Kiinnitin sellaiseenkin asiaan huomiota kerran pyörässä, että kun aamulla käynnistin sen ja annoin moottorin lämmetä samalla kun puin kamoja niskaan, niin huomasin, että jarruvalo vähän särähteli. Pienellä testauksella huomasin, että etujarrukahvassa on pientä väljyyttä (klapia vai miksi sitä sanotaan?) ja kun etujarrukahva alkoi moottorin täristäessä kevyesti pyörää jotenkin resonoimaan, niin jokin tunnistin on liian herkkä ja tulkitsee, että kahvaa on painettu. Olisikohan tuota helppo itse säätää vai pitäisikö odottaa ja mainita siitä huollossa?
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Moottoripyörä hakusessa, osa 3
- Keskustelun aloittaja kartsa-hel
- Aloituspäivä
Jarrupolkimen asento kannattaa säätää itselleen sopivaksi, ettei joudu pitämään nilkkaa kummallisissa asennoissa. Samoin vaihdepoljin.
Itse pidän jalkoja tapeilla joko kantapään korko kiinni tapissa, jolloin jalat ovat valmiina jarrulla ja vaihdepolkimella, tai päkijät tapeilla, jos ajan vauhdikkaasti tai jyrkemmin kääntyillen, ettei jalat nappaa kantatessa katuun niin helposti.
Tehokkaassa hätäjarrutuksessa takajarrun merkitys on lähes olematon, joten jalan ei sen puolesta tarvitse olla jatkuvasti valmiina jarrulla.
Itse pidän jalkoja tapeilla joko kantapään korko kiinni tapissa, jolloin jalat ovat valmiina jarrulla ja vaihdepolkimella, tai päkijät tapeilla, jos ajan vauhdikkaasti tai jyrkemmin kääntyillen, ettei jalat nappaa kantatessa katuun niin helposti.
Tehokkaassa hätäjarrutuksessa takajarrun merkitys on lähes olematon, joten jalan ei sen puolesta tarvitse olla jatkuvasti valmiina jarrulla.
Kiitti vinkistä! Kun vien pyörän vuosihuoltoon, niin voisin sanoa, että laskisivat jarrupoljinta vaikka 5 mm alas.Miikam sanoi:
kartsa-hel sanoi:
Tätä ei nyt pidä ottaa IHAN kirjaimellisesti, mutta siinä kohtaa kun kaksipyöräisellä (millä tahansa)
aloitellaan muualla kuin metsässä ja montussa........
Sen takajarrun voisi vaikka "laskea" lähimpään metsikköön niin että pusikko raikaa.
Oli ABS:t tai ei.
Mitä kauemmas sitku-mutku-etku-what ever sen etujarrun luontevan käytön opettelun ja
oppimisen siirtää, sen enemmän tuolla liikkuu joka hetki aivan järjettömällä,
itse aiheutetulla riskillä. Aiheutetulla siinä mielessä, että se riski on kykenemättömyys
minkäänlaiseen tehokkaaseen vauhdin hillintään.
Kohta alkaa taas kivisade monelta suunnalta, mutta juttu on EDELLEEN niin, että moni jeppe vannoo
vaikka ukin sotamuistojen nimeen PRIORISOINNIN TÄRKEYTEEN ja ohittaa kuitenkin ihan liian
kepoisesti olennaisen.... ETUJARRUN.
Kaikenlaista muuta ajamiseen ja pyörän hallintaan (ihan olennaista toki) liittyvää asiaa
jauhetaan ja hinkataan kyllä touhutippa nenänpäässä kimmeltäen, mutta ETUJARRU....
Sen todelliseen merkitykseen nähden asia saa muutoin fiksussa touhussa järkyttävän vähän painoarvoa
ja varsinkin käytännön harjoittelun osalta.
Tämä konkretisoituu tuolla liikenteessä hyvin havattavalla tavalla ihan liian usein.
Kaikki "UPPISTARALLAA" tilanteet eivät toki pääty katastrofiin, mutta liian moni......
pohjimmiltaan sen takia, että se etujarrun käyttö sitten viekin samoin tein ojasta allikkoon jos
sitä hätäpäissään edes käytetään.
Ihan järkyttävän moni pitempäänkin "pyöräillyt" polkaisee paniikissa ainoastaan takapään lukkoon ja
"taas mentiin". Oikein hyvällä tuurilla onneksi joskus jopa kertomaan mitä taas tuli tötöiltyä
.TUNTUMA.... SELKÄYDIN.....
Ei tässä(kään) asiassa tarvita alkeita/perusteita enempää rehtoreita tai professoreita.
Vaikka ne kuinka höpöttää ja näyttää.... siitä ei tule toiselle sitä tuntumaa ja refleksinomaista
toimintaa.
Ei liioin alkeiden ja perusteiden omaksumisen jälkeen tarvita moottoriratoja, ratapäiviä jne.
Tarvitaan jatkuvaa ja määrällisesti riittävää (paljon ja arjessa) harjoittelua.
Sen ei tarvitse pääsääntöisesti liioin olla "maksimisykkeellä" tehtävää.
Ihan tavallisessa rauhallisessa liikennöinnissä, vaikka makkaranhakureissulla, parkkiksilla, pihoilla......
joka paikassa kun on ns. rauha maassa, lähtee siitä että etujarru on ainoa jarru.
Alku tahtoo monessa asiassa olla aina hankala.... niin se tahtoo olla tässäkin ja tulee turhan helposti
ylijarrutuksia, tökkäyksiä yms. Varsinkin jos jarru on kevyttoiminen ja tehokas.
"Liioittelua" ja siitä aiheutuvia tilanteita on tosi helppo vähentää merkittävästi jarruttelemalla
vaikka kaikissa "rauhallisissa tilanteissa", juurikin pikkunopeuksissa ja venkslauksissa,
ihan vaan etusormella.
Siinäkin käy väistämättä niin, että käsi tottuu..... kuten toisissa kulttuureissa isät tapaavat
pojilleen opettaa
.Mutta POINTTI ????
Se, että etujarru on mukavampi, silloin kun sitä todella tarvitaan, löytää sananmukaisesti
edestään...... ei vierestään kun sitten maataan asvaltilla sen kanssa siskonpedissä.
Kun asia on todella vakava ja näitä ns. perusasioita, mennään vielä noin kuvainnollisesti......
SISKON PEDISTÄ KANNATTAA PYSYÄ POISSA!!!!
Sen kanssa siellä ei todellakaan seuraa mitään hyvää
.xjrrrrräyh sanoi:
Helppo homma
https://youtu.be/-7nVJAkixV0
Myös vaihdepoljin säätöön. Jos jarrupoljin on väärällä korkeudella, niin luultavasti myös vaihdepoljin on.
Ajokenkien vaihtoa kannattaa miettiä, jonnet tunne jalan osumista jarrupolkimeen.
Takajarru on tosi hyvä liikennevaloissa ja risteyksissä ajovuoroa odotellessa jos on vähän ylä- tai alamäkeä. Myös Alastaron kolmosmutkan hiekalla se on kiva vauhdin vähentämisessä. Muutenhan sitä ei tarvita. Takajarrun käyttöä ei kannata opetella jotta se ei tule sitten hätätilanteessa refleksinä. Etujarru on ainoa jarru mikä pyörän pysäyttää, rhkä poislukien jotkut extremekopterit.
shyhander sanoi:
Toivotaan nyt ettei tästä kasva elämää suurempaa vääntöä mihinkään suuntaan.
Asiahan on varsin vakava laittamattomine perusteluineen tuon pysähtyminen/tuntuma- kortin suhteen.
Takajarru ei tietenkään ole aivan joutava keksintö, vaikka sen käyttöön eri yhteyksissä
liittyykin sitten "kilvanajoa" lukuunottamatta ehkä enemmänkin maku/tapa-asioita.
Joku tykkää esim. laahata takusta ylämäkimutkissa koneen epämääräisen reagoinnin tai "urakkarukkas-
syndrooman takia
."Taitoajossa" se myös jeesaa määrätyissä jutuissa.
Tuohon liikennevalot/ala-ylämäki caseen esittäisen kyllä perustellun vaihtoehdon takajarrun käytölle......
Jos ei ole niitä miehiä joilla liikennevaloihin pysähtyessä alkaa hyräilyttämään Kalinkaa ja iskee
vastustamaton tarve heittää ripaskaksi
.Etujarrun kevyt pito etusormella ei rajoita millään tapaa kaasun kanssa tarpeellista pelaamista, ei edes
lähdössä.
Valoihin (esim.) hiljennettäessä ja pysähtyessä voi kaikessa rauhassa "selailla askia" kohdilleen....
joko suoraan vapaalle tai valmiiksi ykköselle arviodun tarpeen mukaan..... ja
myös ottaa rauhassa oikea jalka hollille tukijalaksi kun seisahdetaan...... etujarrulla siis jarruttaen ja
ainakin lopussa sillä yhdellä sormella.
Jos odotusaika on arvioitu sen verran pitkäksi, ettei viitsi/jaksa pitää kykää pohjassa, voi ilmaan
mitään ripaskaa (jalanvaihtoja) vaihtaa vapaalle... tai hetken koittaessa laittaa pykälä silmään....
Eli mahdolliman vähällä "ripaskalla" ja ylimääräisillä vemputuksilla.... ja ilman pitkiä kykän puristuksia.
Ihan viihdyttävää "toimintaahan" se kyllä muille liikkujille tarjoaa, kun hiemankaan mäessä takajarrun
varassa stondaillessa aletaan steppaamaan kun vanha kunnon Fred Astaire konsanaan
.....Kun se lähdön hetki sitten koittaa
.Kiitos hyvistä jarrutusvinkeistä. Oivalsin, että käytän itse liikaa pelkästään takajarrua. Pitää alkaa varovasti opetella käyttää enemmän etujarrua.
Muuten. Pitäisi se Skyteam myydä pois rumentamasta pihaa. Onko ok, että vaadin ostajakandidaatilta, että otan kuvan ajokortista ennen kuin annan pyörän koeajoon, ettei käy niin, että en enää näe pyörää enkä koeajajaa?
Muuten. Pitäisi se Skyteam myydä pois rumentamasta pihaa. Onko ok, että vaadin ostajakandidaatilta, että otan kuvan ajokortista ennen kuin annan pyörän koeajoon, ettei käy niin, että en enää näe pyörää enkä koeajajaa?
Tiistain retken jälkeen oli kotona hanuri aivan hiessä (alla tavalliset farkut, päällä topatut ajohousut).
Suositelkaapa turvallisia, mutta tyylikkäitä kevlar-farkkuja, joilla koodari kehtaa mennä myös asiakkaalle.
Suositelkaapa turvallisia, mutta tyylikkäitä kevlar-farkkuja, joilla koodari kehtaa mennä myös asiakkaalle.
Held hoover farkut ostin. Mukavat jalassa ja laadukkaan oloiset. Aika paksut eli voi olla kuumimpina päivinä kaupungilla kuumat.
Ilmeisesti ei näytä ajohousuilta koska parikertaa ja kysytty enkö käytä suojia. Aika leveä malli (mun makuun) mut kaikinpuolin siistit.
Jatka kirjoittelua. Tarinat mukavaa luettavaa
Ilmeisesti ei näytä ajohousuilta koska parikertaa ja kysytty enkö käytä suojia. Aika leveä malli (mun makuun) mut kaikinpuolin siistit.
Jatka kirjoittelua. Tarinat mukavaa luettavaa
-perttu-
Hämeen hitain
kartsa-hel sanoi:
Jarrutuksesta sen verran, että kokeilepa tehdä pieni kierros autolla ja käytät vain käsijarrua. Kyllä se pysähtyy, mutta heikosti ja oikein kun tulee kiire jarruttaa, niin tulee tempaistua takapää lukkoon ja tehokkaan jarrutuksen sijaan saat aikaiseksi vain mustaa vanaa. Etujarrulla pyörä pysähtyy ja eikös Dukessa ollut absit eli ei pelkoa lukkiutumisesta...edes sen takapään, jolla jarruttaminen ei vain ole kovin tehokasta.
Ajofarkkuehdotuksen heitän eli jos ajelet Mäntsälässä, niin käy Hanxilla sovittamassa Hanx kevlarit. On meinaan malliltaan viimeisen päälle "ukkofarkut" kuten meidän rouva sanoi kun näki nuo minun päällä. Täyttyy tuo edullisuusvaatimus, mutta muuten en isommin ota kantaa...noo suojaavat paremmin kuin Dressmanit.
Eiköhän tuosta ajokortista ole ok ottaa kuva ja Dukella menet vaikka saatille. Jos ei koeajajalle sovi järjestely niin
ja 
-perttu- sanoi:Eiköhän tuosta ajokortista ole ok ottaa kuva ja Dukella menet vaikka saatille. Jos ei koeajajalle sovi järjestely niin
Kirjallinen koeajosopimus ja kuva ajokortista.
Jarrutusta on hyvä harjoitella soralla ja ajamista muutenkin vaihtelevilla pinnoilla. Asfalttiteilläkin kun tuppaa pito olemaan aika vaihtelevaa, niin ei olisi yhtään pahitteeksi käsitys siitä, mitän pyörä käyttäytyy "pidon äärirajoilla" eli luistoissa. Lisäksi soratiet avaavat paljon enemmän mahdollisuuksia, sillä onhan suurin osa maamme tiestöstä sorapäällysteisiä yksityisteitä, joilla ajaminen on muuten täysin sallittua, ellei liikennemerkillä ole ajamista kielletty.
Uutisia! Upea päivä! Puuhailin päivän puutarhassa - tekee tolkuttoman hyvää toimistotyöläiselle tehdä töitä omilla käsillään ulkona. Tuli taas muutama kuoppa kaivettua ja muutama kasvi istutettua.
Ja sitten uutisiin. Vaimo halusi mennä tuttavaperheen luo kylään. Ehdotin sitten, että kun aurinko paistaa, jos mennään Dukella. Vaimo innostui ideasta - vaatteet päälle ja menoksi. Ajettiin ensin Kehä I:sta Tuusulan tielle ja sieltä pikkuteitä Vantaalle Kuninkaalaan. Matka meni tosi hyvin ja olin iloisesti yllättynyt kun vaimokin sanoi, että oli kiva olla kyydissä ja katsella maisemia matkan varrella. Kyllä oli Kartsa rehuna siinä ystäväperheen pihalla, mustat nahkahousut ja nahkatakki päällä, ja vaimon ja uuden pyörän kanssa. Ystäväpariskuntaakin hymyilytti kun katsoivat retkikuntaa.
Syötiin siinä päivällistä heidän terassillaan ja kahvien jälkeen alkoi kotimatka. Paluumatka tehtiin fiiliksen mukaan. Ajettiin Kehä III:n yli, sitten Suurmetsän, Tapanilan ja Pukinmäen kautta Kehä I:lle ja kotiin.
Laitoin matkalle käytettynä ostamani nahkahousut (tavallista nahkaa, ei toppauksia tms.) ja viime kesänä käytettynä ostamani nahkaisen mp-takin (toppauksilla). Takin alla oli vain T-paita. Nyt oli paljon parempi fiilis ajaa kuin edellisellä kerralla kun oli liikaa kamaa päällä ja hiki valui. Pitää varmaan sellaiset kevyet kevlar-farkut jostain hankkia.
Juteltiin vaimon kanssa, että matka tuntui kummastakin ihan kivalta, että voidaan yhdessä kesällä tehdä pyörällä päiväretkiä kivoisiin kohteisiin. Jee! Nyt kun vielä saisi sen kuukauden palkattoman lomankin, niin otan yhteensä 8 viikkoa kesälomaa tälle kesälle -siinä ehtisi aika monta pyöräretkeäkin tehdä!
Ja sitten uutisiin. Vaimo halusi mennä tuttavaperheen luo kylään. Ehdotin sitten, että kun aurinko paistaa, jos mennään Dukella. Vaimo innostui ideasta - vaatteet päälle ja menoksi. Ajettiin ensin Kehä I:sta Tuusulan tielle ja sieltä pikkuteitä Vantaalle Kuninkaalaan. Matka meni tosi hyvin ja olin iloisesti yllättynyt kun vaimokin sanoi, että oli kiva olla kyydissä ja katsella maisemia matkan varrella. Kyllä oli Kartsa rehuna siinä ystäväperheen pihalla, mustat nahkahousut ja nahkatakki päällä, ja vaimon ja uuden pyörän kanssa. Ystäväpariskuntaakin hymyilytti kun katsoivat retkikuntaa.
Syötiin siinä päivällistä heidän terassillaan ja kahvien jälkeen alkoi kotimatka. Paluumatka tehtiin fiiliksen mukaan. Ajettiin Kehä III:n yli, sitten Suurmetsän, Tapanilan ja Pukinmäen kautta Kehä I:lle ja kotiin.
Laitoin matkalle käytettynä ostamani nahkahousut (tavallista nahkaa, ei toppauksia tms.) ja viime kesänä käytettynä ostamani nahkaisen mp-takin (toppauksilla). Takin alla oli vain T-paita. Nyt oli paljon parempi fiilis ajaa kuin edellisellä kerralla kun oli liikaa kamaa päällä ja hiki valui. Pitää varmaan sellaiset kevyet kevlar-farkut jostain hankkia.
Juteltiin vaimon kanssa, että matka tuntui kummastakin ihan kivalta, että voidaan yhdessä kesällä tehdä pyörällä päiväretkiä kivoisiin kohteisiin. Jee! Nyt kun vielä saisi sen kuukauden palkattoman lomankin, niin otan yhteensä 8 viikkoa kesälomaa tälle kesälle -siinä ehtisi aika monta pyöräretkeäkin tehdä!
Kohta Kartsan pihalla on kaksi pyörää, vaimo haluaa myös oman.
Meillä kävi vähän noin, vaimo kokeili ensin mun vanhalla solikalla ja totesi ettei tämä nyt niin henkimaailman hommaa ole. Nyt on kahdeksas kesälähdössä, vaimo on ajanut siitä lähtien kun eka pyörä hankittiin. Vähän aikaa mentiin yhdellä pyörällä, mutta kyllähän se vaan niin on että molemmilla pitää olla oma.
Meillä kävi vähän noin, vaimo kokeili ensin mun vanhalla solikalla ja totesi ettei tämä nyt niin henkimaailman hommaa ole. Nyt on kahdeksas kesälähdössä, vaimo on ajanut siitä lähtien kun eka pyörä hankittiin. Vähän aikaa mentiin yhdellä pyörällä, mutta kyllähän se vaan niin on että molemmilla pitää olla oma.
Lauantaina ennen grillijuhlia oli puolitoista tuntia aikaa - päätin lähteä pienelle retkelle. Maununneva on kiva lähtöpaikka sikäli, että tästä pääsee helposti Hämeenlinnanväylälle, ja sitä pitkin nopeasti pohjoiseen, josta voi kääntyä mielenkiintoisemmille pikkuteille. Ajoin Hämeenlinnanväylää Klaukkalan risteykseen. Ennen Klaukkalaa käännyin Lepsämään päin. Se tie on varsin kiva - 60 ja paljon mutkia. Vielä parempi osuus alkaa Vihdintien jälkeen Röylään päin - todella maalaismaisemaa ja mutkaista tietä. Loppumatka meni nopeasti - Kehä III:sta Hämeenlinnanväylälle ja kotiin.
Kehällä sattui mielenkiintoinen tapaus. Edessäni oli auto kummallakin kaistalla. Minut ohitti Harrikka ja ajattelinkin, että kaveria saattaa harmittaa kun kumpikin kaista on tukossa. Harrikkamies meni kylmästi autojen välistä ja kaasutti tiehensä.
Kehällä sattui mielenkiintoinen tapaus. Edessäni oli auto kummallakin kaistalla. Minut ohitti Harrikka ja ajattelinkin, että kaveria saattaa harmittaa kun kumpikin kaista on tukossa. Harrikkamies meni kylmästi autojen välistä ja kaasutti tiehensä.
Maanantaina 32 Tikkurilaan asiakkaalle ja takaisin. Hauska ajaa Dukella asiakkaalle, kun firma maksaa 10e kilometrikorvauksia matkasta. Katsoin, että Duke kuluttaa jotain 3,5 litraa / 100 km, eli näillä bensan hinnoilla tuo 32 km on jotain 1,5e, joten jokaisesta matkasta jää sellainen 8,5e voittoa, jolla voi kuolettaa Duken hintaa. Duke maksoi 4.500, joten 530 matkan jälkeen Duke on maksanut itsensä takaisin.
Maanantai piti olla viimeinen päivä edellisellä asiakkaalla. Tiistaina aloitin Mannerheimintiellä uudella asiakkaalla, jonne menin polkupyörällä keskuspuistoa pitkin. Torstaina sitten vanha asiakas oli reklamoinut, että Kartsa pitää saada takaisin, ja menin sitten perjantaina taas Dukella Tikkurilaan. Mikäs siinä, kiva ajaa Herttualla, kun aurinko paistaa ja firma maksaa bensat ja vielä 8,5e ylimääräistä.
Tänään lauantaina oli sateista. Kävin Eurobikerissa katsomassa kevlar-farkkuja, mutta ei oikein löytynyt mieleisiä. Iltapäivällä katsoin Avaraa luontoa ja nukahdin iltapäiväunet, niin kuin usein lauantaina käy, kun katsoo Avaraa luontoa tallentavasta digiboxista. Illalla pitkästä aikaa taas tein hieman vanhimman tyttären kapiokirstua Kartsan verstaalla.
Toivottavasti huomenna sunnuntaina ei sada. Jotenkin tuntuu siltä, että olisi kiva lähteä tekemään pieni retki Dukella. Pari viikkoa sitten oli tosi hauskaa, kun kävin Dukealla Porvoossa, Myrskylässä ja Pukkilassa (vai mikäköhän se koski-kohde olikaan...). Mikä siinä oli niin hauskaa? Vapauden tunne? Olin parikymppisenä kolme kertaa interraililla pitkin Eurooppaa. Siinä oli jännä vapauden tunne. Ehkä moottoripyöräretki - vaikka vain yhden päivän - tuo mieleen samanlaista vapauden tunnetta?
Neljäs vuosi peräkkäin. Kartsan kuukauden palkattoman loman anomus hylättiin. "Projekti on kriittisellä polulla..." Joopa joo. Iso osa kansasta on ilman työtä. Kartsa olisi ihan tyytyväinen, jos voisi tehdä työtä vaikka vain 10 tai 9 kk vuodesta ja viettää vaikka 1-3 kk palkatonta lomaa joka vuosi. Mutta näköjään tämä maailmanaika on sellainen, että joko olet töissä 11 kk vuodessa tai et ole töissä lainkaan. Osa kansasta on työttömänä ja muista puristetaan kaikki mehut irti. Ei kelvannut perusteluiksi, että Kartsa täytti 50v, tytär menee naimisiin, pitäisi tehdä rintamamiestalossa remonttia ja olisi kiva vähän ajella Dukella pitkin Suomea. No, ehkä vuoden kuluttua sitten. Otetaan nyt tästä kesästä kuitenkin irti se, minkä voi. Onhan sitä onneksi pitkää iltaa vielä jäljellä töiden jälkeen ja viikonloput - kunhan ei sada.
Maanantai piti olla viimeinen päivä edellisellä asiakkaalla. Tiistaina aloitin Mannerheimintiellä uudella asiakkaalla, jonne menin polkupyörällä keskuspuistoa pitkin. Torstaina sitten vanha asiakas oli reklamoinut, että Kartsa pitää saada takaisin, ja menin sitten perjantaina taas Dukella Tikkurilaan. Mikäs siinä, kiva ajaa Herttualla, kun aurinko paistaa ja firma maksaa bensat ja vielä 8,5e ylimääräistä.
Tänään lauantaina oli sateista. Kävin Eurobikerissa katsomassa kevlar-farkkuja, mutta ei oikein löytynyt mieleisiä. Iltapäivällä katsoin Avaraa luontoa ja nukahdin iltapäiväunet, niin kuin usein lauantaina käy, kun katsoo Avaraa luontoa tallentavasta digiboxista. Illalla pitkästä aikaa taas tein hieman vanhimman tyttären kapiokirstua Kartsan verstaalla.
Toivottavasti huomenna sunnuntaina ei sada. Jotenkin tuntuu siltä, että olisi kiva lähteä tekemään pieni retki Dukella. Pari viikkoa sitten oli tosi hauskaa, kun kävin Dukealla Porvoossa, Myrskylässä ja Pukkilassa (vai mikäköhän se koski-kohde olikaan...). Mikä siinä oli niin hauskaa? Vapauden tunne? Olin parikymppisenä kolme kertaa interraililla pitkin Eurooppaa. Siinä oli jännä vapauden tunne. Ehkä moottoripyöräretki - vaikka vain yhden päivän - tuo mieleen samanlaista vapauden tunnetta?
Neljäs vuosi peräkkäin. Kartsan kuukauden palkattoman loman anomus hylättiin. "Projekti on kriittisellä polulla..." Joopa joo. Iso osa kansasta on ilman työtä. Kartsa olisi ihan tyytyväinen, jos voisi tehdä työtä vaikka vain 10 tai 9 kk vuodesta ja viettää vaikka 1-3 kk palkatonta lomaa joka vuosi. Mutta näköjään tämä maailmanaika on sellainen, että joko olet töissä 11 kk vuodessa tai et ole töissä lainkaan. Osa kansasta on työttömänä ja muista puristetaan kaikki mehut irti. Ei kelvannut perusteluiksi, että Kartsa täytti 50v, tytär menee naimisiin, pitäisi tehdä rintamamiestalossa remonttia ja olisi kiva vähän ajella Dukella pitkin Suomea. No, ehkä vuoden kuluttua sitten. Otetaan nyt tästä kesästä kuitenkin irti se, minkä voi. Onhan sitä onneksi pitkää iltaa vielä jäljellä töiden jälkeen ja viikonloput - kunhan ei sada.
Uutisia Kartsalta! Ensin raportoin pari matkaa ja sen jälkeen kerron, mitä tänään tapahtui Pakilan Teboililla!
Matka 1. Viikko sitten lähdin Helsingin Maununnevalta Vihdintietä kohti pohjoista. Kohteena oli Lepsämän tie, jota pitkin olen murrosikäisenä ajanut polkupyörällä. Matkalla Vihdintiellä huomasin yllättäen moottoripyöräkaupan - RM Heino. Oli pakko kääntyä Vihdintiellä takaisin ja pyörähtää katsomassa tiellä aidan takana olevia pyöriä. Sitten jatkoin matkaa kunnes vastaan tuli tie Lepsämään. Käännyin siitä oikealle kohti Lepsämää - Lepsämän tie on varsin kiva: mutkainen tie ja maalaismaisemaa. Tien päätteeksi käännyin oikealle kohti Klaukkalaa, jossa olen asunut 9-18 vuotiaana. Klaukkalasta käännyin Lahnuksen tielle, jonka olen jo aikaisemminkin ajanut Dukella - tämäkin on ihan kiva tie. Lopulta tein ympyrän ja tulin taas Vihdintielle, jonka ylitin ja jatkoin matkaa Röylän tielle - se vasta onkin tosi mukava tie - hauskan mutkainen ja kauniita maisemia. Lopulta perinteisesti länsiretken päätteeksi kävin Espoon keskuksessa viettämässä iltaa iäkkäitten vanhempieni kanssa.
Kaiken kaikkiaan hauska matka! Helsingistä pääsee parissa tunnissa tekemään tuollaisen hauskan pienen pyöräretken. Jännä tunne, miten parin tunninkin matka irroittaa kivasti arjesta.
Matka 1. Viikko sitten lähdin Helsingin Maununnevalta Vihdintietä kohti pohjoista. Kohteena oli Lepsämän tie, jota pitkin olen murrosikäisenä ajanut polkupyörällä. Matkalla Vihdintiellä huomasin yllättäen moottoripyöräkaupan - RM Heino. Oli pakko kääntyä Vihdintiellä takaisin ja pyörähtää katsomassa tiellä aidan takana olevia pyöriä. Sitten jatkoin matkaa kunnes vastaan tuli tie Lepsämään. Käännyin siitä oikealle kohti Lepsämää - Lepsämän tie on varsin kiva: mutkainen tie ja maalaismaisemaa. Tien päätteeksi käännyin oikealle kohti Klaukkalaa, jossa olen asunut 9-18 vuotiaana. Klaukkalasta käännyin Lahnuksen tielle, jonka olen jo aikaisemminkin ajanut Dukella - tämäkin on ihan kiva tie. Lopulta tein ympyrän ja tulin taas Vihdintielle, jonka ylitin ja jatkoin matkaa Röylän tielle - se vasta onkin tosi mukava tie - hauskan mutkainen ja kauniita maisemia. Lopulta perinteisesti länsiretken päätteeksi kävin Espoon keskuksessa viettämässä iltaa iäkkäitten vanhempieni kanssa.
Kaiken kaikkiaan hauska matka! Helsingistä pääsee parissa tunnissa tekemään tuollaisen hauskan pienen pyöräretken. Jännä tunne, miten parin tunninkin matka irroittaa kivasti arjesta.