Tiedän tunteen (katso aiempi viestini). Jos pyörä pääsee stumppaamaan kävelyvauhdissa ja ohjaustanko tapissa, kellahtaa fillari kumoon todella helposti. Turhaa sitä harmittelemaan. Itse ainakin opin olemaan luottamatta siihen, että tyhjäkäynnillä riittää tasaista vetoa ympyröitä tehdessä.
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Noloin kaato/kaatuminen
- Keskustelun aloittaja Vihree
- Aloituspäivä
^ Juu nuo omat rumpsautukset on halpoja oppirahoja pyörän käsittelystä. Lähinnä tuo oli oikein malliesimerkki miten pitää saada kaikki-heti-nyt. Vieras pyörä, ei kilometriäkään ajoa tiellä niin että tietäisi vähän miten kone käyttäytyy kun ei ajotunnit olleet vielä edenneet siihen asti, hyvä kun kakkosen oli laittanut varovasti sisään... Ja eikun tekemään juuri sitä missä tarttis tuntea pyörä että osaa säädellä kytkimet ja jarrut ja kaasut ja kaiken pirun planeettojen asennot samaan aikaan... Onko se ihme että se jostain kohtaa herpaantuu. Tuossakin on niin joutuisa tyhjäkäynti ettei sillä "direktiivikokoista" ympyrää voi tehdäkään ilman kytkintä ja jarrua.
Hyvin potentiaalinen paikaltaheittäytyminen tulee olemaan varmaankin se "ai se jalka ei ollutkaan vielä alhaalla"- tapaus maksimiyleisöllä.
"On hyvä osata nauraa itselleen sillä silloin ei elämästä tule hupia puuttumaan."
Hyvin potentiaalinen paikaltaheittäytyminen tulee olemaan varmaankin se "ai se jalka ei ollutkaan vielä alhaalla"- tapaus maksimiyleisöllä.
"On hyvä osata nauraa itselleen sillä silloin ei elämästä tule hupia puuttumaan."
Kaatunut en, mutta eipä se kaukanakaan ollut tuossa kun kauttani alottelin. Meillä on tuossa humppilan seudulla paikka, jossa pyörääni säilytän. Hiekkatietä oli sellaset 1½km, jonka jälkeen alkaa päällystetty tie. No siinä sitten tulin risteykseen, joka on hiukkasen mäen alapuolella. Toisella puolella tietä on peili, josta näkee sitten mäen taakse. Tottakai siinä sitten oli puukasa toisella puolella, josta sopivasti tuli yksi puu suoraan peilin eteen
Ongelmana oli, että piti päästä varovasti liikkeelle ettei kaadu asfaltilla olevalle hiekalle, mutta kuitenkin nopeasti ettei jää (mahdollisesti) mäen takaa tulevan auton jalkoihin. Kaikki meni hyvin tielle asti. Sitten väänsin hiukkasen kaasua (en todellakaan paljoa)ja lähti takarengas kyllä sellaseen takaliukuun että huhhuh. Siinä sitten tuli hypittyä pyörän toiseltapuolelta toiselle. Ajattelin että nyt mennään. Eipä siinä sitten mitään käynyt mutta taidolla ei pyörän pystyssä pysymisen kannalta ollut mitään osuutta asiaan. Pyörän kun sain suoristettua vilkasin peiliin ja autohan sieltä tuli. Jos siihen olisin kaatunut/toinen auto olisi vastaan tullut olisi aika kömpelösti käynyt
mutta onneksi näinpäin tälläkertaa.
Kaatunut en ole onneksi vielä kertaakaan, mutta pyörän onnistuin kaatamaan (tai oikeastaan seisontatuki petti) kun menin huoltoaseman pihalle katsomaan rengaspaineet... Kyllä vitutti
En oikeen tiedä pitäiskö tää luokitella kaadoksi vai ulos ajoksi. Oli talvi 80-luvun puolivälissä. Pyörän hankin syksyllä ja seuraavana keväällä oli tarkoitus ajaa piikkikortti. No eihän sitä pyörää siellä tallissa jaksanut katella vaan tottakai sitä piti kokeilla. Kirpee pakkaskeli ja alla -76 malli Yamaha. Tulin sivutietä päätien risteystä kohti ja vasemmalla puiden takaa päätiellä näkyi poliisiauto lähestyvän samaa risteystä. Pikainen ohjaus ja jarrutuksen yritys sai "jampin" suistumaan oikealle ojaan - joka onneksi oli niin syvä ettei virkavalta ehtinyt minua tai lumipöllähdystä havaita.
Vauhtia tuskin oli 30- 40 enempää, mutta kyllä se kevytmoottoripyöräkin painoi kun sen alla makasi.
No ei siitä sen suurempia kolhuja tullut kalustolle eikä
itsellekkään, mutta talviajot jäi vähän vähemmälle sinä vuonna.
Vauhtia tuskin oli 30- 40 enempää, mutta kyllä se kevytmoottoripyöräkin painoi kun sen alla makasi.
No ei siitä sen suurempia kolhuja tullut kalustolle eikä
itsellekkään, mutta talviajot jäi vähän vähemmälle sinä vuonna.
Joskus ennen muinoin yritin nostella 1000F:ää keskituelle. No siinä nostovaiheessa, tietenkin kriittisimmällä hetkellä horjahdin hiukka eteenpäin, jolloin mopo lähti kaatumaan. Sen verta sain nykästyä takasin, että se ei heti maahan asti kaatunut. Perse pystyssä siinä sitten sitä mopoa pidättelin, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut sitä pystyyn vääntää... Mahto siinä ihmisiä hymyilyttää. Pakko se oli siinä puolen minuutin tiukan väännön jälkeen kyljelleen laskea ja kerätä taas voimia, että sai sen matkalehmän pystyyn...
Ihme kyllä piikki aikana ei tullut kaaduttua, kerran kuitenkin tankatessa NSR kellahti ja kypärä edellä peilin varressa. (siinä tilanteessa ei ollut hyötyä jousipalautteisesta sivutuesta!)
MP:llä tuli yhtenä kesänä kaaduttua märällä nurmikolla. Vauhti ei ollut kova, joten vilkun irtoamisella pääsi. V***tihan sekin kyllä! Erittäin idioottimaistahan se oli etujarrua "vähän vaan" painaa...märällä nurmikolla...
Mopo ajoista tuskin kannattaa edes puhua. Silloinhan kaatuiltiin PV:llä kerran pari päivässä.
MP:llä tuli yhtenä kesänä kaaduttua märällä nurmikolla. Vauhti ei ollut kova, joten vilkun irtoamisella pääsi. V***tihan sekin kyllä! Erittäin idioottimaistahan se oli etujarrua "vähän vaan" painaa...märällä nurmikolla...
Mopo ajoista tuskin kannattaa edes puhua. Silloinhan kaatuiltiin PV:llä kerran pari päivässä.
Tämä ei nyt varsinainen "kaato" ole mutta oma vika kuitenkin. Lähdin vappuajelulle maanantaina, isälle uutta sv:tä näyttämään ja parkkeerasin pyörän mielestäni vankan sorakerroksen päälle seisontatuen varaan. Puolisen tuntia myöhemmin katsoessani sisältä ikkunasta huomasin pyörän olevan kumollaan maassa!
Viivana ulos ja ei muuta kuin pyörää pystöön! Raskas oli nostaa, tankki täynnä ja seisontatuki 20 senttiä maan sisällä.
Oli helpotus huomata ettei pyörään ei tullut naarmuakaan, kypäränkin olin onneksi ripustanut oikeaan peiliin.
Seuraavalla kerralla taatusti katson tarkemmin mihin pyörän parkkeeraan.
Viivana ulos ja ei muuta kuin pyörää pystöön! Raskas oli nostaa, tankki täynnä ja seisontatuki 20 senttiä maan sisällä.
Oli helpotus huomata ettei pyörään ei tullut naarmuakaan, kypäränkin olin onneksi ripustanut oikeaan peiliin.
Seuraavalla kerralla taatusti katson tarkemmin mihin pyörän parkkeeraan.
Juuri pyörän ostettua aika tarkkaan kaksi vuotta sitten vappuna, olin menossa Loimaalle kaverin bileisiin. Vähän aikaa etsiskelin oikeata paikkaa ja kaveri oli jo odottamassa parkkipaikalla. Ylpeänä kuin isä pikkuisestaan ajoin pyörän parkkipaikalle, laskin sivujalan ja nostin jalkaa takapuolelta yli. No tietysti siellä oli mulla sidottuna makuualusta takapenkillä ja jalka nappasi siihen kiinni. Sopivasti parkkipaikka oli sorapohjainen ja vasen jalka lipesi sillä sekunnilla ja koko pyörä romahti maahan siten että just ehdin alta pois.
Ainoastaan sivuvilkun kannen kiinnitys hajosi, mutta voi että hävetti siinä kaverin vieressä.
Ainoastaan sivuvilkun kannen kiinnitys hajosi, mutta voi että hävetti siinä kaverin vieressä.
*REPS*Tarttee kuiteski aina välillä harrastaa pilkunnussimista ja muistuttaa ettei jalansijat oo sama asia ku sianjalat...
Pitihän se eka kulta kaataa talvella kun rupesin sitä nostimella keulasta nostaan.Nousi kivasti mutta ajattelin kätevänä kopasta nostimen renkaiden molemmin puolin puu kalikat kun luikkaalla lattialla ettei vaan lipsahda mihinkään. Noh otin kalikan ja naulan ja asetin sen nostimen renkaan viereen ja löin kerran niin kävi niinku aku-ankassa ja pyörä rojahti samantien kyljelleen painokiekkojen ja levytankojen sekaan nurkkaan. Sillon teki mieli ruveta jo köyttä rasvaamaan
. Pleksi meni paskaksi ja katteeseen toistakymmentä senttiä pitkä halkeema ja vitutuksen maksimoimiseksi nostimen nokka vielä raapaisi 5cm pitkän naarmun toiseenkin kylkeen kun pyörää pystyyn punnersin.
Mutta nyt on uusi kulta jo alla ja samaa virhettä en tee sen kanssa
Mutta nyt on uusi kulta jo alla ja samaa virhettä en tee sen kanssa
Taisi olla -70 luvun loppupuolella kun ajelin Triple Kawa H2:lla huoltikan pihaan, tankkasin, maksoin ja sitten pyörän päälle reteenä ja pyörä käyntiin kicksistä kun eihän siinä starttia ollut. Siinäpä sitten kicksi jollain tavalla sujahti farkun lahkeesta sisään ja kun pyörä alkoi kallistua oikealle, niin siinä sitten pyristeltiin suorin vartaloin pyörän kanssa kyljelleen. Että nolotti
Tänään aamusti olin menossa kouluun, aivan unessa vielä. Liikennevalojen jälkeen pieni kiihdytys, vauhti taisi juuri nousta about viiteenkymppiin. Sitten huomasin että sivusta tulee pyörälijä kahtasataa, säihähdin vitusti, koitin jarruttaa nopeasti, tuloksena eturengas lukkoon ja pyörä kyljelleen. Tuloksena takkiin ja farkkuihin reikiä, pyörästä sivukate paskaks ja tietenkin suunnaton vitutus. Viime viikolla juuri otin pyörän ajoon(honda cbr1000f). Ehkä olisi kannattanut nössöillä ja tehä muutama jarrutusharjoitus
Näköjään pääsee talven aikana unohtumaan jarrutustekniikka..
P.s pyöräilijä jatkoi matkaa, ei pysännyt
Näköjään pääsee talven aikana unohtumaan jarrutustekniikka..P.s pyöräilijä jatkoi matkaa, ei pysännyt
Hengen lähtö oli puolen metrin päässä 15 kesäsenä suitzalla.
Ajelin pikatien(rajotus 80km/h) reunaa mopolla ja piti ylittää tie kun toiselta puolelta alkoi polku mihin piti päästä.
Pysäsin, katsoin eteen päin, ei ketään, katsoin taakse, yksi auto tulee. Kun tämä auto oli mennyt ohi räväytin PVstä ykkösen silmään ja suunnistin tien toiselle puolelle. Kun olin vielä oikealla kaistalla takaa tuli yks auto joka väisti mut vasemman kaistan kautta. En ehtinyt sitä edes tajuamaan kun keskiviivan kohdalla kajautin toista takaa tullutta autoa eturenkaan kohdalle sillä seurauksella että auton peili irtosi kyynärpään osuttua siihen ja moposta lähti ketjut ja se kaatu tielle. Itselle ei käyny mitään. Mopokin oli vireessä kun vaan sai ketjut paikalleen. Autolla vauhtia varmasti lähes se 80km/h. Auton naiskuski oli aika paniikis, yllättäen....
Eli puolisen metriä kun olisin ollu pidemmällä, tuskin olisin sitä tässä kertomassa. Sitä en vieläkään käsitä että mistä ne kaksi autoa tuli, kun mielestäni katosoin huolellisesti taakse ja näin vain yhden auton.
Ajelin pikatien(rajotus 80km/h) reunaa mopolla ja piti ylittää tie kun toiselta puolelta alkoi polku mihin piti päästä.
Pysäsin, katsoin eteen päin, ei ketään, katsoin taakse, yksi auto tulee. Kun tämä auto oli mennyt ohi räväytin PVstä ykkösen silmään ja suunnistin tien toiselle puolelle. Kun olin vielä oikealla kaistalla takaa tuli yks auto joka väisti mut vasemman kaistan kautta. En ehtinyt sitä edes tajuamaan kun keskiviivan kohdalla kajautin toista takaa tullutta autoa eturenkaan kohdalle sillä seurauksella että auton peili irtosi kyynärpään osuttua siihen ja moposta lähti ketjut ja se kaatu tielle. Itselle ei käyny mitään. Mopokin oli vireessä kun vaan sai ketjut paikalleen. Autolla vauhtia varmasti lähes se 80km/h. Auton naiskuski oli aika paniikis, yllättäen....
Eli puolisen metriä kun olisin ollu pidemmällä, tuskin olisin sitä tässä kertomassa. Sitä en vieläkään käsitä että mistä ne kaksi autoa tuli, kun mielestäni katosoin huolellisesti taakse ja näin vain yhden auton.
autokoulussa aina sanottiin että suojatiemaalaukset on liukkaita no minä aattelin sitte kokeilla risteyksessä käännyin ja suojatiellä lisää jengaa koneeseen ja kytkin ylös suojatien päällä 
yörä nurin ja kuski kanssa nopea vilkaisu näkiks kukaa ja äkkiä pois paikalt. opetus liukasta on
No perkele!! kaatuhan multakin sitten mopo ensimmäistä kertaa. Työpalaverista riensin innoissani viikonloppua viettäämään
.
Olin sitten parkkeerannut mopon oikein hienosti nokka valmiiksi menosuuntaan. Mopo käyntiin miehekään kaasutuksen säestämänä, kypärää päähään, hanskoja käteen ja menoksi. Eiköhän ollut jarrulevylukko unohtunut paikalle ja siitä sitten mopo kylelleen. Onneks lähdin sen verta rauhallisesti, että pyörän lähtiessä kaatumaan pystyin vasemmalle pystyin kaatumista vähän hidastamaan ja niinpä suuremmilta vahingoilta säästyttiin. Vasempaan peiliin ja poskeen tuli pari naarmua. Pieni vitutus siinä kun ohikulkijat katto. No nostin mopon pystöön ja yritin toistaa saman ajoonlähtöseremonian kuin ensimmäisellä yrityksellä
Olin sitten parkkeerannut mopon oikein hienosti nokka valmiiksi menosuuntaan. Mopo käyntiin miehekään kaasutuksen säestämänä, kypärää päähään, hanskoja käteen ja menoksi. Eiköhän ollut jarrulevylukko unohtunut paikalle ja siitä sitten mopo kylelleen. Onneks lähdin sen verta rauhallisesti, että pyörän lähtiessä kaatumaan pystyin vasemmalle pystyin kaatumista vähän hidastamaan ja niinpä suuremmilta vahingoilta säästyttiin. Vasempaan peiliin ja poskeen tuli pari naarmua. Pieni vitutus siinä kun ohikulkijat katto. No nostin mopon pystöön ja yritin toistaa saman ajoonlähtöseremonian kuin ensimmäisellä yrityksellä