lario sanoi:Joskus ajaessa on vaan semmoinen pelkotila iskenyt päälle, että tästä ei tule yhtään mitään.
Autot ajaa päälle, hirvet hyppää eteen, lapset teleporttautuu keskelle ajorataa, meteori iskeytyy sarvikkoon ja taivas putoaa niskaan.
Kotiin päästyään menee hetki / tovi puhallellessa, mutta jossain vaiheessa taas mennään.
Pelko on luonnollista ja pelko auttaa meitä selviämään hengissä.
Jos pelko tuntuu liian suurelta, niin älä aja.
Koska silloin keskittyminen kohdistuu siihen pelkoon ja moni muu tärkeä asia jää huomaamatta.
Ajamaan oppii ajamalla, toisilla se vie kauemmin ja toiset jo toka vedolla Mamolaa nopeampia.
Tuttu tunne, kun lähtee kotia kohti kokkareilta parin päivän röpöttelyn jälkeen. Kerran Porista lähtiessämme oli kova sivutuuli ja olin täysin varma, että kuolemme, mutta en viitsinyt mainita tästä vaimolleni.
Tämä tietysti nollat puhaltaneena, mutta siitä huomaa miten nousuhumalassa ihminen on riskin ottaja ja sitten myöhemmin ylivarovainen.
Itselle ei tullut pahempia vammoja ja sivullisia ei ollut onneksi osallisena. Muutaman tonnin oppirahat. Pari viikkoa nuolin haavoja ja ostin samanlaisen pyörän tilalle. Ja syy oli juurikin se, että voittaisin pelon oppimalla jotain tekemästäni virheestä ja samanlaisella pyörällä.