Vuosien varrella on tullut sen verran Euroopassa, baltiassa ja puolassa ajeltua, että sanoisin tuntevani jonkin verran liikennekulttuurit mainituissa maissa.
Muutama esim.
Pariisissa "seinäjoen" rantakatuja pitkin ajaessa, on aivan turha kuvitella, että siellä selviää nop. raj. noudattamalla. Ainoa tapa on pysyä liikennevirran mukana, eli vähintään 100 lasiin.
Puolassa; 80 rajoitus, minulla ehkä 120, vasemmalta poliisi ohi, ajattelin per****, vaan poliisin ohi tuli vielä bemari ja oltiin kolme rinnan. Hieman hölläsin, mutta sitten vaan perään ja seuraavan kylän kohdalla paikallinen sinilakkinen poistui ja heilutettiin käsimerkkiä.
Baltian reissulla vuosia sitten tutustuin sateiden takia suomalaisiin, kolmen motoristin porukkaan ja jatkettiin ajoa yhdessä puolan läpi. Porukassa naiskuski, joka ajoi pilkulleen nopeusrajoitusten mukaisesti. Pakko oli sanoa joissain vaiheessa, että aikookohan tapaa itsensä, kun jatkuvalla syötöllä rekat ohittelivat uskomattomilla ohituksillaan. Kun ei mennyt jakeluun, jatkoin omin päin. Myöhemmin selvisi, että daami liikennepoliisi.
Kyllä saksassakin liikennettä valvotaan, vaikka nop. raj. ei aina pidetä, mutta ei saa "sikailla". Kaverilta hävis kilvet huitsin nevadaan Berliinin ja Rostockin välillä. Tällä välillä pysäytettiin ko. mp ja ajettiin boxiin viisi kertaa vihreälakkisten toimesta. Olin laittanut uudet renkaat alle Mainzissa ja renkaat olivat vaihtokunnossa kun saavuttiin Rostockiin.
Liikennekulttuuristaan huolimatta eivät kuole kuin "kärpäset".
Niin, turvavälineet kuntoon, jos muut hölmöilee!