PrivateeR sanoi:
Ei kannata ohittaa sitäkään ihan kevyesti miten vähän tiedät näköjään anatomiastasi.
Vaikka et puristaisi ollenkaan ja siinä tangon päällä olis nätti ***** jota silittelet kevyesti, SILTI saatat saada niskasi ja hartiasi totaalisen jumiin, eikä sillä ole tasan MITÄÄN merkitystä puristitko vai silititkö sitä kaasua.
Ja se että vertaat ranskalaista punnerrusta vs penkkipunnerrusta ja käytät sitä benchmarkkina puhuessasi prätkän ajamisen aiheuttamista kiputiloista on täysin vertailukelvotonta. Toinen liike eristää ojentajalihaksen (jos sen tekee oikein, ja voin btw sanoa että kaikista salisioista about 80% tekee sen liikkeen väärin) ja toinen liike käyttää isoa rintalihasta, pientä rintalihasta (jos tekee negatiivista penkkiä), etummaista hartialihasta, ja leveää selkälihasta. Se että toistojen määrä väheni ei ole millään tavalla rinnastettavissa ajamisen tuomiin kiputiloihin, vaikkakin se on totta että väärällä ajoasennolla saadaan aikaan LIHAKSILLE suotta ylimääräistä kuormitusta joka aiheuttaa väsymisen ajossa.
Mutta väsyminen EI tarkoita että siitä syntyy minkäänlaisia kiputiloja.
Ei tässä tartte ihan oikeesti mennä hifistelemään minkään tason ammattiniksautuksiin vielä pätkän vertaa
jos lähestyy kipeytymistä ja jumiutumista ihan "karhu paskoo metsään" realiteeteillä.
Ei tosiaan ole kyse siitä, etteikö karhu voisi... ja toki se paskookin muualle

.
Taitaa "metsästä" kuitenkin löytyä eniten kerättävää

.
Eikä sekään varmaan tarkasti ottaen ole "kiputila", kun joku yksittäinen paikka alkaa hapottaa
siihen malliin, että pää halkeaa

.
"Bennchmarkkina" taisi olla aika lailla selkeästi(kin) eri tavoin ja laveasti(kin) piirtää "staattisuuden" myrkyllisyys
ja sen mukanaan tuomat jutut.
"Väsyminen" ei sinällään liene ongelma.... vaan paremminkin siitä alkunsa saavat monet ikävät seurannaiset.
Ei pitäisi olla liian vaikea nöyrtyä näkemään hieman laajempaa kuvaa näissäkään yhteyksissä.
Jos ei näe vaikka katsoo, kannattaa skarpata väijymällä vaikka eväitään pitempään ja kovempaa juoksevia
harrastajajuoksijoita.
Kontit pysyy joltisessakin ruodussa jonkin aikaa, mutta sitten alkaa ulokkeet monella olla sellaisissa asennoissa,
että siitä ei seuraa mitään hyvää

. Mut joo.... ei siinä väsymisessä sinällään ole ongelma.
Sen seurannaisissa vaan.... mutta sehän on toki eri asia

.
Edelleen.... Onko herra koulutettu hieroja nyt ihan varmasti sitä mieltä, että suoritettaessa jotain asiaa on
yks hailee, käyttääkö siihen käytännössä pääosin yhtä "osiota/liikettä" raajasta.... vai "jakaako" rasitusta
eri tavoin eri paikkoihin?
Vähän sama, kun kisattais vaikka yhdellä jalalla hyppien pitkää siivua.... tai vaikka seistään paikallaan...
varmistamisesta puhumattakaan
Toinen käyttää vain toista ja samaa jalkaa.... toi vaihtelee mielensä mukaan jalkaa.
Ei ala eri tahtiin kavereita väsyttää.... "jalasta" eikä asialla ole seurauksia
Kun nyt mennään tuolla "ei kannata sivuuttaa" yksi noista jutuista on monella vakavamminkin urheilevalla
se, että "kehon tuntemus" on pahasti kateissa. Anatomian osaaminen eteenpäin ja taaksepäin aamukolmelta umpijurrissakin herätettynä ei haittaa mitään eikä ketään, mutta sitä ei pidä sekoittaa "oman kehon tuntemiseen".... jota ilman ollaan väistämättä ja jatkuvasti "nahkurin orsilla" ja käsi lömpakossa

. Koulutettu hieroja tietänee näin ollen, mikä tilanne sitten on "ei urheilijoiden" keskuudessa

.
Tuntemusta kyllä löytyy.... mutta se keskittyy "jumien tuntemiseen"..... voi kättä... voi jalkaa... taas se alkaa

.
Toisilla tuo "tunteminen" on luontaista ja toki vaan kehittyy mitä enemmän touhuaa fyysisesti.
Kuten tuolla totesitkin, ikä ja yleinen "kunto" vaikuttaa armottomasti.
Siksi "kyky pelata" maaliin pääsemisen kanssa nousee arvossaan sitä mukaa kun kroppa alkaa antautumaan.
En sano, että tietäisin anatomiastani paskaakaan..... mutta sen verran on ollut oman kropan kanssa
tekemistä, että taisin olla joskus olympiavalmennettavien ryhmässä huhkimassa pitempään kuin
olet kouluttautunut ja ammattia harjoittanut". Ei tässä silti hierojaksi yllä

.