Matkapyöräksi matkaenduro vai sport touring?

[adville]

Kyselen asiaa, kun itseäni kiinnostaa lähinnä kevyet ja tehokkaat pelit hurvitteluun ja vähintään siis kaksilla vanteilla Kesäksi nappulat ja supermotot ja talveksi tietysti piikit.

Eli kyseessä taitaneen olla enemmänkin tyylikysymys, että asfalttipeleissä on valuvanteet. Ensikesä mennään näillä näkymin kyykyllä, mutta sitten vois harkita pyörätyypin vaihtoa

mul on huskyyn supermotot ja enskat nappuloilla tai piikeillä ,kelin mukaan ja kyllä se on ihan eri peli eri vanteilla...

motojen kanssa siitä tulee yliherkkä ja rauhaton,mutta mutkan pystyy vetämään ihan korva maassa,kun kisarenkaassa pito ei millään tunnu loppuvan,teho kylläkin...

enskojen kanssa se on ohjaustuntumaltaan ihan ok.mutta kun piikit laittaa alle taivas aukenee,ohjaukseen tulee kivasti vastetta painavista isokehäisistä renkaista ja pito on aivan mahdoton, joka jarruun saa mennä ihan kuinka kovaa uskaltaa ja vielä saa kääntymään

vois olla noi alut ihan hauskan näköiset tollasessa enskassa ,mut tuskin paljon ajotuntumaan vaikuttaa

 

[retrokawa]

Ne ovat nykyään tubelesejä nuo pinnavanteetkin, joten lienee ajettavuuden kannalta periaatteessa ihan sama, onko supermotossa pinna- vaiko valuvanne. Pinnavannetta käytetään offroad puolella käsittääkseni sen vuoksi, että sellainen ei, toisin kuin valuvanne, mene heti kappaleiksi, jos osuu johonkin tai jää kivenkoloon tms. Tuolla tavalla olen pähkäillyt, pitäneekö paikkansa.

Ainakin nuo Adventure-kirjat pitävät asiaa (murtumisriskiä) tärkeänä, ja siksi suosittelevat off-roadiin pinnavanteita. Ehkä siinä on myös tuo, että varaosien saanti jossain Sudanissa ei ole sama kuin täällä. Toisaalta voihan tubelessissakin käyttää sisäkumia korjauskeinona.

Mä luulen, ettei pinnavanne ole missään kovin huono, on vain kallis valmistaa, tyylillisesti vanha ja tarvitsee tuon sisäkumin. Siinähän ei periaatteessa ole mitään ylimääräistä materiaalia, eli pitäisi olla jopa valuvannetta kevyempi. Onko kukaan punninnut?

 

[Seikkailu_R]

mul on huskyyn supermotot ja enskat nappuloilla tai piikeillä ,kelin mukaan ja kyllä se on ihan eri peli eri vanteilla...

motojen kanssa siitä tulee yliherkkä ja rauhaton,mutta mutkan pystyy vetämään ihan korva maassa,kun kisarenkaassa pito ei millään tunnu loppuvan,teho kylläkin...

enskojen kanssa se on ohjaustuntumaltaan ihan ok.mutta kun piikit laittaa alle taivas aukenee,ohjaukseen tulee kivasti vastetta painavista isokehäisistä renkaista ja pito on aivan mahdoton, joka jarruun saa mennä ihan kuinka kovaa uskaltaa ja vielä saa kääntymään

Ja aina vanteiden vaihdon yhteydessä nopea mutta tarkka alustan säätö, vai miten se meni...

 

[mico]

Pinnavanteiden etuhan on just joustavuus ja siten myötä parempi kestävyys maastossa verrattuna valuvanteisiin, ehkä myös huollon helppous on yks hyvä syy käyttää kurapyörissä kun on mahdollisuus uusia kehät/pinnat/navat erikseen uusimatta koko vannetta.

Joskus (muutamia kertoja) on tubeless renkaiden kanssa käynyt et on terävässä patissa/kuopassa renkaasta tullut ilmat pihalle. Tubeless kun menee ryttyyn kyljestään päästää se ilmaa vanteen ja renkaan välistä.

 

[adville]

Ja aina vanteiden vaihdon yhteydessä nopea mutta tarkka alustan säätö, vai miten se meni...

no tottakai...

ohjausiskari vois olla motojen kanssa kova juttu...

 

[sky]

Tulipahan mieleen että kun makuja ja mielipiteitä on paljon eri pyöristä, niin kuinka moni pyöränomistaja on laittanut pyöräänsä omalle painolle + kuormalle sopivat jouset ja säätänyt vielä esijännityksen sekä vaimennukset edes sinne päin kuin pitäis?

Aattelin vaan, että perusjannu ostaa enskan, joka on tarkoitettu 70 kg kuskille. Pyörällä on sitten ajettu vaikka 30 tkm täyskuorma päällä, niin voisin veikata, että seuraava omistaja, joka painaa 110 kg ei saa pyörästä kovin hyvää ajettavaa emäntä ja kaikki reissukamppeet kyydisä...

Mitenkäs noiden alustojen ja jousitusten kanssa on aivan oikeasti? Veikkaisin että isoimmissa matkapyörissä ne ovat varmaan uutenakin paremmin kohdillaan, mutta entäs jotkut keskiluokan vermeet?

 

[Seikkailu_R]

Tulipahan mieleen että kun makuja ja mielipiteitä on paljon eri pyöristä, niin kuinka moni pyöränomistaja on laittanut pyöräänsä omalle painolle + kuormalle sopivat jouset ja säätänyt vielä esijännityksen sekä vaimennukset edes sinne päin kuin pitäis?

Suunnilleen ensimmäinen ostos pyörään oli juurikin jouset, molempiin päihin.

Ja jos tiedossa on pikitiekurvailua on vaimenuksessa eri säädöt kuin hiekkatiellä kurvaillessa.
Huollot tietenkin säännöllisesti suoritettuna.

Nyt pitäisi kokeilla talveksi niitä löysempiä alkuperäisiä jousia.

 

[retrokawa]

Suunnilleen ensimmäinen ostos pyörään oli juurikin jouset, molempiin päihin.

Mä olen ainakin pärjännyt varsin hyvin orginaalijousilla. Kaks päällä ajaessa on jonkun kerran pohjannut Viron teillä, mutta eipä tuo niin vaarallista ole, kun ei polvi maassa ajeta.

Itse en ihan ymmärrä, miksi tehtaalta tulleeseen valmiseen matka(!)pyörään pitäisi heti vaihtaa uudet jouset. Monttu- ja kisavehkeet toki erikseen.

 

[Seikkailu_R]

Mä olen ainakin pärjännyt varsin hyvin orginaalijousilla. Kaks päällä ajaessa on jonkun kerran pohjannut Viron teillä, mutta eipä tuo niin vaarallista ole, kun ei polvi maassa ajeta.

Itse en ihan ymmärrä, miksi tehtaalta tulleeseen valmiseen matka(!)pyörään pitäisi heti vaihtaa uudet jouset. Monttu- ja kisavehkeet toki erikseen.

Varmaankin sen takia että ihmisiä on eri kokoisia, kuten pyöriäkin?

Jos en väärin muista niin alkuperäiset oli ~75kg kuskille, ja itsellä on +100kg painoa ilman ajokamoja.
Pyörä ei taasen paina kuin ~185kg tankki täynnä ja joustot pitkät (edessä 280mm takana 320mm).
Eikä niistä säädöistä ole mitään apua jos perusasiat on poskellaan.
Eron kyllä huomaa.

parinsadan investointi että saa pyörän itselleen sopivaksi ei nyt ole mikään paha.
Sopivat jousethan löytyi ihan oem varaosista.

Pitäisikö kysyä että miten voi pyöriä myydä samoilla jousilla eripainoisille kuskeille, erillaiseen ajoon

 

[amaunu]

Varmaankin sen takia että ihmisiä on eri kokoisia, kuten pyöriäkin?

Eikä niistä säädöistä ole mitään apua jos perusasiat on poskellaan.
Eron kyllä huomaa.

parinsadan investointi että saa pyörän itselleen sopivaksi ei nyt ole mikään paha.
Sopivat jousethan löytyi ihan oem varaosista.

Pitäisikö kysyä että miten voi pyöriä myydä samoilla jousilla eripainoisille kuskeille, erillaiseen ajoon

Mopovalmistjat olis tehny kyllä markkinaa itelleen jos oisivat suunnitelleent etuputket ja takaiskarin purkamiset vähän helpommaksi ja kaupasta mopoa luovutettaessa vaihettas elopainon/ oletetun kuorman mukaset vieterit alle.

Mutta nyt ne kaikki olettaa että kuski on sen 173 cm ja 85 kg kaikki ajovermeet päällä. Käsi ylös kuka täälä täyttää em speksin.

Ehkä seuraavassa moposukupolvessa.

 

[sky]

Mä olen ainakin pärjännyt varsin hyvin orginaalijousilla. Kaks päällä ajaessa on jonkun kerran pohjannut Viron teillä, mutta eipä tuo niin vaarallista ole, kun ei polvi maassa ajeta.

Itse en ihan ymmärrä, miksi tehtaalta tulleeseen valmiseen matka(!)pyörään pitäisi heti vaihtaa uudet jouset. Monttu- ja kisavehkeet toki erikseen.

No ihan sen takia että MP:ssä on yleensä vain kaksi rengasta peräkkäin, joten sen hallinnassa pitäminen on jokseenkin vaikeampaa, kuin nelipyöräisen auton. Ihan oman turvallisuuden kannalta on hyvä, että alusta toimii hyvin myös yllättävissä ääritilanteissa. Se voi vain yksinkertaisesti pelastaa henkesi, puhumattakaan siitä kuinka se tekee pyörästä helpommin hallittavan ja mukavamman ajaa. Jo ihan yksinkertaisesti kesällä vesisateessa ajaessa on matkustaminen huomattavasti turvallisempaa ja mukavampaa kakspäällä, jos pyörän alustan säädöt ovat kunnossa. Tämän asian huomaa sporttipyörissäkin oleelliseksi vaikka ajelee laillisia vauhteja kakspäällä maantiellä. Itseasiassa sen huomasi jo ennenkuin meni harjoittelemaan rataajoa ahvenistolle

 

[retrokawa]

Ihan oman turvallisuuden kannalta on hyvä, että alusta toimii hyvin myös yllättävissä ääritilanteissa.

Enpä ole kokeillut omaa mopoani ääritilanteissa, että vaikea sanoa. Joka tapauksessa luotan siihen, että jos tehtaan insinöörit osaavat tehdä 100 tkm kestävän moottorin, niin osaavat tehdä siihen sopivat kilkkeet ympärille, jotta olisi turvallinen ajaa.

On sitten ihan eri asia, jos itse kokee, että alusta ei riitä omaan painoon/ajotapaan, niin varmaan kannattaa jotain tehdä. Mutta että yleisääntönä voisi sanoa, että tehtaan jousitus ei ole hyvä (matka-ajoon), niin tästä olen kyllä eri mieltä. Se ei ehkä ole riittävä radalle, mutta on yleisajoon.

 

[Seikkailu_R]

Eihän tässä nyt oltukkaan koko alustaa päivittämässä, vaan ihan pelkät jouset (+säädöt kohdalleen)...

 

[Bone]

Kyllähän nuo alusast.... siis alusta-asiat on ihan yleisesti ottaen
ERITTÄIN HUONOLLA TOLALLA.

Se onkin sitten mielenkiintoisempi asia, se rajanveto siihen kohtaan missä
suht edulliset, selkeät ja helpot ylläpito-muutos-säätöasiat luisuvat
ns. joutavan runkkaamisen puolelle.

Eihän siitä mihinkään pääse, että varsinkin "siviilihommissa" ollaan usein
tyytyväisiä siihen mitä on..... kun paremmasta tai puhumattakaan hyvästä
ei ole mitään konkreettista tuntumaa/kokemusta.

Onhan näitä täällä veivattu eri otsikkojen alla, mutta edelleen.... ja hamaan tulevaisuuteen
pätee pari ihan A-niinku A juttua.

Haettais nyt edes ne olemassa / tehtävissä olevat perussäädöt niin kohdalleen kuin voidaan...
ja HUOM! Muistetaan se, että erityyppinen ajo / eri alustatkin "vaativat" hyvinkin erilaiset
säädöt. Näin erityisesti bulkkijousitusten osalta. Laadukkaammissa komponenteissa kun vaan
tuppaa olemaan laajempi toiminta-alue yhtenä vastineena rahalle.

Toisekseen..... kuinka usein ne pumput ja iskarit on huollettu ja paikat rasvattu?????

Aivan.... pääosin ihan helvetin liian harvoin.

Kaikki tämä ihan katu/sohva hommissa.

Siinä vaiheessa kun mennään pois tieltä ja koitetaan pitää yllä vauhtia....
Vaatimustaso nousee heti potenssiin.... tai vatukko alkaa kahisemaan .

Kohtalaisesti edes toimiva alusta ja hyvä/sopiva rengastus ovat valitettavasti
ensisijaisen tärkeitä ajonautinnon rakennustarpeita..... vaikka sitä niin monen
on vaikea kaikesta huolimatta uskoa..... kuten sitä, miten helposti ja halvalla
useimmiten pääsee eroon pahimmista "käpysistä".

Taitaa "suurin ongelma" aihepiirissä olla se, että asiaan pitäisi ihan aikuisten oikeesti
hieman paneutua ja syventyä.... omalta kohdaltaan.... ja nähdä myös hieman vaivaa
asian eteen (kättä taskuun kun ei pelkästään riitä). Jonkinlaista johdonmukaisuuttakin
vielä perskeles vaaditaan.......

Eli.... ? Paska homma... joutuu ihan ite näkee vaivaa ja vielä tekemäänkin jotain .

Siinä kohtaa "ihan paskakin" alkaa monesta tuntua aika helvetin hyvältä.... sitte kuitenkin .

 

[Nomad]

Omat kokemukset 2000-luvun pyöristä on seuraavat:

BMW R1100 RT ja R 1150 GS

RT:llä tuli muutama Keski- / Etelä-Euroopan reissu tehtyä. Oivallinen matkapyörä niin autobaanalle kuin pienille mutkateille. Pakaasit kyytiin ja vaimokin istui toisinaan takaritsillä. Huipputehot ja "polvimaassa" -ajelu ei ole minulle ollut tärkein juttu noilla reissuilla, joten ohi on päästetty monenlaista nopeampaa pyörää ja kuljettajaa. Suojaavat katteet jne. helpottivat sateessa ja kylmässä ajamista. Katurenkailla ei paljoa viitsinyt sorateillä ajella, mutta tulipa niitäkin kokeiltua. Kaataa tuommoista muovilehmää ei kannata - tuntuu liiaksi lompakossa.

RT vaihtui GS:ään liiallisen Ewan McGregorin tuijottelun tuloksena ja samoihin aikoihin kulmakunnan asfaltoidut pätkät oli tullut koluttua riittävän tarkasti. GS:än oston myötä avautui myös itärajamme takaiset lukemattomat kärrypolut ja hiekkatiet. GS:ä on ulkoillut niin Välimeren rannalla kuin Uralin tuntumassakin. Samalla lähiseutujen soratiet ovat antaneet uusia elämyksiä. GS häviää toki matkustusmukavuudessa asfalttiteillä RT:lle, mutta eipä ole riemulla rajaa kun välillä kahlailee polvenkorkuisissa lammikoissa tai upottaa akseleita myöten hetteikköön. Massaa tuossa GS:ssä on liki 250 kiloa, mutta kun takana on välillä kyytiläinen ja päivämatkat pitkiä, on GS ihan hyvä kompromissi ja suht varmaa tekniikkaa. Jommalla kummalla kyljellään pyörä on käynyt kymmeniä kertoja. Aina sen on ylös saanut nostettua - yksinkin. Alumiinilaukun saranat ovat ainoat kaatelun johdosta siipeensä saaneet osat.

 

[SMRacing]

Turha katellla niitä huipputehoja, kannattaa mieluummin vertailla pyörien vääntökäyriä ja niiden muotoja keskenään. Jos nyt ottaa esimerkiksi vanhemman sportti ysisatasen tai uudemman sportti seiskapätkän niin huipputehoissa ei ole juuri eroa, mutta ajaessa huomaa, että väännöt on kuin yö ja päivä

Jaa pakko tarttua näihin ajatuksiin. Onko sinulla kokemusta asiasta? Toki ei oikeastaan voi ollakaan, koska modernia 750-sporttia ei ole ollut sitten 2000-luvun alun, jolloin vielä noilla ajettiin superbikea(gsx-r, r7 jne). Kyllä sitä paljon muitakin ominaisuuksia jotka ajossa "herkkyyteen" vaikuttaa kuin maksimaalinen vääntömomentti. Mm. käyttökelpoisen kierrosalueen pituus ja välitykset vaikuttavat siihen, kuinka paljon esim. vaihteita joutuu ruukkailemaan ajossa. Ja välityssuhteenhan on oltava sitä pidempi(pienempi), mitä pienempi on moottorin max. rpm, pähkinänkuoressa.

Itselläni on kokemusta asiasta. Gsx-r 750 -00 on paljon jouhevampi peli ajaa liikenteessä mitä nykyinen 12r-kawasaki, johtuen siitä että gsx-r:ssä käyttökelpoinen kierrosalue on 3000-13700rpm, kun 12r:ssä 3000-11500rpm(vai kiertääkö se sitäkään). Tästä johtuen vakiovälityksillä 12r:llä ei kutosta voinut käyttää kunnolla matalissa maantienopeuksissa ja taajama-ajossa piti käyttää todella pientä vaihdetta. Jopa ykkösellä oli lähes 40 mittarinopeutta kun 3000rpm taulussa, eli sanomattakin selvää kuinka kytkintä piti luistatella. Gsx-r:llä puolestaan hieman lyhennetyllä välityksellä pystyi ajelemaan kutosellakin 70km/h, ilman että kierrokset laskevat liian alas. Ja potkua täysin riittävästi kiihdyttämään 185kg märkäpainoista pyörää em. kierrosalueelta suurimmalla vaihteella. Ja noillla välityksillä, joilla pystyi jouhevasti ajamaan 70km/h kutosella, riitti 6-vaihde yli 270 todelliseen nopeuteen(++300 mittariin), ennenkuin rpm-limitteri pamahti peliin. Siis varmasti katuajoon enemmän kuin tarpeeksi, vaikka parhaat huippunopeudet saavutettaisiin pidemmällä välityksellä. Suurimman vaihteen roll-onissa maantienopeudesta vakiovälityksillä uskoisin, että gsx-r olisi ollut kovilla vaikka vääntömomentit on 750cc n.75Nm ja 1200cc n.120Nm. Tosin gixerissäkin aavikkovälitykset vakiona, mutta välityssuhde silti huomattavasti lyhempi kuin 12r:ssä. Yksinkertaisesti moottori on paremmin käyttökelpoisella kierrosalueella noissa nopeuksissa isolla vaihteella. Lisäksi pyörien massaero on jo suuri n.60kg. Siitä johtuen 12r:ssä pitäisi löytyä huomattavasti enemmän vääntömomenttia tuossa tilanteessa, että kiihtyisi yhtä ripeästi. Toki 12r:äänkin voit laittaa niin lyhkästä välitystä, että se on pelialueella isoilla vaihteilla maantienopeuksissa, mutta sitten taas kone käy suhteettoman kovilla kierroksilla matka-ajossa max. rpm:äänsä nähden sekä huippunopeus jää alhaiseksi.

Tämä foorumi vaikuttaa monesti joltakin jenkkiautofoorumilta, jossa tuijotetaan pelkästään iskutilavuuksiin(eli max. vääntömomenttiin) ja unohdetaan muut vaikuttavat tekijät/ominaisuudet pyöristä. En ole koskaan tätä ymmärtänyt, kun itselläni on paljon kokemusta eri iskutilavuuksista pyörissä. Esim. 750ccm iskutilavuus on sporttipyörään täysin riittävästi tekemään pyörästä supernopea ja samalla jopa mukava/jouheva katuajossa. Toki sellaista ei varmaan koskaan tule enää, kun kehitys on aikoja sitten siirtynyt 1000ccm iskutilavuuksisiin pyöriin. Joku toimittaja aikanaan totesi tuosta 750gsx-r:stä vuonna 2000 : "Best sportbike ever", sitä se ei varmasti ole ollut vuosikausiin, mutta voisi olla vieläkin jos olisi pyörää kehitetty edelleen. Monesti luullaan että iso iskutilavuus tekee mukavan/leppoisan katupyörän, mutta siinä on niin monta muuttujaa että ei kannata sen varaan laskea. Täysin yliarvostettu käsite nuo kuutiot moottoripyörässä, varsinkin jos mennään yli litraan. Ja pitää muistaa että moottori on vain yksi asia tuomaan ajomukavuutta, kyllä tämä 12r isolla massallaan ja pystyllä ajoasennollaan pesee tuon em. gsxr:n mukavuudessa maantieajossa helposti, vaikka moottorin/välitysten osalta tuo gsx-r veisi pidemmän korren, mikäli ei autobaanalle mennä. Ja toisaalta sport-touring pyörään tuollainen alhaisemman iskutilavuuden omaava screameri ei taas sopisi niin hyvin kuin huomattavasti kevyempään sporttipyörään.

Oikeastaan naurattaa välillä, kuinka vieraantuneita käsityksiä tuosta iskutilavuuden merkityksestä pyörän käyttäytymiseen täällä on monella. Pyörien jaottelu esim. tämän viestiketjun alaisuudessa pelkän iskutilavuuden perusteella on kyllä todella typerää. On ajokäytökseltään ja suorituskyvyltään täysin erilaisia pyöriä, jos pelkkä iskutilavuus vakioidaan ja lähdetään sen perusteella etsimään sitä oikeaa pyörämallia.

 

[Bone]

Asiaa!

Toisaalta.... Filippiinolla ja Amatsoonilla ON eroa....
Kyse on vaan siitä millä ihan oikeasti tykkää ajella, ei siitä
kumpi on parempi .

 

[retrokawa]

Itselläni on kokemusta asiasta. Gsx-r 750 -00 on paljon jouhevampi peli ajaa liikenteessä mitä nykyinen 12r-kawasaki,...

Puhuit paljon asiaa, mutta rohkenisin (koeajamatta kumpaakaan) jopa väittää, että oma W650 pesee nuo molemmat pyörät, jos puhutaan mukavuudesta esim. kaupunkiliikenteessä. Pysty ja väljä ajoasento, alhainen painopiste, hyvä vääntö heti 2000 kierroksesta alkaen, sopiva välitys alle 120 km/h nopeuksiin asti, jne. Siis erinomainen kaupunkipyörä. Maantiellä, pitkillä matkoilla ja hiemankaan nopeammassa ajossa rajat tulevat sitten aika nopesti vastaan.

Olen itse sairastunut hieman tuohon tonni-tautiin ja pyristelen siitä kovasti eroon. Ei ole oikeastaan mitään muuta syytä tuohon, kuin että joku takaraivossa sanoo, että kuutioita pitää olla. Matalaviritteinen 600cc riittää käytännössä kaikkeen (lailliseen) liikkumiseen ja todellista tarvetta ei sen suuremmille moottoreille oikeastaan ole muuta kuin ehkä autobaanoilla ajelu. Siis kaikki tuon yli menevät kuutiot/tehot asettuvat sektoriin "fun factor" mikä on sitten jo hyvin makuasia, mikä siellä on sitä funnia. Yhdelle se on liikkumisen vapaus ja maalaismaiseman aamuiset tuoksut, toiselle pienien hiekkateiden koluaminen ja soran lennätys, kolmannelle g-voimat radalla, jollekin viikonloppu Milanossa. Mitään yhtä oikeaa totuutta ei tässä ole.

Tehon tai kuutioiden sijaan olenkin alkanut tuijottaa pyörän painoa, painopisteen sijaintia, luotettavuutta, bensan kulutusta ja huoltamisen helppoutta, millä lienee enemmän arvoa minulle kuin tuolla teholla. Tämä on ollut varsin huojentava ajatus, koska nyt pyörähankintani keskittyy taas (hetkeksi) olennaiseen.

On ajokäytökseltään ja suorituskyvyltään täysin erilaisia pyöriä, jos pelkkä iskutilavuus vakioidaan ja lähdetään sen perusteella etsimään sitä oikeaa pyörämallia.

Ehkä pitääkin ensin määritellä oma ajotyyli, sen perusteella tehotarve ja vasta sitten katsoa siihen sopivaa pyörää.

 

[XX-xenon]

itekki aloin tuossa miettimään, että tuleeko se tosiaan nyt yksin ajoon vaiko martan kans + 30kg matkatavaraa, mikä nyt tietenkin jo hieman vaikuttaa pyörämalliin ja ajo-ominaisuuksiin..

 

[Pekkavee]

Omat kokemukset 2000-luvun pyöristä on seuraavat:

BMW R1100 RT ja R 1150 GS

RT vaihtui GS:ään liiallisen Ewan McGregorin tuijottelun tuloksena ja samoihin aikoihin kulmakunnan asfaltoidut pätkät oli tullut koluttua riittävän tarkasti. GS:än oston myötä avautui myös itärajamme takaiset lukemattomat kärrypolut ja hiekkatiet. GS:ä on ulkoillut niin Välimeren rannalla kuin Uralin tuntumassakin. Samalla lähiseutujen soratiet ovat antaneet uusia elämyksiä. GS häviää toki matkustusmukavuudessa asfalttiteillä RT:lle, mutta eipä ole riemulla rajaa kun välillä kahlailee polvenkorkuisissa lammikoissa tai upottaa akseleita myöten hetteikköön. Massaa tuossa GS:ssä on liki 250 kiloa, mutta kun takana on välillä kyytiläinen ja päivämatkat pitkiä, on GS ihan hyvä kompromissi ja suht varmaa tekniikkaa. Jommalla kummalla kyljellään pyörä on käynyt kymmeniä kertoja. Aina sen on ylös saanut nostettua - yksinkin. Alumiinilaukun saranat ovat ainoat kaatelun johdosta siipeensä saaneet osat.

Tuossa on paljon asiaa Gessujen erinomaisuudesta. Mulla on BMW R1100GS ja se on erinomaisen monipuolinen pyörä. Sillä olen ajellut Euroopan reissut ja Suomessa vaikka mitä traktoriuria ja hiekkateitä. Mahtava pyörä juuri monipuolisuutensa takia. Ja kyytiläinenkin on ollut joskus mukana. Ja noitahan saa jo kohtuuhinnalla, siis R1100GS,ainakin Saksasta.

Pekka