Tästä taitaa tulla muistokirjoitukseni mopoilulle, ainakin toistaiseksi.
13 kesää on tullut elettyä mp:n kanssa. Suhteeni mopoiluun ei ole ollut kiihkeä eikä suursti omistautunut, mutta aina välillä se on tarjonnut sellaisia fiiliksiä ja kokemuksia, että on hankala löytää näille korvaajaa. Sulautuminen maisemaan ja tuuleen, putovan koivunlehden tunteminen nahkatakin lävitse, satunnaiset kerrat kaun pyörä kuksi palvelevat samaa yhteistä päämäärää...
Toisen harrastuksen parissa tuli murreettua nilkasta nivelsiteet ja pohjeluu poikki kuukausi sitten. Daytona 955i:n sain myytyä nopeasti, sillä ensi kevääsee astihan tiedossa olisi ollut vain kustannuksia: talvisäilytystä, huoltoa , vakuutusmaskua... (näistäkin menee kaikista verovirtaa valtiolle).
Mittariin on kertynyt kesässä yleensä muutama tonni. Aikaa tuntuu aina olevan käytettävissä vähemmän kuin on etukäteen kuvitellut, tiestön kunnossa on lähennytty Venäjän standardia ja liikennevalvonnan periaatteet päätetään ilmeisesti Vauva-lehden foorumilla (selvennykseksi: omat periaatteeni ovat sopiva tilannenopeus jossa mp:n saa pysäytettyä näkyvillä olevalla tieosuudella ja sellainen moraalinen imperatiivi, että ajaa siten kuin sallisi kaikkien muittenkin ajavan samassa tilanteessa). Ei siis muutamaan kesään ole maaantiekurvailu paljoa kiinnostanut, kun täkäläinen alempi tieverkko alkaa olla kauttaaltaan 40-60 km/h rajoituksilla ja tiedetään nykyinen (ja varsinkin tuleva) hinta mahdolliselle satunnaiselle hairahdukselle. Ei erityisen houkutteleva tulevaisuudenkuva.
Satunnaiset Org:in ratapäivät ovat olleet viime kesien kohokohtia, vaikka liian satunnaisena kävijänä oppimisprosessi on turhauttavan hidas. Mutta saan syyttää itseäni, etten ole merkinnyt noita päiviä ajoissa omaan kalenteriin, ja mukaan on lähdetty aika viime tingassa.
Harrastuksen jatkuminen on siis ollut jo muutaman vuoden veitsenterällä, mutta nyt taitaa kamelin selkään olla lastattuna sellainen kasa korsia, että selkäranka katkeaa. Kustannusten ja saadun virkistyksen suhde ei ole enää mitenkään järkevä. Valtiolta jää minulta saamatta omistusveron lisäksi alvit käyttämistäni palveluista, vakuutusverot, polttoaineverot jne. En halua olla se sammakko, joka ei osaa hypätä pois tulelle laitetusta kattilasta ennen kuin vesi kiehuu.
Luulenpa, että olen aika tyypillinen puolisatunnainen mopoilija. Ennustan, että pyörärekisterissä käy lähivuosina kato, alan liikkeitä menee nurin jne. Tyypillinen (vähän ajetun) mp:n omistaja ei ole ole mikään juppi, joka pystyy ilman kompromissejä taikomaan jostakin lisärahaa alati kallistuvaan harrastukseensa. Suorien omistusverojen maksu ei tosiaan työllistä ketään, vaan pahentanee pikku hiljaa työttömyysongelmaa. Koko mp-alan tuoma verokertymä saattaa hyvinkin supistua, jos ja kun moni muukin tekee samanlaisia pohdintoja kuin itse olen tehnyt.
Ja koska mp:llä ajelu on monelle henkireikä tässä viime vuosien ankeuttajahallituksen maassa, myös mielenterveysongelmien määrä kasvanee. Kaikkien pää ei enää kestä kasvavaa sisäistä painetta.
Voin vain suositella ensi vuodeksi karkkien mässyttelyä ja autokaupan brosyyrien selaamista, sillä näihin varoalennuksiin näyttää rahaa riittävän. Itse taidan laittaa pyörän myynnistä saadut centavot siihen sääsöpossuun, jolla joskus olisi varaa ostaa sähköavusteinen maastopyörä. Saa sitten taas testaille sote-uudistuksen jälkeisen julkisen terveydenoidon tilan, kun seuraavan kerran taittelee luitaan.
PS. Persu-johtaja Soinin propagandapuheet omille kannattajilleen eivät tainnneet ihan mennä putkeen. Jos johtajien huvikuunarissa ei ole apumoottoria, niin eihän se ole omistuveron piirissä tulevaisuudessakaan?
PS 2: Smoton lausunnon stratagia lähtee mp:n tasa-arvoisesta roolista osana liikennejärjestelmää. Ihan hyvä näkökulma, mutta ilamsto-olosuhteemme huomioiden ei ehkä uskottavin. Kannttaisi ehkä korostaa koko mp-alan taloudellista merkitystä ja sen kokonaisverotuottoa valtiolle.