Teini-iässä alko kiinnostus, mut koskaan en mopoa saanu (koska eihän se mikään tyttöjen harrastus ole, käy vaan siellä ratsastamassa..). Tosin kaverin mopoa salaa lainatessani tahattomasti keulin sen tyylillä T-risteyksestä suoraan ojaan seurauksella että runko oli vino, eli jäi ne ajohimotkin sinne ojanpohjalle hetkeks
Vyöruusuna sitä tuli sitten useampi vuosi roikuttua, kaikkien piikin ja myöhemmin prätkän omistavien kavereiden riesana. Autokoulussa jossa ajoin BC-korttini ei ollut A-kortti mahdollisuutta, eli silloinkin se jäi ajamatta.
Aina kuitenkin takaraivossa nakuttanu halu omaan pyörään, mut ei muka koskaan ollu varaa edes ajaa sitä korttia. Reilu vuos sitten otin itteeni niskasta ja marssin autokouluun. Ajovarusteetkin olin jo ehtinyt hommaamaan ennenkun kortti oli kädessä, mikä helpottikin suunnattomasti kavereilta pyörän lainaan ruinaamista. Kiitettävästi on kaverit uskaltanut aarteitaan antaa alottelevalle naismotoristille lainaan, kaikille heille iso kiitos siitä!
Kesän erilaisilla lainapyörillä huruutettuani päätin sitten syyskuussa laittaa viimeisetkin jenini käsirahaksi ja ajoin kotiin "omalla" pyörällä (Osamaksun autuus!)
Elikkäs JO kolme kuukautta olen ollut onnelinen pyörän omistaja!