Pyörän kaataminen takajarrulla onnistuu (omakohtainen kokemus) mutta aika sekä etenemä joka siinä menee on pidempi kuin hallittu jarrutus...
..
Tietenkin nämä ammattimaiset kaatuilijat muistavat levittää kädet estäen pyörimistä!
Asfaltilla ei useinkaan kannata, hirven kanssa tosin kannattaa minusta ennemmin kaataa kuin testata että pysähtyisköhän. Etenkin jos sataa.
Sitten jos on hiekkatie tai muuten liukasta, niin se tehokas jarruttaminen on vähän niin ja näin. Kaateluhan oli minusta perintöä ajalta, jolloin iso osa tieverkkoa oli vielä hiekkatietä ja niitä jyystettiin pyörillä. Vien minä vieläkin ison harrikan hiekkateille. Vaikka kawabata tuossa sanoikin ihan oikein että kaataminen on ajalta kun ei ollut teissä eikä jarruissa pitoa.
Kuivalla asfaltilla paukut jarruttamisen ja väistön osaamiseen, muttta onhan tuo hätävara kalupakissa jos väistää ei voi ja muuten menee päin hirveä tai kotilon katonkulmaa. Siihen auton kylkeen jos muksahtaa kyljen suuntaisesti, niin ei satu niin paljoa kuin niskat katkaisten katonkulmaan.
Niin ja jos päättää erota siitä pyörästä, niin sitten kädet levälleen, mutta jos tekee niin että laahaa siinä perässä oikeasta stongasta kinni pitäen niin se pyörä pitää kyllä rotia ettei se lähde pyörimään ja perässä roikkumisessa ylemmästä stongasta kiinni pitäen on myös toinen taika. Silloin nimittäin renkaat nousee irti asfaltista kun stongassa on vetoa perässä laahavasta kuskista. Tällöin ne ei nappaa kiinni asfalttiin ja pyörä liukuu kyljellään eikä renkaat pääse heittämään sitä yli.
Ensinnäkin tämä on tärkeää siksi että pyörä pysyy ehjempänä, jos se ei heitä volttia. Toinen seikka on tärkeämpi ja se on se että jos pyörä pääsee ponkaisemaan ilmaan, niin pahimmillaan se putoaa kuskin niskaan. Ja sitten sattuu lähes aina.
Tietysti oleellsin merkitys tällä on silloin kun vauhtia on vielä enemmän, mutta kiinni ottavat renkaat tuppaavat myös kääntämään pyörää.