Matka 2. Lähdin lauantaina Hämeenlinnan moottoritietä kohti Klaukkalaa. Klaukkalassa kävin tankkaamassa (taas) ja sitten kohti Haikalan taajamaa, jonne isä on rakentanut kaksi omakotitaloa, ja joista jälkimmäistä olin 15-kesäisenä isän kanssa kesän rakentamassa. Tämä oli toinen kerta kun kävin Haikalassa Dukella - mikä kumma sitä vetää näihin vanhoihin paikkoihin? Ennen Haikalaa on muuten rakennettu uusi silta sen vanhan tosi jyrkän alamäen alla olevan sillan tilalle - uusi silta on selvästi korkeammalla ja on loiventanut mäkeä.
Klaukkalasta lähdin kohti Nurmijärven kirkonkylää. Ajoin sinne Hongisojan tietä, jota olen vuosikausia ajanut aikoinaan bussilla kouluun. Hongisojan tie on kiva, mutkainen ja aakeaa laakeaa maisemaa oleva tie. Nurmijärven kirkonkylässä kiersin kaikki pikkutiet läpi ja katselin, muistanko vanhoja paikkoja - olen käynyt aikoinaan lukion Nurmijärven Yhteiskoulussa.
Nurmijärveltä lähdin kohti Tuusulanjärveä. Tämän reitin olen ajanut aikaisemminkin ja muistin yksityiskohtia tiestä sitä ajaessani. Tuusulanjärven pohjoispäässä pysähdyin Järvenpään keskustassa. Järvenpään keskustassa on hauska kävelykatu, jonka päässä on tosi kiva konditorio, jossa on iso terassialue. Join siellä kahvin ja söin lohireissumiehen.
Järvenpäästä ajoin Nikkilään. Nikkilässä bongasin matkan varrella hauskan harmaakivikirkon, jossa pysähdyin. Kirkon ovet olivat auki, joten kävin sisällä ja lueskelin hauskaa esitettä, jossa kerrottiin kirkon vaiheista. Tosi kiva, miten moottoripyörällä tulee sattumalta vastaan tällaisia kohteita. Harmittaa, etten tajunnut ottaa kuvaa kirkosta ja liittää sitä tähän artikkeliin.
Nikkilästä ajoin jotain pikkutietä etelää/itää kohti, tie muuttui soratieksi, joten tuli sitten ajettua Dukella ensimmäistä kertaa soratietä. Ihan ok ajaa soralla - ajelin korostetun varovasti kaikkiin mutkiin ja tunnustelin, miten Duke ottaa mutkat. Tie meni uuden Sipoonkorven kansallispuiston läpi. Sitten Itäkeskuksesta Kehä I:sta kotiin.
Kotona kysyin vaimolta, haluaisiko hän lähteä yllätysmatkalle. Vaimo sanoi, että "joo!" ja lähdettiin matkalle. Vein vaimon Koskenrannan terassille, jossa on upea näköala Vanhankaupunginkoskeen - vinkkinä kaikille pääkaupunkiseudun motoristeille: viekääpä vaimot sinne yllätysretkelle.
Mutta tarkistakaa aukioloajat ensin. Olimme perillä puoli seitsemän, ja ravintola oli mennyt kiinni kuudelta. Käsittämätön. Aurinko paistoi terassille, upea näköala - ja ravintola kiinni. Mitä ihmettä? Eikö lauantaina kuuden jälkeen muka löydy tarpeeksi maksavia asiakkaita yhdelle kaupungin upeimmista terasseista? No, sitten lohdutukseksi ajoin vaimon Herttoniemeen ja tarjosin illallisen nepalilaisessa ravintolassa Gurkhassa - mainio illallinen.
Klaukkalasta lähdin kohti Nurmijärven kirkonkylää. Ajoin sinne Hongisojan tietä, jota olen vuosikausia ajanut aikoinaan bussilla kouluun. Hongisojan tie on kiva, mutkainen ja aakeaa laakeaa maisemaa oleva tie. Nurmijärven kirkonkylässä kiersin kaikki pikkutiet läpi ja katselin, muistanko vanhoja paikkoja - olen käynyt aikoinaan lukion Nurmijärven Yhteiskoulussa.
Nurmijärveltä lähdin kohti Tuusulanjärveä. Tämän reitin olen ajanut aikaisemminkin ja muistin yksityiskohtia tiestä sitä ajaessani. Tuusulanjärven pohjoispäässä pysähdyin Järvenpään keskustassa. Järvenpään keskustassa on hauska kävelykatu, jonka päässä on tosi kiva konditorio, jossa on iso terassialue. Join siellä kahvin ja söin lohireissumiehen.
Järvenpäästä ajoin Nikkilään. Nikkilässä bongasin matkan varrella hauskan harmaakivikirkon, jossa pysähdyin. Kirkon ovet olivat auki, joten kävin sisällä ja lueskelin hauskaa esitettä, jossa kerrottiin kirkon vaiheista. Tosi kiva, miten moottoripyörällä tulee sattumalta vastaan tällaisia kohteita. Harmittaa, etten tajunnut ottaa kuvaa kirkosta ja liittää sitä tähän artikkeliin.
Nikkilästä ajoin jotain pikkutietä etelää/itää kohti, tie muuttui soratieksi, joten tuli sitten ajettua Dukella ensimmäistä kertaa soratietä. Ihan ok ajaa soralla - ajelin korostetun varovasti kaikkiin mutkiin ja tunnustelin, miten Duke ottaa mutkat. Tie meni uuden Sipoonkorven kansallispuiston läpi. Sitten Itäkeskuksesta Kehä I:sta kotiin.
Kotona kysyin vaimolta, haluaisiko hän lähteä yllätysmatkalle. Vaimo sanoi, että "joo!" ja lähdettiin matkalle. Vein vaimon Koskenrannan terassille, jossa on upea näköala Vanhankaupunginkoskeen - vinkkinä kaikille pääkaupunkiseudun motoristeille: viekääpä vaimot sinne yllätysretkelle.
Mutta tarkistakaa aukioloajat ensin. Olimme perillä puoli seitsemän, ja ravintola oli mennyt kiinni kuudelta. Käsittämätön. Aurinko paistoi terassille, upea näköala - ja ravintola kiinni. Mitä ihmettä? Eikö lauantaina kuuden jälkeen muka löydy tarpeeksi maksavia asiakkaita yhdelle kaupungin upeimmista terasseista? No, sitten lohdutukseksi ajoin vaimon Herttoniemeen ja tarjosin illallisen nepalilaisessa ravintolassa Gurkhassa - mainio illallinen.
Oli kaunis päivä, joten lopetin työt asiakkaalla puoli viiden aikaan ja olin kotona ennen viittä. Kotona menin makaamaan takapihalla puutarhakeinuun, jossa auringonpaisteessa tietysti nukahdin. Heräsin puoli seitsemän aikaan ja tajusin, että tänään on maanantai ja muistelin, että täällä moottoripyora.orgissa oli mainostettu, että maanantaisin seitsemältä on motoristien kokoontuminen Pakilan Teboililla. Kamat päälle ja Dukella Pakilan Teboilille. Huoltoaseman parkkipaikalla jo bongasin muutaman moottoripyörän, ja parkkeerasin Duken rivin jatkeeksi. Sitten sisälle. Moikkasin motoristeja ja esittelin itseni. Oli tosi kiva, että minut otettiin ystävällisesti vastaan. Ostin kahvin ja liityin seuraan. 
