Kevari kuustoista kesäsenä, legendaarinen Yamaha RD125LC. Tällä ajoin pitkiäkin matkoja, tais tulla 16tkm kahdessa kesässä. Sen jälkeen venttaa ja nuoren perheen kiireitä kunnes kaveri hankki prätkän. Sitten tais mennä vielä pari vuotta innostuneena, ehkä enemmänkin, ennen kuin sain luvan ostaa pyörän -sillä ehdolla, että vaimo saa ensin uuden auton. Ja saihan se ja vieläpä nopeasti. Kaikki muut tunnetut suostuttelukeinot oli jo käytetty. Syynä jahkailuun oli se, että oli nähnyt kun aikoinaan olin ajellut kevarilla nuoruuden innolla. Ymmärrän kyllä hyvin.
Toinen hauska episodi oli kun katsoin harrasteautoa netistä, ihan vaan huvikseni, jolloin pikkunassikkamme tuli utelemaan mitä teen. Kerroin, ja poika juoksi tanssien äitinsä luokse kertoen, että isä ostaa meille Porschen. Sain kuulla kunniani asian järjettömyydestä etc. Pitkän ripityksen jälkeen viimeinen toteamus oli, että osta vaikka uusi moottoripyörä. Arvatkaa mitä tein. No, en toki uutta ostanut mutta paremman kyllä. Sanottakoon, että tuolloin minulla oli jo pyörä, joka tosin rungoltaan ei erityisen hyvin sopinut "korstolle".
Niin ja myin vanhan pyörän kaverilleni, joka tinki sen sopusopusopuhintaan käyttämällä sellaisia argumentteja kuten "anna vielä vähän lisää alennusta, jolloin sinulle tulee pienemmät luottotappiot tai väittäen minulla olevan sydämen paikalla taskulaskin, omatuntokin oli kuulemma kirurgin toimesta ohitusleikattu jne.". Näin seuraava -pienempivartinen- jäi koukkuun tähän jaloon harrastukseen.
Nyt ollut kymmenen vuotta erilaisia prätkiä ja järki mukana pyrin ajelemaan. Näin asiasta ja vähän sen vierestä.