Itseoppiminen ja kantapään kautta oppiminen on hyvin tuttua, molemmat on käytännössä kulkeneet käsi-kädessä koko elämäni ajan. Toki matkalle on tullut myös paljon opittua tietoa, kuuntelen ja luen muiden kokemuksia sekä seuraan silmä tarkkana mitä ja miten osaavammat tekee. Näitä asioita otan mukaan omaan tekemiseen ja sitä kautta kehitän osaamistani, nykyään tämän tyylinen oppiminen on paljon helpompaa, tiedonsaanti sekä tietojen vaihtaminen on globaalia eikä yhden "kylägurun totuuksia" ja/tai insinööritasoisen oppikirjan lukemista mistä ei ymmärrä mitään.
Omalla tavalla tämän tyyppinen oppiminen on lahja, mutta myös kirous, se pyörä voi lähteä pyörimään väärään suuntaan ja suunnan vaihdossa voi mennä hetki ennen kun päästää oikealle alueella. Vielä kun luonteenpiirteeseen kuuluu impulssiivisuus niin voitte kuvitella tilanteita kun päässä tulee pikainen päätös tehdä/kokeilla jotain, esimerkiksi hiekkatiellä U-käännöstä jarrulla ja heti kaasulle, ilman sen kummempaa miettimistä miten se tehdään, tai ympäristön salliessa tehdään nopea täysjarrutus miettimättä lopputulosta.
No, oppiihan siinä... usein sen miten jotain ei voi tehdä mutta onnistuessaan on saavutettu taas yksi steppi eteenpäin.
Jokainen meistä on hyvä jossain asiassa mutta kokemus on osoittanut sen, että joillain on joihinkin asioihin ja tekemisiin paremmat valmiudet kun toisilla. Toisilla itseoppiminen on luontaista, toiset taas oppii lahjakkaiksi hyvällä opetuksella, jotkut ei opi koskaan samoja asioita mutta on lahjakas jossain muussa asiassa.
Kun kelaan kelloa taaksepäin moottoripyöräilyn osalta niin heti alussa olisi ollut paljon apua kun olisi saanut osaavaa koulutusta pyörän hallinnasta. Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla tarjolla ajokoulutusta mitä nykyään on, niitä kannattaa hyödyntää heti alussa ja lähteä kursseille mukaan että pääsee heti oikeille jäljille pyörän käsittelyssä. Nettineuvot ei aina välttämättä ole se paras lähtökohta ajoharjoitteiden tekemiseen jos käytännössä lähdetään liikkeelle nolla-kokemuksella.
Omalla tavalla tämän tyyppinen oppiminen on lahja, mutta myös kirous, se pyörä voi lähteä pyörimään väärään suuntaan ja suunnan vaihdossa voi mennä hetki ennen kun päästää oikealle alueella. Vielä kun luonteenpiirteeseen kuuluu impulssiivisuus niin voitte kuvitella tilanteita kun päässä tulee pikainen päätös tehdä/kokeilla jotain, esimerkiksi hiekkatiellä U-käännöstä jarrulla ja heti kaasulle, ilman sen kummempaa miettimistä miten se tehdään, tai ympäristön salliessa tehdään nopea täysjarrutus miettimättä lopputulosta.
No, oppiihan siinä... usein sen miten jotain ei voi tehdä mutta onnistuessaan on saavutettu taas yksi steppi eteenpäin.
Jokainen meistä on hyvä jossain asiassa mutta kokemus on osoittanut sen, että joillain on joihinkin asioihin ja tekemisiin paremmat valmiudet kun toisilla. Toisilla itseoppiminen on luontaista, toiset taas oppii lahjakkaiksi hyvällä opetuksella, jotkut ei opi koskaan samoja asioita mutta on lahjakas jossain muussa asiassa.
Kun kelaan kelloa taaksepäin moottoripyöräilyn osalta niin heti alussa olisi ollut paljon apua kun olisi saanut osaavaa koulutusta pyörän hallinnasta. Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla tarjolla ajokoulutusta mitä nykyään on, niitä kannattaa hyödyntää heti alussa ja lähteä kursseille mukaan että pääsee heti oikeille jäljille pyörän käsittelyssä. Nettineuvot ei aina välttämättä ole se paras lähtökohta ajoharjoitteiden tekemiseen jos käytännössä lähdetään liikkeelle nolla-kokemuksella.
Kuten rekan/kuorma-auton ohituskiellot yms. Myös märän kelin rajoitukset on erikseen "bei Nässe". Polttoaineet on saksassa ja ranskassa melkein suomen hintaisia, epsanjassa diesel 1.199 ja 95 noin 1.254, tiippuen tankkauspaikasta.
. Kuka haluaa ajaa moottoripyörällä alle rajoituksen, kun perässä on turistibussit ja tukkirekat kärkkymässä ohi.