Pave
Saisinpa tuon ajatusmaailman tai asenteen.
Se vaan - nyt avaudun vaihteeksi - kun mut on määritelty 20v epävakaaksi persoonaksi ja sen mukaan potkittu päähän ja jätetty yksin. Nyt sitten kun kävin alan asiantuntijan luona, en olekaan. Se oli vain helppo diagnoosi. Tämä on psykiatrin lausunto: "keskitasoa älykkäämpi, liian ankara itselleen, heitteille jätetty päävamman vakavista jälkioireista kärsivä". Kysyin, olenko sittenkin hullu kun olen niin heikko. Psykiatri naurahti ja sanoi, että olen tervejärkisimpiä ihmisiä mitä tietää, vain kaltoin kohdeltu.
Niin, ja yksin. Kysäisin, saisinko kuitenkin terapiaa "fysioterapiana". Hän nauroi ja pahoitteli terveydenhoitoalan olevan vielä turhan ahdasmielinen moiseen, myönsi ajatuksen kuitenkin hyväksi. Huulihan se toki oli, mutta kuvitelkaa huviksenne omalle kohdalle, mitä yksin elo tekee "tasapainolle".
Olen siis älyltä ja psyykkeeltä terve, mutta 20v vakuuttelua mun huonoudesta on tehnyt tehtävänsä. Kun on väsynyt, kivulias, yksin, eikä oikein varaa tehdä mitään kutakuinkin tuntemattomassa kaupungissa, on uuden maailmankuvan opettelu...
Sitä tuppaa musertumaan hyvin usein. Tuntee itsensä ikivanhaksi ja väsyneeksi, hyvin väsyneeksi. Tähän ei ole lääkitystä eikä terapiaa, vaan vain neuropsykologinen kuntoutus. Käytännössä en saisi elää yksin, mutta...
Kirjoitan tänne, ja käyn välillä mopon kyydissä. Muutamia jo on, ja jokainen suhtautuu hienosti taipumukseeni väsähtää, voin vain ihmetellä. Mua nyt kuitenkin on dissattu pieni elämäni, ja yhtäkkiä väsymiseni ei ole ongelma, syytöksen paikka, vaan vain huomioon otettava seikka.
Kiitos !
Pitänee levätä ja antaa huomisen tulla.
*edit: jestas näitä mun juttuja! Koittakkee ymmärtää, joskus vähä rääpäle olo. Quod skripsi, skripsi. *