Nyt mä pelastin oikeasti ihmisen.
Paita ja kädet veressä, kaveri ambulanssissa tiputuksessa teholle.
Vielä ei tunnu missään. Kummasti vetää rauhalliseksi ja keskittää huomion vain olennaiseen.
Ihmisiä oli ympärillä, mulle annettiin puhelin, mua luultiin sairaanhoitajaksi.
Tää veri ei taida lähteä, joten paita roskiin.
Hm...
*edit En tunne ihmistä, huomasin vain rullaluistellessani onnettomuuden, verta, kouristelua, tajuttomuus, hengitys lakkasi, silmien väri muuttui, ihminen hiipui käsissäni, enkä oikeasti ajatellut kuin sitä, miten pitää hänet hengissä, ja ohjeistin muita ihmisiä. Jännä on ihmismieli.*