-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Mikä kakkospyöräksi?
- Keskustelun aloittaja B12
- Aloituspäivä
B12 sanoi:
-16 on vanhalla koneella ja -17 mallit on uudemmalla koneella, suurin ero uudemmassa on kaksi tasapainoakselia ja on tärinättömämpi mutta ei se -16 mallin kone huono ole, sama kun 690:ssä.
Toiselta foorumilta luin että 690 valmistus on lopetettu eikä -18 mallia ole tulossa, jäämme odottamaan 790 julkaisua.
"Sekakäyttäjän unelma" on ihan helppo rasti jos ei puhuta mopoilusta
.
Mopoilussa tuon unelman pari ohittamatonta kulmakiveä ovat ajoalustan pehmeys, liukkaus/tarvittava rengastus
ja toisaalta myös epätasaisuus/nopeudet.
Tavalla tai toisella "pehmeä" alusta huutaa väistämättä "nappulaa" eri kuoseissaan.
Maavara saattaa olla myös ratkaiseva, mutta se alustan epätasaisuus/nopeudet määrittelevät
jo pitkälle mopon alustan lähtökohdat.
Se painon merkityksen korostuminen riippuu myös siitä, miten ja missä mennään.
Ei vaan ole oikeastaan mahdollista tehdä joka "lajiin" sopivaa todella hyvää peliä. Ei edes vaan hyvää.
Jos ei nyt mennä ihan hullun lailla "metsäspoorienskaa", louhikossa, tai hinkata polvipaloja asvalttimutkilla,
lähtisin ensin perusjaosta.....
"Metsäpeli" vai "katu/allround" painotteinen. Tämän jakolinjan toiselle puolelle ei kovin pitkälle
päästä ilman laitteen alustan isoja uudelleenjärjestelyjä.
Tässäkin menee sillä jaolla, että metsäpelistä on ihan mahdollista tehdä järkevillä satsauksilla
vaikka Supermoto assulle, mutta rannikkoristeilijää ei vaan saa pimpattua enskaspooriin. Ei vaan saa
.
Kummalle puolelle tuossa jaossa sitten päädytäänkään, laitteen painolla alkaa olla aika erilainen merkitys.
Samoin ehkä myös huipputehon määrällä ja tehontuoton luonteella.
Varsinaisten "metsäpyörien" suhteen.... kun paino suhteessa kuskin massaan antaa ajoon paljon
"pelimerkkejä", pyörän perusbalanssi ei ole harrastushurvittelussa ihan niin ratkaiseva juttu..... ja
siihen on suht helppoja tapoja vaikuttaakin hyvin.
Kun värkki alkaa painaa reilummin, se kuuluisa "perusbalanssi" alkaa tulla yhä merkittävämmäksi ja
korostuu vielä kummasti kun pito alkaa heikkenemään.
Tämän huomaa todella hyvin ihan "tavallisella" katu/pystypyörällä ja katukumeilla kun mennään
normaaleille suomalaisille sorateille. Asiaa ei toki voi edes arvottaa, jos oma "ura", pitempikin,
on mennyt niin, että kun hiemankaan alkaa lipsumaan niin on kuset ja/tai paskat haalareissa ja
hartialukko murtamattomassa kunnossa.
Toi ei ole vittuilua eikä viisastelua. Asvaltilla noiden asioiden kanssa touhuilu kovalla pidolla ja raskaalla
pyörällä on turhan hapokas tapa "hakea tuntumaa väistämättömiin asioihin"..... eli lipsumiseen ja
sitä kautta mahdollisimman pitkälle "hallittuun" lipsumiseen.
Pyörän BALANSSI. Outo juttu, mutta tuohon havainnollistava esimerkki ihan tavanomaisten, ehjien
katupelien puitteissa....ja vieläpä täsmälleen samoilla rengastuksilla.... hiekkatiellä.
Pikkubantu..... Hermo menee heti ja huolella. Tiedä oikein mihin se on menossa ja miten.
GSX 1400.... Etu- ja takapää jotenkin eriparinen ja vaatii aika lailla "ajatusta" mukaan ettei pääse yllättämään.
B-Kinky...... Edellisiin verraten jo kilsan jälkeen
..... Tällä vaikka Päitsille
.
Joopa...katupyöriä ja pääasiassa asvaltille toki tarkoitettu, mutta tuo "heikko pito" havainnollistaa
helpommin tuon balanssin merkityksen ja mitä seuraa kun se ei ole ajosuoritteessa ja ympäristössä kohdallaan.
Ei tuosta pidä liian suoraan ja yksioikoisesti arvioida esim. noiden pyörien käyttäytymistä niiden
"normipuitteissa". Pointti on tuon "balanssin" merkityksessä siinä mitä, millä ja missä ajetaankaan.
"Soratiehommassa" ns. oikean rengastuksen merkitys ajoon on vähintäänkin samaa tasoa kuin
erot rata-ajossa keskitason tourinkikumilla ja lämmöissä olevalla sliksillä.
Ei toki pidä unohtaa alustan edes jonkinlaista säätöä ajettavien kumien ja ladun mukaiseen suuntaan.
Mut joo..... Balanssi, rengastus ja alustan säätö.... (pyörän)alustan laadusta ja tasosta riippumatta.
Noilla päästään ihan helvetin pitkälle nautinnon suuntaan ja pois vittumaisesta "mitenkähän tässä nyt"....
Turhan usein nämä perusasiat jäävät liian pieneen rooliin
.
.Mopoilussa tuon unelman pari ohittamatonta kulmakiveä ovat ajoalustan pehmeys, liukkaus/tarvittava rengastus
ja toisaalta myös epätasaisuus/nopeudet.
Tavalla tai toisella "pehmeä" alusta huutaa väistämättä "nappulaa" eri kuoseissaan.
Maavara saattaa olla myös ratkaiseva, mutta se alustan epätasaisuus/nopeudet määrittelevät
jo pitkälle mopon alustan lähtökohdat.
Se painon merkityksen korostuminen riippuu myös siitä, miten ja missä mennään.
Ei vaan ole oikeastaan mahdollista tehdä joka "lajiin" sopivaa todella hyvää peliä. Ei edes vaan hyvää.
Jos ei nyt mennä ihan hullun lailla "metsäspoorienskaa", louhikossa, tai hinkata polvipaloja asvalttimutkilla,
lähtisin ensin perusjaosta.....
"Metsäpeli" vai "katu/allround" painotteinen. Tämän jakolinjan toiselle puolelle ei kovin pitkälle
päästä ilman laitteen alustan isoja uudelleenjärjestelyjä.
Tässäkin menee sillä jaolla, että metsäpelistä on ihan mahdollista tehdä järkevillä satsauksilla
vaikka Supermoto assulle, mutta rannikkoristeilijää ei vaan saa pimpattua enskaspooriin. Ei vaan saa
.Kummalle puolelle tuossa jaossa sitten päädytäänkään, laitteen painolla alkaa olla aika erilainen merkitys.
Samoin ehkä myös huipputehon määrällä ja tehontuoton luonteella.
Varsinaisten "metsäpyörien" suhteen.... kun paino suhteessa kuskin massaan antaa ajoon paljon
"pelimerkkejä", pyörän perusbalanssi ei ole harrastushurvittelussa ihan niin ratkaiseva juttu..... ja
siihen on suht helppoja tapoja vaikuttaakin hyvin.
Kun värkki alkaa painaa reilummin, se kuuluisa "perusbalanssi" alkaa tulla yhä merkittävämmäksi ja
korostuu vielä kummasti kun pito alkaa heikkenemään.
Tämän huomaa todella hyvin ihan "tavallisella" katu/pystypyörällä ja katukumeilla kun mennään
normaaleille suomalaisille sorateille. Asiaa ei toki voi edes arvottaa, jos oma "ura", pitempikin,
on mennyt niin, että kun hiemankaan alkaa lipsumaan niin on kuset ja/tai paskat haalareissa ja
hartialukko murtamattomassa kunnossa
.Toi ei ole vittuilua eikä viisastelua. Asvaltilla noiden asioiden kanssa touhuilu kovalla pidolla ja raskaalla
pyörällä on turhan hapokas tapa "hakea tuntumaa väistämättömiin asioihin"..... eli lipsumiseen ja
sitä kautta mahdollisimman pitkälle "hallittuun" lipsumiseen.
Pyörän BALANSSI. Outo juttu, mutta tuohon havainnollistava esimerkki ihan tavanomaisten, ehjien
katupelien puitteissa....ja vieläpä täsmälleen samoilla rengastuksilla.... hiekkatiellä.
Pikkubantu..... Hermo menee heti ja huolella. Tiedä oikein mihin se on menossa ja miten
.GSX 1400.... Etu- ja takapää jotenkin eriparinen ja vaatii aika lailla "ajatusta" mukaan ettei pääse yllättämään.
B-Kinky...... Edellisiin verraten jo kilsan jälkeen
..... Tällä vaikka Päitsille.Joopa...katupyöriä ja pääasiassa asvaltille toki tarkoitettu, mutta tuo "heikko pito" havainnollistaa
helpommin tuon balanssin merkityksen ja mitä seuraa kun se ei ole ajosuoritteessa ja ympäristössä kohdallaan.
Ei tuosta pidä liian suoraan ja yksioikoisesti arvioida esim. noiden pyörien käyttäytymistä niiden
"normipuitteissa". Pointti on tuon "balanssin" merkityksessä siinä mitä, millä ja missä ajetaankaan.
"Soratiehommassa" ns. oikean rengastuksen merkitys ajoon on vähintäänkin samaa tasoa kuin
erot rata-ajossa keskitason tourinkikumilla ja lämmöissä olevalla sliksillä.
Ei toki pidä unohtaa alustan edes jonkinlaista säätöä ajettavien kumien ja ladun mukaiseen suuntaan.
Mut joo..... Balanssi, rengastus ja alustan säätö.... (pyörän)alustan laadusta ja tasosta riippumatta.
Noilla päästään ihan helvetin pitkälle nautinnon suuntaan ja pois vittumaisesta "mitenkähän tässä nyt"....
Turhan usein nämä perusasiat jäävät liian pieneen rooliin
.Samaa mieltä rengastuksen kanssa, jos se on kunnossa niin on paljon hauskempaa kun voi luottaa pitoon. Lipsuvilla renkailla ei saa aikaan kun vitutusta jatkuvasta varomisesta ja ajamisesta puuttuu rentous, eikä tätä korjata alustaa säätämällä. Alustan säädöt onkin oma juttunsa, sagit kuntoon ja keulan korkeudella hienosäädetään kääntyvyyttä. Jos pyörä ei käänny mutkaan niin ajaminen on raskasta eikä luota pitoon.
Esimerkki. Kesällä laitoin XTR:än alle Mitas E07 renkaat jotka toimi pirun hienosti painavamman Africa Twinin alla. XTR:än alla toimi loistavasti asfaltilla ja oli kun katukumeilla ajaisi mutta soralla käytös oli yllätyksellistä, keula lipsui mutkissa ja takarenkaan käytös oli kulmikasta pidon osalta, näillä mentiin joku 8000-9000km ja ominaisuudet tuli sangen tutuksi ja ajotyyli muokkautui renkaiden mukaiseksi.
Seuraavaksi alle Anakee Wildit ja koko paletti meni uusiksi soralla, kun oli tottunut Mitasten lipsumisiin niin nyt hämmästellään kerta toisensa jälkeen pidon määrää ja tasaisuutta. Siinä joutui viikonlopun ajamaan soralla ennen kun sai poistettua Mitasten lipsuvuus selkärangasta, sen jälkeen pelkkää hymyä aina kun menee soralle.
Jos on ennen ajanut pelkästään katupyörillä niin sorapyörällä on opeteltava uusi ajotyyli, katukanttailut kannattaa unohtaa jos aikoo pysyä pystyssä ja ojien välissä. Hyvä tapa harjoitella tätä, ja toimii jonkinlaisena nyrkkisääntönä, että mutkaan mentäessä sisämutkan puoleinen kyynerpää suoristetaan jolloin pyörä kallistuu mutkaan ja kuski jää pystyyn, samalla voi ojentaa sisämutkan puoleisen jalan etuviistoon eturenkaan lähelle, tällä saadaan lisää painoa etupyörälle ja roikkuva jalka myös tasapainoittaa ajamista. Ei kuitenkaan laahata jalkaa maassa ettei saappaaseen osuvat kivet riko jalkaa, sattuu ihan saakelisti kun mennään speedway tyylillä jalka maassa satasta ja saappaaseen osuu sorasta törröttävä nyrkin kokoinen kiven murikka. Muutaman kerran jälkeen oppii pitämään jalan 10cm tietä ylempänä. Kun luottoa alkaa tulla ajamiseen niin jalat pysyy yhä enemmän tapeilla eikä ojenneta kinttua alas.
Painopisteen muutoksilla saadaan myös muutettua pyörän käytöstä, yleensä istutaan mahdollisimman edessä että saadaan keulaan pitoa, paitsi pehmeässä hiekassa missä takapuoli siirretään mahdollisimman taakse että saadaan pitoa takapäähän ja eturengas leijumaan hiekan päällä, mielummin vielä niin ettei istuta penkissä ainakaan koko painolla vaan ajetaan tapeilta että pyörä pystyy elämään mahdollisimman paljon.
Myös tämä pyörän eläminen on monelle katupyöräilijälle uusi juttu joka alkuun säikäyttää. Pyörä saattaa alkaa vatkaamaan ja vipottamaan mutta siitä huolimatta sitä pitää ajaa herkällä otteella eikä alkaa taistelemaan vtkaamista vastaan. Antaa pyörän elää omaa elämäänsä kuskin alla ja keskittyy ajamiseen eli seuraaviin mutkiin tms.
Tapeilta ajaminen on sitten vielä oma juttunsa ja sille on oma paikkansa mutta suurin osa makkaranpaistajista ajaa penkistä paitsi huonommilla teillä ja vauhdikkaassa ajossa. Tapeilta ajaessa pyörän painopiste on alempana koska kuskin paino on jalkatapeilla eikä penkin päällä, tällä saadaan pyörä reagoimaan paremmin maaston/tien epätasaisuuksiin ja pyörää pystyy viemään ihan eri tavalla myös mutkissa, monesti tapeilta ajaminen on nopeampi ja miellyttävämpi tapa edetä kun perus penkissä. Joskus testattiin ajamalla pitkä ja hyväkuntoinen metsäautotie reuhaamalla perse penkissä sekä tapeilta ajaen vauhdikkaasti mutta repimättä, jälkimmäinen tapa oli nopeampi ja vähemmän kuskia väsyttävä.
Aihepiiri on tolkuttoman laaja mutta noilla perusjutuilla pääsee alkuun sorateillä, väärä ajotyyli soralla rasittaa kuskia älyttömästi kun ei saa luottoa pitoon/ajamiseen.
Noooo, meni "vähän" ohi aiheen mutta pistetään se Bonen piikkiin kun alkoi höpisemään renkaista ja alustasta
Esimerkki. Kesällä laitoin XTR:än alle Mitas E07 renkaat jotka toimi pirun hienosti painavamman Africa Twinin alla. XTR:än alla toimi loistavasti asfaltilla ja oli kun katukumeilla ajaisi mutta soralla käytös oli yllätyksellistä, keula lipsui mutkissa ja takarenkaan käytös oli kulmikasta pidon osalta, näillä mentiin joku 8000-9000km ja ominaisuudet tuli sangen tutuksi ja ajotyyli muokkautui renkaiden mukaiseksi.
Seuraavaksi alle Anakee Wildit ja koko paletti meni uusiksi soralla, kun oli tottunut Mitasten lipsumisiin niin nyt hämmästellään kerta toisensa jälkeen pidon määrää ja tasaisuutta. Siinä joutui viikonlopun ajamaan soralla ennen kun sai poistettua Mitasten lipsuvuus selkärangasta, sen jälkeen pelkkää hymyä aina kun menee soralle.
Jos on ennen ajanut pelkästään katupyörillä niin sorapyörällä on opeteltava uusi ajotyyli, katukanttailut kannattaa unohtaa jos aikoo pysyä pystyssä ja ojien välissä. Hyvä tapa harjoitella tätä, ja toimii jonkinlaisena nyrkkisääntönä, että mutkaan mentäessä sisämutkan puoleinen kyynerpää suoristetaan jolloin pyörä kallistuu mutkaan ja kuski jää pystyyn, samalla voi ojentaa sisämutkan puoleisen jalan etuviistoon eturenkaan lähelle, tällä saadaan lisää painoa etupyörälle ja roikkuva jalka myös tasapainoittaa ajamista. Ei kuitenkaan laahata jalkaa maassa ettei saappaaseen osuvat kivet riko jalkaa, sattuu ihan saakelisti kun mennään speedway tyylillä jalka maassa satasta ja saappaaseen osuu sorasta törröttävä nyrkin kokoinen kiven murikka. Muutaman kerran jälkeen oppii pitämään jalan 10cm tietä ylempänä. Kun luottoa alkaa tulla ajamiseen niin jalat pysyy yhä enemmän tapeilla eikä ojenneta kinttua alas.
Painopisteen muutoksilla saadaan myös muutettua pyörän käytöstä, yleensä istutaan mahdollisimman edessä että saadaan keulaan pitoa, paitsi pehmeässä hiekassa missä takapuoli siirretään mahdollisimman taakse että saadaan pitoa takapäähän ja eturengas leijumaan hiekan päällä, mielummin vielä niin ettei istuta penkissä ainakaan koko painolla vaan ajetaan tapeilta että pyörä pystyy elämään mahdollisimman paljon.
Myös tämä pyörän eläminen on monelle katupyöräilijälle uusi juttu joka alkuun säikäyttää. Pyörä saattaa alkaa vatkaamaan ja vipottamaan mutta siitä huolimatta sitä pitää ajaa herkällä otteella eikä alkaa taistelemaan vtkaamista vastaan. Antaa pyörän elää omaa elämäänsä kuskin alla ja keskittyy ajamiseen eli seuraaviin mutkiin tms.
Tapeilta ajaminen on sitten vielä oma juttunsa ja sille on oma paikkansa mutta suurin osa makkaranpaistajista ajaa penkistä paitsi huonommilla teillä ja vauhdikkaassa ajossa. Tapeilta ajaessa pyörän painopiste on alempana koska kuskin paino on jalkatapeilla eikä penkin päällä, tällä saadaan pyörä reagoimaan paremmin maaston/tien epätasaisuuksiin ja pyörää pystyy viemään ihan eri tavalla myös mutkissa, monesti tapeilta ajaminen on nopeampi ja miellyttävämpi tapa edetä kun perus penkissä. Joskus testattiin ajamalla pitkä ja hyväkuntoinen metsäautotie reuhaamalla perse penkissä sekä tapeilta ajaen vauhdikkaasti mutta repimättä, jälkimmäinen tapa oli nopeampi ja vähemmän kuskia väsyttävä.
Aihepiiri on tolkuttoman laaja mutta noilla perusjutuilla pääsee alkuun sorateillä, väärä ajotyyli soralla rasittaa kuskia älyttömästi kun ei saa luottoa pitoon/ajamiseen.
Noooo, meni "vähän" ohi aiheen mutta pistetään se Bonen piikkiin kun alkoi höpisemään renkaista ja alustasta
Viimeksi muokattu:
.701 kohdalla onkin sitten oltava tarkkana kummasta mallista on kyse. Tuollaiset marginaalipyörät, joita myydään muutamia vuodessa. Onko joku 2017 mallina myytävä oikea 2017 vai ylivuotinen 2016. Hyvin mielellään moni myisi rekisteröintivuoden mukaan.Koheltaja sanoi:
690 maksaa 12t€ ja 790 tulee olemaan yli 15t€ peli.
Viimeksi muokattu:
Eikös se arvio siinä kymppitonnin kieppeillä pyörinyt..
Kawan 650 versys.. Oudon näköiseen kuoreen istutettu tylsähkö peruspyörä, puolavanteilla. Sora-ajoo puoltaa oikeestaan perus katupyörään verrattuna vaan vähän pidemmät joustovarat ja pysty ajoasento.
Kone on ihan ok, melko pirtsakka mutta siinäkin on tyyppiviat.
Ei sytyttänyt yhtään, kun kävin ajamassa. Dr800 oli parempi, kun sen samalla reissulla kokeilin.
Kawan 650 versys.. Oudon näköiseen kuoreen istutettu tylsähkö peruspyörä, puolavanteilla. Sora-ajoo puoltaa oikeestaan perus katupyörään verrattuna vaan vähän pidemmät joustovarat ja pysty ajoasento.
Kone on ihan ok, melko pirtsakka mutta siinäkin on tyyppiviat.
Ei sytyttänyt yhtään, kun kävin ajamassa. Dr800 oli parempi, kun sen samalla reissulla kokeilin.
690 maksaa 12t€, 701 maksaa 13t€, Tiger 800 18t€, 1090 Adventure R 20t€, 1290 23t€, niin kaksipyttyinen 790 ei todellakaan tule olemaan kymppitonnin pyörä. Ihan mutulla vailla mitään tietoa heitetty. Veikkaan 690 ja 1190 puoliväliin, eli 15490€ + toimituskulut.
Niin ei se 2016 701 varmaan huono ole, mutta tulee näkyä hinnassa onko vanha vai uusi malli. Ettei tule ostettua vanhaa uuden hinnalla.
Edit. 690 Enduro R ovh näkyykin olevan 12 tonttua.
Niin ei se 2016 701 varmaan huono ole, mutta tulee näkyä hinnassa onko vanha vai uusi malli. Ettei tule ostettua vanhaa uuden hinnalla.
Edit. 690 Enduro R ovh näkyykin olevan 12 tonttua.
Viimeksi muokattu:
Pelin hankinnassahan on kaksi eri lähestymiskulmaa.
Ilman rahaa ei tietenkään mennä kumpaakaan, mutta
kyse on enemmän siitä, mihin rahat käyttää ja paljonko satsaa.
Joku "vanha" koeteltu ja hyväksi todettu peli löytyy halvalla.... ja jos kyseisen tyypin
peruskunnostus (laitteen tyypistä riippuen) ei ole valtava satsaus.... ? Miksipä ei
Saa kuitenkin upouuteen ihmeeseen verraten pikkurahalla todella soivan ja mieleisen laitteen.
Nykyisin on aika lailla ostajan markkinat ja varsinkin jos ostaja lähestyy omaa maaliaan ilman
kaiken ylittävää kiimaa bränikän laitteen huumaavaan tuoksuun..... Harrastaa voi täysin rinnoin
kohtuu satsauksella mikäli tuo em. kiiman laji ei ohjaa liiaksi toimintaa
.
Ilman rahaa ei tietenkään mennä kumpaakaan, mutta
kyse on enemmän siitä, mihin rahat käyttää ja paljonko satsaa.
Joku "vanha" koeteltu ja hyväksi todettu peli löytyy halvalla.... ja jos kyseisen tyypin
peruskunnostus (laitteen tyypistä riippuen) ei ole valtava satsaus.... ? Miksipä ei
Saa kuitenkin upouuteen ihmeeseen verraten pikkurahalla todella soivan ja mieleisen laitteen.
Nykyisin on aika lailla ostajan markkinat ja varsinkin jos ostaja lähestyy omaa maaliaan ilman
kaiken ylittävää kiimaa bränikän laitteen huumaavaan tuoksuun
..... Harrastaa voi täysin rinnoinkohtuu satsauksella mikäli tuo em. kiiman laji ei ohjaa liiaksi toimintaa
.
Superi on yksiselitteisesti paras. Liian möhkö se ei ole mihinkään, kuskin on toki mahdollista olla liian hintelä ja varovainen.
Se on innokkaalle vaarallisen nopea soralla, sangen rento ajella pitkää siivua, yllättävän hätäinen jopa radalla ja en toistaiseksi ole löytänyt enskalenkkiä jolla se ei etenisi nauttittavasti. 190kg on 190kg, ei sillä mitaleita haeta mutta hauskaa pidetään.
Se on innokkaalle vaarallisen nopea soralla, sangen rento ajella pitkää siivua, yllättävän hätäinen jopa radalla ja en toistaiseksi ole löytänyt enskalenkkiä jolla se ei etenisi nauttittavasti. 190kg on 190kg, ei sillä mitaleita haeta mutta hauskaa pidetään.
Jos talvi käyttöä ajattelee ja lunta löytyy niin silloin voi miettiä talvihauskaksi vaikka tällaista kulkinetta, näyttää liian hauskalta että on pakko olla laitonta https://www.youtube.com/watch?v=Nm08zioMOdI
https://www.youtube.com/watch?v=Nm08zioMOdI
skuikka sanoi:
Tuo rentous on totta... vaikka mun on pilattu tolla isolla tankilla.
Mut näppärä liikahtaa soratietä reippaasti tosiaan kauemmaksikin.
Ja niihä nuo on meinannu ettei SE:n hinta pitäis paljon tipahdella, ennemminkin ajamattomat yksilöt voi olla joskus kalliitakin
Kelpaa mulle ykköspyöräks, ja miksei menis kakkosvaihtoehtonakin jos löytyy joku parempi
Tuohon käyttöön voi oikea kelkka olla parempi. Näkyy olevan nettimotossa yksi 690 telalla, mutta epäilen että siinä loppuu voima pahasti kesken. Kelkka ei ole ikinä sen kummemmin kiinnostanut ja minusta outo ajaa koska en osaa. Luntakin täälläpäin on tai ei talvesta riippuen. Reitille pääsisi ihan tuosta pihakadun päästä.Koheltaja sanoi:Jos talvi käyttöä ajattelee ja lunta löytyy niin silloin voi miettiä talvihauskaksi vaikka tällaista kulkinetta, näyttää liian hauskalta että on pakko olla laitonta
Tuo SE on aika kallis 10v vanhaksi ,mutta kone on ilmeisesti aika vahva. Siinähän ne varteenotettavimmat vaihtoehdot tällä hetkellä ovat 690, 701 ja se. Tositoimiin pääsee varmaan kun purot alkavat solista ja päivä pitenee. Meininki hankkia sorapyörä on edelleen vahva. Tämä kaamos vähän masentaa.
Tutulla on 690 telalla ja on hyvin tyytyväinen siihen, kelkkaan sitä ei voi verrata koska on hyvin erilainen ja sillä mennään siellä minne kelkalla ei pääse. Safareilla on ollut kelkkojen kanssa ja samoja reittejä on menty ihan samalla tavalla, poislukien puuston seassa kiemurtelut minne kelkka on liian kömpelö.