.....Uudet API-luokat, kuten SJ
ja sen jälkeen SL, SM, ovat kehitetyt pääasiassa polttoainetalouden ja saastemääräysten
näkökulmista. Mainitut luokitukset rajoittavat mm. tärkeinä pidettyjen lisäaineiden määriä,
kuten esim. ZDDP (zink dialkyldithiophosphate, sinkki, fosfori), joka on yleisin öljyissä
käytetty kulumisenestoaine (metalli-metalli kontaktin esto). Muitakin aineita on, kuten ZDP ja
molybdenum disulphide (moly, grafiitti). Jälkimmäistä tapaa silloin tällöin
moottoripyöräöljyistä, mutta koska se saattaa aiheuttaa kytkimen luistamista, se ei ole
kaikkien mp-valmistajien toivomuslistalla. Kuuluu enempi 2-tahtikoneisiin. Erityisesti
rajoitukset koskevat fosforia, koska se on haitallista katalysaattoreille. Mutta fosforia
tarvitaan, sinkki ei yksin riitä. Kulumisenestoaineet astuvat kuvaan, kun öljyn oma
paineensietokyky ei enää riitä pitämään voitelupintoja erillään. Lämpö ja paine aktioivat
nämä aineet. Normaalimäärät tarkasteltavassa viskositeettiluokassa näyttävät olevan 0,20 -
0,30 %, mutta löytyy 0,40% pitoisuuksiakin, esim. Spectro Golden American 20W-50, jossa
fosforia 0,21% + sinkkiä 0,19%. SJ ja SL öljyissä fosforin määrä on rajattu max 0.1% ja SM
öljyissä on max 0,08% - min 0,06%, (sinkkiä saattaa olla yhä 0,1%). Mutta poikkeuksia on,
palaamme niihin vähän myöhemmin. Erityisen paljon ZDDP:tä on noissa erikseen lisättävissä
öljyjen lisäaineissa kuten esim. STP Engine Treatment. ZDDP:n merkitys tulee moottorissa
esille vasta äärimmäisen kovissa käyttöolosuhteissa, normaalikäytössä öljy itsessään suojaa
hyvin metalli-metalli kontaktilta, mutta esim. jo kylmäkäynnistys saattaa olla tällainen
ääriolosuhde. Vaihdelaatikossa nämä lisäaineet ovat tärkeää myös normaalikäytössä. ZDDP
korvaavia uusia lisäaineita on jo olemassa, mutta toistaiseksi ne ovat liian kalliita
käyttöönotettaviksi.
Yleisesti oletetaan, että mitä uudempi API-luokka, sen parempi öljy, mutta
moottoripyöräteollisuus ei ole asiaa aina näin nähnyt.......
Lainattu Kokkosen tekstistä.
