Oletetaan että siellä 300m päässä on vaikka hirvi jolla on pinkit kumisaappaat, röyhelömekko ja kukkahattu päässä... Itselläni menisi ainakin hiukan yli 0,2 sekuntia tajuta mistä on kysymys ja keksiä mikä on oikea reaktio(mikä muuten olisi?)
Joku sanoi että tietää heti miten toimia kun esim. näkee traktorin tulevan risteävää tietä, väittäisin että ensin pitää hetki katsoa jotta näkee kyseisen vekottimen nopeuden ja pystyy päättelemään että onko se vaaraksi. Kauaahan se ei vie mutta niitä kymmenyksiä kuitenkin. Väittäisinpä että "vetäessään" saattaa joku vetomieskin vilkaista esim. mittariin ja se jarrutus olisi pitänyt aloittaa just silloin.
Tosivetomiehellähän on toisin hud, joka heijastaa nopeuden plexiin.
Tuo löytyy niinkin kaukaa kuin edelliseltä sivulta. Mutta eipä tämä paperia syö, joten tähän uudestaan. Tuosta kun ajatuksella luet, niin saatat älytä, että esim hirvi mekossaan on juuri sellainen "ajotietokoneeseen" ladattu vaaran merkki, jonka havaitessaan osaava motoristi vetää heti liinoja vähän kiinni ja vasta sen jälkeen tarkastelee kohdetta.
Lainaus edelliseltä sivulta:
En tiedä vetääkö vetomiehet mutkatiellä kahta sataa. Eiköhän noi vedot osu enemmän suoremmille teille. Minä en vedä, mutta en ole vetomieskään. Silti toisinaan ajan tuolla 8-kympin mutkapätkillä melko reippaasti. Noilla maanteillä vaan näkee sen mahdollisen lapsen jo kauempaa ja siihen voi varautua. Olen ymmärtänyt, että nuo vetomiehiksi nimittämäsikään eivät kannata sitä, että taajamassa vedellään 2-sataa.
Yleensäkään tuo ajaminen ei ole tuollaista pohdiskelua noiden esittämiesi vaihtoehtojen kanssa. Siitä saa tietysti kirjallisesti pitkän ja komean listan, mutta ajamisen osaamiseen liittyy niiden huomioiminen automaattisesti. Ajaessa ulkoiset muuttujat muodostovat visuaalisen liukuvan ketjun aivoissa ja ajotaitoon taas kuuluu sen käsittely ilman erillistä pohdintaa kustakin asiasta. Päässä on valmiiksi muodostunut varottavien asioiden faili, ja kun visuaalisessa ketjussa havaitaan sellainen, niin sen käsittely tapahtuu ilman erillistä miettimistä. Esim. Sivutieltä kohti tuleva traktori aiheuttaa automaattisesti päätöksen siitä, onko se liian lähellä ja voiko se aiheuttaa ongelmia. Jos tarpeeksi kaukana, niin ei toimenpiteitä. Tähän toimintaan ei kulu aikaa enempää kuin katseen kohdistaminen vie. Ajamisen automatiikka toimii vielä siten, että jos katseen reunaalueella havaitsee vaaraksi tulkittavaa toimintaa (yleensä auto, traktori tai ihminen), jota siellä ei pitäisi olla, niin jarrutus alkaa saman tien ja katse kohdistuu mahdolliseen vaaraan. Kun tieto mahdollisen vaaran käyttäytymisestä tulee tarkemman silmäyksen mukana aivoihin, se laukaisee asianmukaisen reaktion, jarrua tai hanaa. Tähänkään ei kulu aikaa sekunnin kymmenyksiä. Sama juttu on erilaisten muiden näkymien kanssa. Esim. 8-kympin tie, vauhtia 120, eteen ilmestyy kuusiaidan takana talo. Tieto siitä, että kuusiaidassa on yleensä reikä, josta kuljetaan, on valmiina pääkopassa, ja automaattisesti alkaa varotoimenpiteet (sormet jarrulle, kaasua ehkä vähän pois, ohjaus kauemmaksi kuusiaidasta, mahdollisen varjon toteaminen liittymässä etc etc).
Omat ajolinjat, nopeuden asettaminen, tien leveys, kunto ja hiekkaisuus/likaisuus ja liikennemäärät rekisteröityvät ihan ilman minkäänlaista miettimistä "ajotietokoneeseen". Samoin niiden muutokset.
Mahdolliset väistämiset taas mietitään samalla systeemillä sitten, jos tilanne sitä tarvitsee. Monenlaisia asioita olen joutunut väistämään niin pyörällä kuin autollakin (1,8 milj km) eikä vielä ole kolissut (paitsi 2 peuraa, toinen hyppäsi tien vierusrintauksesta konepellille ja toinen kaatui rivinsä kolmantena). Siitä huolimatta en muista koskaan ehtineeni miettiä, mitä nyt tehdään. Kyllä ne väistöliikkeet pitää olla mietittynä jo aiemmin ja motorinen valmius siihen hankittuna jostain muualta.
Ajaminen ei niinkään tarvitse teoriatunteja vaan ajamista, ajamista ja ajamista. Tietysti lievä ajattelu opeteltaessa auttaa asiaa.