksissä olin varonut hiekoitushiekkaa, mutta huoltoaseman pihalla ajatukset olivat muualla. Tulos: pyörä nurin 0.5 sekunnissa, jalka alle, 2 varvasta murtui, joista toinen niin pahasti että leikkauspöytä odotti.

Nyt kuukausi kantakenkä jalassa (astuminen vain kantapäällä) ja tällä hetkellä myös keppien avittamana.

 

[Kaboomm]

Okei, oma synnintunnustus, ja rohkaisua aloitteleville naiskuskiloille, mie opettelin punastumista heti ensi kilometreillä ja oikein kunnolla.

Ensimmäisen kerran kippasin oman pyörän ennenkuin oli edes korttia, ukko oli kyydinnyt mut harjoittelemaan hidasajoa isolle parkkikselle. (Siis tottahan pyörä ostettiin kun sopiva osui kohdalle, teki kortin odottelusta vielä hulvattomampaa...) Siispä hidasajoa ja niitä pelkäämiäni 360 asteen ympyröitä. Kieli keskellä suuta, ja hyvä että oli, muuten ois menny poikki. Urhea TDM stumppasi kesken käännöksen ja kun etupyörä oli kerran vinossa niin kallistuahan se alkoi. Mölisin kuin myskihärkä mutta ei auttanut ruma sanakaan (tällä kertaa, myöhemmin se nousi stumpatessa täysin mahdottomasta kulmasta enkä tänä päivänäkään tiedä millä voimin), pakko oli laskea sievästi sivulleen siihen parkkikselle ettei taitu koivet. Ukko sitten kampeamaan pyörää ylös ja vapisevin kintuin sama harjoitus alusta.

Tapaus kaksi. Nyt kortti taskussa, ja ekaa kertaa duunissa uudella pyörällä "ihan ite". Parkkis jo tyhjä, mulla pyörä ruudussa joka viettää taaksepäin, luojan kiitos sentään peruutettuna siihen, muuten se ois kaatunu itsestään siinä mäjessä. Eli kaasua tarttis antaa mutta vähän vaan ettei päädy talon seinään edessä. Jalat sen verran lyhyet että nehän tietty piti saada salamana tapeille kun ei niistä mitään apua työntelyssäkään oikein ollut. Jotenkin vasemmalle kääntyminen on helpompaa kuin oikealle, joten suunnitelma oli valuttaa se sitten vasemmalle ja talon ympäri ajaen kotimatkalle. Ja pastillit. Pyörä niin korkea että se alkoi valua taaksepäin heti kun jarrun päästi (näiden käsittely yhtä aikaa kaasun ja kytkimen kanssa on edelleen työn alla, liikaa liikkuvia osia...) ja kytkin niin "lyhyt" että siihenhän se sitten silkkaa varovaisuuttaan stumppasi. Miehen neuvo tiukkana mielessä "Jos alkaa kallistua ni anna kaatua, mee vaan pois alta, siinon kaatumaraudat joten säästä sääriluus". No siihenhän se sitten rumpsahti, kuumana kesäiltana eikä ketään missään. Hyvä ettei puhjennut otsasuoni kun punttasin sitä väärällä tekniikalla pystyyn, pyörä vaan raahasi pitkin pihaa kun kerran oli kalteva eikä etupyörä ottanut tukea asfaltista. (Joo olen myöhemmin lukenut etujarrun lukitsemisesta erinäisin apuvälinein vaikka kuinka paljon saati itse nostosta). Kun olin siinä aikani jumpannut, istuin "kiroilemassa ja sylkemässä verta" katukiveyksen reunalla kun paikalle saapuu se kuuluisa punapukuinen lenkkeilijä joka jumppaa mulle pyörän pystyyn. Vaan olipa hälläkin ilmeessä näkemistä kun kysyi että oonko kauan ajellu ja kumarruin kattomaan sitä kaatunutta pärrää ja luin sille trippimittarista että "37 kilometriä". Tämän jälkeen toki selvisi että edellinen omistaja oli _korottanut_ mokoman "enskapenskan" satulaa. 1680mm lyhyt yletti huomattavasti paremmin kun vedettiin päällimmäiset fyllit pois. Nyt ylettää jo maahan asti, eikä pyöräkään valu päälle heti jos joutuu mäkilähtöjä harrastamaan...

Saa taputtaa päähän, blondi mikä blondi.