Moottoripyöräonnettomuus ja ajopelko

[TAG]

Kyllä ei rautaperseen perusajo o todistus muusta ko heittää aivot narikkaan päiväks.

 

[Hammurab]

Rautapeppujossahan harjoitellaan juuri siitä hartialukosta eroon ja se harjoitus tehdään maantiellä.

Nyt en näe kyllä tässä minkäänlaista järkevää korrelaatiota. Tuo metalliseen takalistoon viittaava ajosuorite ei hartialukkoon tai sen syntymiseen vaikuta kyllä mitenkään. Hartialukko on korvien välissä ja se tulee kun mutkaan ajetaan omiin taitoihin ja omaan uskoon omaan suorittamiseen nähden liian lujaa. Miten tuon tuhannen mailin ajaminen vuorokauteen auttaa tuohon?

 

[scuuba]

Joo, tarkoitukseni ei ollut sanoa, että maantiellä ajetaan jalkatapit kipinää lentäen, vaan se, että tiedetään mihin se pyörä tarpeen vaatiessa taipuu. Taitaa motoristien yksi yleisimmistä onnettomuuden syistä olla mutkasta ulos ajo, kuten aloittajalla, kun hartailukko iskee.

Sekään ei riitä, että tietää mihin pyörä taipuu. Vaan hyvin yksinkertaisesti tilanne on se että paniikin iskiessä kuski haluaa ohjata pois vaarasta, ja kääntää ohjausta pois vaarasta, ja koska mopo toimii vastaohjauksella, mopo menee suoraan kohti vaaraa, eli juuri sinne minne kuski ei paniikissa haluaisi mennä.

Sen takia esim youtubesta(kin) löytyy loputon määrä pyöräonnettomuuksia joissa mopo on jossain 10-20 asteen kallistuskulmassa, ja vaan yksinkertaisesti ajautuu tieltä ulos.

Ainoa keino välttää tuo tilanne on tehdä tietoisia vastaohjausharjoitteita (ja tietoisia mentaaliharjotteita/ "mitä jos....?") joissa syövytetään toimintamallit selkärankaan (alitajuntaan), jolloin paniikin iskiessä selkärangalla (alitajunnalla) on tarjota se oikea tilanteeseen sopiva toimintamalli, mikä pelastaa kuskin.

Pääsääntöisesti on se, että ensin käännetään katse sinne minne halutaan mennä, eli ei tuijoteta sitä vaaraa (ulosajo, auto), eli käännetään katse selviytymisreitille. Ja sen jälkeen tehdään tietoinen voimakas vastaohjausliike, ja ohjataan pyörä sille selviytymisreitille.

Jos et pysty paniikissa kääntämään katsetta, peli menetetty.
Jos et pysty tekemään tietoista vastaohjausliikettä, peli menetetty.

 

[scuuba]

Se rentouttaa kropan, jolloin ne mutkat alkaa automaattisesti menemään helpommin ja oma korvien välikin rentoutuu.

Ps. Tämän saman efektin voi huomata tapahtuvan radallla, kun päivän loppua kohden vauhti nousee.

Esim radalta löytyy aina ja joka vuosi kuskeja, jotka ovat sahanneet rataa vuosia, kymmeniä päiviä, tuhansia kierroksia. Ja silti ajavat esim hitaassa ryhmässä, tai keskihitaassa, vaikka kuskilta kysyessä tavoitteena olisi ajaa nopeassa ryhmässä, tai edes kehittyä.

Pitkä aika ja valtava kokemus ei ole yhtään mitään, jos ei oikeasti ymmärrä mitä oikeasti tekee, tai mitä pitäisi oikeasti tehdä.
(Sen(kin) takia youtubesta löytyy noita ulosajovideoita.)

 

[ReG]

Esim radalta löytyy aina ja joka vuosi kuskeja, jotka ovat sahanneet rataa vuosia, kymmeniä päiviä, tuhansia kierroksia. Ja silti ajavat esim hitaassa ryhmässä, tai keskihitaassa, vaikka kuskilta kysyessä tavoitteena olisi ajaa nopeassa ryhmässä, tai edes kehittyä.

Pitkä aika ja valtava kokemus ei ole yhtään mitään, jos ei oikeasti ymmärrä mitä oikeasti tekee, tai mitä pitäisi oikeasti tehdä.
(Sen(kin) takia youtubesta löytyy noita ulosajovideoita.)

Anteeksi, mutta em. juttu on taas näitä joissa asia karkaa täysin kysyjältä.

Esim. mm. em. kommentista vaikea löytää mitään, joka vastaa kysyjän kysymymyksen.
Miksi edes kirjoitaa moisia ratajuttuja perus kysymykseen?

Rata on oikein hyvä harkoittelupaikka, mutta ajopelosta ei pääse kuin harjoittelemalla, paikassa jos toisessa. Onnettumuuden jälkeen vaan hiukan varoivaisemmin ja kun niitä kilometrejä tulee taas taakse, se varmuuskin kasvaa kokemuksen myötä ja mukavuus kasvaa.

 

[scuuba]

Anteeksi, mutta em. juttu on taas näitä joissa asia karkaa täysin kysyjältä.

Esim. mm. em. kommentista vaikea löytää mitään, joka vastaa kysyjän kysymymyksen.
Miksi edes kirjoitaa moisia ratajuttuja perus kysymykseen?

Rata on oikein hyvä harkoittelupaikka, mutta ajopelosta ei pääse kuin harjoittelemalla, paikassa jos toisessa. Onnettumuuden jälkeen vaan hiukan varoivaisemmin ja kun niitä kilometrejä tulee taas taakse, se varmuuskin kasvaa kokemuksen myötä ja mukavuus kasvaa.

Kadullakin voi jatkaa ajamista samaan malliin, ihan kuin radalla ajamista, kerrasta toiseen, ja vuodesta toiseen, ihan samalla tavalla ajamalla, tekemällä samoja asioita, ymmärtämättä mitä tekee, ja mitä pitäisi tehdä, ja sitten päätyy samaan lopputulokseen, kun tekee niitä samoja asioita, ihan vaan ajamalla, että pääsisi ajopelosta eroon.

 

[Koheltaja]

Hukkaan menee veivaus jos ei muista kytkeä kaukovaloja päälle.

Keuliminen, yleinen perseily liikenteessä ja pärisevä pakoputki kiinnittää huomioita joten nämä saa laittaa samaan listaan mutkittelun ja kaukovalojen kanssa...

 

[S^Hansu]

En pääse yli kohdan "Hankittiin Monky enkä tykkää siitä yhtään".

 

[TeijaMM]

En pääse yli kohdan "Hankittiin Monky enkä tykkää siitä yhtään".

No kun en tykkää. Hirveän näköinen vekotin. Ymmärrän kyllä että se on mulle vaan hyväksi, sillä voi opetella ylipäänsä ajamaan kunhan tästä nyt pääsisi ajohommiin taas kun edelleen lääkärin määräämä 3kk ajokielto voimassa. Mutta tuossa kuukauden päästä käsi toivottavasti kestää jo ajaa.

 

[Mikeyx]

Ulkonäkökysymykset ovat kyllä erikoisia.

Itse olen aikoinaan ostanut Passatin vaikka se oli mielestäni ruma - tekniset ominaisuudet kuitenkin vetivät voiton, ja ajan oloon totuin keulan ulkonäköönkin. Toisaalta poikani osti autoonsa aluvanteet ainoastaan ulkonäkösyistä.

Kysyin sitten -mulkku kun olen- että kauanko hän päivittäin käyttää aikaa uusien vanteiden katseluun? Ei kuulemma katso ollenkaan

 

[jaulis]

Jos ja kun ajopelko johtuu siitä ettei sen pyörän hallinta ole näpeissä, niin ainuthan mikä auttaa on puhdas treeni.

Treenatahan taas voikin sitten monella tapaa (kuten Scuuba yritti änkyttää kokeneista ja hitaista ratahomoista), aivan kuten joka lajissa... Mutta kun sitä pyörän hallintaa määrätietoisesti vaan treenaa ja vieläpä oikeita asioita, niin siinä on hetkessä paremmat eväät muuttujiin kuin niin monella vuosia pelkästään "ajaneilla" kuskeilla.

Jos taas haluaa oppia hallitsemaan moottoripyörää oikeasti hyvin, niin kannattaa varmaan katsella ja kysellä mitä ne kaverit tekee/on tehnyt joilla se mopo pysyy näpeissä myös sivuluisussa, ilmassa, yhdellä renkaalla ajettaessa, tai radalla kovissa vauhdeissa... Siihenkään tuskin löytää muita vastauksia kuin se että ovat vaan treenanneet riittävästi oikeita asioita. Ja muistaa että onhan tuolla tiet täynnä erittäin kokeneita motoristeja joilla se moponhallinta on kaukana hyvästä kun noista asioista puhutaan, mutta hyvin pärjäävät silti. Eli vähempikin kyllä riittää.

Tärkeintähän on että pyörä kuitenkin kääntyy ja pysähtyy hallitusti niissä olosuhteissa mihin sen moponsa on laittanut/ajautunut. Ja jos ei niin aina voi vedota hallittuun kaatoon.

 

[TeijaMM]

Jos ja kun ajopelko johtuu siitä ettei sen pyörän hallinta ole näpeissä, niin ainuthan mikä auttaa on puhdas treeni.

Juurikin näin. Syyskuun alkuun mulla varattu ajotunteja. Vajaa kuukausi pitää vielä kärvistellä lääkärin määräämän ajokiellon takia mutta hyvä se on antaa käden parantua täysin. Innolla odotan tunteja koska tiedän olevani ammattitaitoisessa opissa jossa oetaan huomioon tämä mun onnettomuus ja siitä johtuva ajopelko. Kortin saanti kyllä todennäköisesti siirtyy kevääseen mutta mihinkäs tässä kiire on.

 

[scuuba]

Yksi tärkeä tapa oppia mitä ei kannata väheksyä on se, että opettelee asioita myös kantapään kautta

Ei oikein sovi moottoripyöräilyyn jossa vakavan loukkaantumisen ja kuoleman todennäköisyys on suuri.

Eri asia on sitten jos on "Minä itte!" -tasolla oleva taapero joka esim hakkaa neliskulmasia palikoita pyöreeseen reikään. Siinä ei juurikaan tule seuraamuksia.

 

[Nomad]

Yksi tärkeä tapa oppia mitä ei kannata väheksyä on se, että opettelee asioita myös kantapään kautta, koska se on ihmillistä ja sopii meille inhimillisille. Jossain on jopa todettu, että ihminen oppii pääosin virheitä tekemällä :

https://www.ruohonjuuri.fi/blogs/ajankohtaista/virheet-tekevat-mestarin

Näinhän tässä on aloittajalle käynyt, eli on yritetty ja erehdytty - kantapään kautta huomattu, että eihän sitä mutka-ajoa ihan näin helpolla opita ja nyt haetaan ratkaisua. Samalla loukattu itseä pahasti, aiheutettu ajopelko ja pyöräkin varmaan aika huonossa kunnossa.

Eri asia sitten, jos otetaan tietoinen riski ja haetaan äärirajoja esim. hidasajossa ja pyörä kaatuu - se ei ole enää kantapään kautta opettelua.

Kantapään kautta voi opetella vaikka öljypropun kiristämisen. Kerran kun vetää siitä kierteet pilalle, niin varmasti muistaa lopun elämänsä, ja ei jatkossa kiristä hampaat irvessä tai hommaa viisastuneena momenttiavaimen.
Joku fiksu saattaa ostaa tuon avaimen jo ihan ensimmäiseen öljynvaihtoon ja jää tuota yhtä opettavaista kokemusta ja mukavaa tarinaa köyhemmäksi.

 

[jahonen]

Öljypropusta tuli mieleen että sitten jos on laiska ja ei jaksa vaihtaa uutta kuparitiivistettä (tai hehkuta entistä tiivistettä mistä jotkut pihit tykkää) niin se on toinen tapa epäsuorasti rikkoa kierteet kun normi kiristys ei välttämättä tiivistäkään ja mieli tekee vaan kiristää lisää.

Momenttiavaimessa on kyllä semmoinen sudenkuoppa jonka voi oppia kantapään kautta että pitää muistaa kääntää kahvasta eikä lähempää kiristettävää liitosta, muuten menee avaimen naksahtaessa ihan liian kireälle ja taas on rikkoutumisvaara. On tullut rikottua näin pienempiä kierteitä kun ei ole muistanut tuota huomioida. Senkin olisi voinut perustella suhteellisen yksinkertaisella fysiikalla mitä tapahtuu mutta kukas sitä nyt semmoista viitsisi tehdä. Onhan oikea käsiotteen kohta kyllä monien avainten ohjeissa mainittu jos ohjeet jaksaa lukea.

t. Janne

 

[s151669]

tai hehkuta entistä tiivistettä mistä jotkut pihit tykkää

Prikkahan hehkutetaan siksi että uudet on loppuneet hyllystä ja Mototema on jo kiinni tai ajokunto poistunut asennuskaljojen vuoksi.

 

[scuuba]

Sitten taas schuuban kommentti niin käy niitä haavereita niiillekin, jotka harjoittelee. Joillekin on käynyt niinkin, että nälkä on kasvanut syödessä ja sitten eräällä kerralla "naps" vaikka kaiken piti olla niin hienosti Että kyllä väitän, että joka tapauksessa homma menee enemmän tai vähemmän kantapään kautta vaikka miten asiaa miettisi, mutta hyvä toki harjoitella

Kyllä kyllä, anna vaan mennä taaperon tasoisella älykkyydellä ja "Minä itte!" asentella. Kyllä siitä aina jotain oppii kantapään kautta.
Noita(kin) fyysisesti aikuisia tapauksia riittää ikävä kyllä. Ainoa toive niiden suhteen on se että älkää teloko toisia siinä kun "opettelette kantapään kautta".

Eli kyse on siitä, joutuuko opettelemaan tiedostamattaan kantapään kautta (kun vaan on niin tyhmä että touhottaa menemään minä itte-asenteella), vai ajaako itseään tietoisesti riskirajalle tilanteessa ja ympäristössä jossa seuraamuksien minimointi on mahdollista.

 

[itl]

Momenttiavaimessa on kyllä semmoinen sudenkuoppa jonka voi oppia kantapään kautta että pitää muistaa kääntää kahvasta eikä lähempää kiristettävää liitosta, muuten menee avaimen naksahtaessa ihan liian kireälle ja taas on rikkoutumisvaara. On tullut rikottua näin pienempiä kierteitä kun ei ole muistanut tuota huomioida. Senkin olisi voinut perustella suhteellisen yksinkertaisella fysiikalla mitä tapahtuu mutta kukas sitä nyt semmoista viitsisi tehdä. Onhan oikea käsiotteen kohta kyllä monien avainten ohjeissa mainittu jos ohjeet jaksaa lukea.

Hyviä pointteja. Momenttiavain kannattaa myös herkistellä ennen käyttöä, jos se on lojunut käyttämättömänä pitempiä aikoja. Eli vääntele sillä momentteja vaikka ruuvipenkkiä vasten joitakin kertoja ennen kohdepultin vääntämistä momenttiin. Näitä öljypropun hentoisia momentteja varten kantsii hommata asteikoltaan sopiva avain, jonka asteikko esim. 0-30nm. Ja monettiavain tulisi aina vapauttaa säädöstä käytön loputtua eli veivaat sen nollamomenttiin ennen säilöön laittoa.

 

[scuuba]

Siis en tarkoittanut, että vedetään reikä päässä niin kauan, että henki lähtee tai opitaan jotain vaan, että etukäteen tiedostamaton tilanne on se kantapään kautta oppiminen. Radalla muuttujat ovat paremmin tiedossa, mutta maantiellä ei ole aivan sama asia. Tuossa jo totesin muutamaan kertaan, että harjoittelu kyllä kannattaa...

Maantielläkin on suurimmat ja tärkeimmät muuttujat hyvin yleisesti tiedossa.
Mutta se vaatii nimenomaan sen kytkimen asennon kuskin päässä, että haluaa oppia etukäteen, ennen kuin napsahtaa omalle kohdalle ja touhu menee kantapäänkautta oppimiseksi.
Se on hyvin selkeä raja joka jakaa kuskit, maantielläkin, kahteen eri pääkastiin; ne jotka tekee ensin ja ne jotka kysyy ensin.

Lisäksi yksi tekijä voi olla se että kuski häpeää sitä ettei osaa ja tiedä, eikä kehtaa kysyä apua.
Tai kuski ei yksinkertaisesti ymmärrä olevansa osaamaton ja ymmärtämätön.
Ja päätyy erinäisten harmillisten ja täysin poistettavissa olevien syiden takia onnettomuustilastoihin.

 

[jaulis]

Maantielläkin on suurimmat ja tärkeimmät muuttujat hyvin yleisesti tiedossa.
Mutta se vaatii nimenomaan sen kytkimen asennon kuskin päässä, että haluaa oppia etukäteen, ennen kuin napsahtaa omalle kohdalle ja touhu menee kantapäänkautta oppimiseksi.
Se on hyvin selkeä raja joka jakaa kuskit, maantielläkin, kahteen eri pääkastiin; ne jotka tekee ensin ja ne jotka kysyy ensin.

Lisäksi yksi tekijä voi olla se että kuski häpeää sitä ettei osaa ja tiedä, eikä kehtaa kysyä apua.
Tai kuski ei yksinkertaisesti ymmärrä olevansa osaamaton ja ymmärtämätön.
Ja päätyy erinäisten harmillisten ja täysin poistettavissa olevien syiden takia onnettomuustilastoihin.

Se että tekee jotain oikeasti hyvin vaatii aika paljon erillaisia asioita ihmiseltä, joten eihän tuo ole mikään ihme että hyviä tekijöitä haukutaankin sitten harhaanjohtavasti lahjakkaiksi... (tai eihän se harhaanjohtavaa haukkumista ole jos lahjakkuus onkin sitä että on valmis ja kykenevä tekemään kaiken vaadittavan että voi olla oikeasti hyvä jossain)